"Työpäivä oli aamuseitsemästä iltaseitsemään, välillä tunnin ruokatunti ja kaksi puolen tuntia kahvituntia."

Nuorena tyttönä oli töissä Ontojoen erottelulla, kaikkiaan 11 kesänä. Ensimmäinen kesä oli 1943, kun olin 12-vuotias ja päässyt juuri kansakoulusta.

Myöhemmin työaikalaki lyhensi niin työpäivien kuin taukojen kestoa. Erottelu pyöri kahta tuuria, oli päivätuuri ja yötuuri.

Miehet olivat rintamalla, erottelulla oli vain joku invalidi. Työvoima oli pääasiassa naisia, lapsia ja opiskelijoita, joita tuli ympäri Suomen.

Ei silloin vielä ollut hellehattuja eikä sadetakkeja, sateen varalta minulla oli isän paksu pomppa. Aurinkoa saatiin ja päivetyttiin tummiksi.

”Pankaas tytöt retongit heilumaan”, oli tuuripomo Iikka Taulavuoren käsky töihin.

Toisina kesinä oli paljon eroteltavaa. Loppukesästä yöllä oli jo pimeää, valojen kanssa täytyi työhellä. Alkoi olla pakkasöitä, ja aamulla töihin tullessa saattoivat lavat olla jäässä.

Kerran tällaisen pitkäksi venyneen kesän jälkeen uhkailin, että ensi kesänä en kyllä tule, mutta seuraavana keväänä oli jo uhkaukseni unohtanut ja olin ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa töihin erottelulle.

Maija Pääkkönen, Sotkamo

Puumalalainen Antti Luukkonen, 101, ei osaa olla jouten.  Pitkinä talvipäivinä hän tekee katajaisia pannunalusia lahjaksi ja vähän myyntiinkin.

"Tykkään tehdä pieniä käsitöitä talvipuhteina. Aika kuluu kuin huomaamatta, kun sommittelen katajaisia pannunalusia. Olen tehnyt näitä viimeiset 15 vuotta, kun en enää muuta jaksanut ja jotain puuhaa piti keksiä. Moni ei arvaisi, miten monta vaihetta pannunalusten tekemisessä onkaan.

Katajat haen kesällä naapurin metsästä hänen luvallaan. Käytän valkoista katajaa, jota ei monesta paikkaa löydä. Kuorin ja kuivatan rangat ja sahaan ne sirkkelillä nappuloiksi, joiden läpimitta on 6–7 milliä. Puhdistan ja hion palat yksi kerrallaan käsin santapaperilla. Siinä kuluu aikaa ja kynsiä!

Sitten leikkaan vanerista ympyrän, neliön tai sydämen muotoisen pohjan ja alan asetella katajanpalasia kauniisti sen päälle. Siinä kuluu tovi jos toinenkin, ja se on mukavaa aivotyötä. Kevättalvella, kun päivät alkavat jo olla valoisia, liimaan palaset alustaan. Lopuksi hion pannunalusen hiomakoneella sähköllä pyörivän alustan päällä.

Teen myös puisia voiveitsiä ja lastoja. Voiveitset sahaan pienellä sirkkelillä, hion hiomakoneella ja viimeistelen hiekkapaperilla.

Asun kotikylässäni Hurissalossa tyttäreni Marja-Leenan kanssa, joka on ollut kolme vuotta omaishoitajani. Vaimoni kuoli vuonna 2014. Marja-Leena vie kesäisin myyntiin omien käsitöidensä lisäksi minut pannunalusiani. Ne menevät kuulemma hyvin kaupaksi, kun myyjät kertovat asiakkaille tekijän iän!

Teen 20–40 alustaa vuodessa, joten mitään tehotuotantoa tämä ei ole. Osa alusista menee lahjaksi tutuille.

Käsillä puuhailu on mukavaa. Näköni on kunnossa, pystyn jopa lukemaan, mutta silmät rasittuvat äkkiä. Silloin pitää huilata."

Antti kävi Linnan juhlissa! Lue artikkeli:

Artikkeli on osa juttua, joka on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2018. Digilehteen voit tutustua täällä.

Ähtärin eläintarhaan saapui isoin fanfaarein kaksi kiinalaista pandaa. Mutta entäpä kotimaiset karhut? Nostetaanpa ne esiin.

  1. Kontio-saapas.
    ”Suomalaiseen jalkaan suunniteltu kumisaappaiden kuningas” kestää 40 asteen pakkasen. Kontion valmistus alkoi Suomessa 1973 ja siirtyi Serbiaan ja Slovakiaan 2002.
  2. Karhu-olut.
    Karhu-olutta alettiin panna Porissa jo 1920-luvulla. Sinebrycoffin emoyhtiö Carlsberg valitsi sadoista merkeistään juuri Karhun esiteltäväksi Shanghain olutfestivaaleilla 2015.
  3. Karhu-lenkkarit.
    Vuonna 1916 perustetun urheiluvälinevalmistajan tunnus oli aluksi kolme raitaa, mutta Karhu myi raidat Adidakselle. Logon M-kirjain on Mäntylän veljeksiltä, jotka tekivät töitä firmalle 1960-luvulla.
  4. Karhu-suksi.
    Suomen ensimmäiset brändisukset olivat tiettävästi Karhut. Nykyisin niitä valmistaa Kiteellä Harri Kirvesniemen yritys . Kiteensuksi.fi
  5. Kontio-hirsitalo.
    Kontio on maailman suurin hirsitalojen valmistaja. Pudasjärvellä toimiva yritys toimittaa noin 2000 hirsirakennusta ympäri maailmaa joka vuosi.
  6. Otso-jäänmurtaja.
    Pääministeri Kalevi Sorsa kastoi Otson vuonna 1986. Oman aikansa modernein murtaja on 99 metriä pitkä, syväys 8 metriä. Koko, josta panda voi vain unelmoida.
  7. Björn Wahlroos.
    65-vuotias Björn Wahlroos on Suomen suurituloisimpia nalleja. Hän on ehdottanut maiden, vesien ja ilman yksityistämistä. Siinäpä peruspandalle ihmettelemistä.
  8. Ravintola.
    Ravintola Otso avasi uuden toimipisteen Äkäslompoloon. Alkuperäinen toimii Ylläsjärvellä. 
  9. Hotelli. 
    Hotelli Mesikämmen sijaitsee Ähtärissä ja mainostaa olevansa luonnon oma hotelli.
  10. Tiekarhu.
    Tiesitkö, että Kiteellä on vuodesta 1982 toiminut Pohjoismaiden ainoa tiekarhujen eli -höylien valmistaja? Uusia malleja kehutaan jykeviksi ja ketteriksi. 

Ähtärin eläinpuiston Pandatalo aukesi 17.2.