Nainen kirjoittaa pöydän ääressä mustekynällä, 1940-luku. Kuva:Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Nainen kirjoittaa pöydän ääressä mustekynällä, 1940-luku. Kuva:Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Katselen valokuvasta sinun yllättänyttä, hämillisen nauravaa ilmettäsi. Kuvaa varten et ehtinyt edes poseerata."

"Juhlaleninkisi on samaa sinistä kuin silmäsikin. Valokuva on otettu 75-vuotispäivänäsi. Suurennutin kuvan muistotilaisuuteesi. Viikkoa myöhemmin kannoimme veljieni kanssa vuorotellen sinikukkaista keraamista uurnaa haudan lepoon. Tuntui oudolta ja haikealta, että koko elämäsi mahtui siihen pieneen ruukkuun.

Olen muistellut sinua päivin ja öin. Tunteeni ovat aaltoilleet rakkaudesta sääliin ja välillä niihin on sekoittunut vihaakin.

Aloimme tutustua paremmin vasta vartuttuani lähes aikuiseksi, johon asti mummo, sinun äitisi, oli huoltajani. Yhteinen taipaleemme kanssasi jäi keskeneräiseksi. Emme ehtineet päästä tarpeeksi lähelle toisiamme. Olimme usein räjähdysalttiita tavatessamme. Ja sytytyslankakin taisi olla hyvin lyhyt. Anteeksi pyysin aina minä. Sinä et tohtinut. Ilmeisesti sinun ikäluokkasi äidit eivät pyydelleet anteeksi, ainakaan tyttäriltään.

Vaikka nuo väärinymmärrykset ja välirikot satuttivatkin minua, muokkaan muistoasi mielessäni paremmin hallittavaan muotoon. Yritän ymmärtää sinun vääriä valintojasi ja niistä johtuvia seurauksia. Olin elävä muistutus menneisyydestäsi. Sinun elämäsi ei ollut helppoa. Etkä sitä helpoksi tehnyt minullekaan. Olit jopa katkera minun onnistumisistani, otteestani elämään.

Sinulla oli viime vuosina useita vakavia sairauksia, jotka lannistivat ja runtelivat hentoa olemustasi. Myös suru lähiomaisten menetyksistä painoi. Ehkä sydämesi väsähti? Neljän tehovalvonnassa vietetyn sairaalaviikon jälkeen et palannut enää kotiin. Toiveesi lääkärille, että pääsisit kivuistasi, toteutui.

Vaikea on purkaa valmista kotia

Lajittelimme tavaroitasi muutamien lähiomaisten kanssa ja jaoimme niitä sekä keskenämme, että pois vietäviksi kirpputorille ja roskiin.Huushollisi oli ja on aina ollut moitteettomassa kunnossa. Purkamista ja hävittämistä oli vaikea aloittaa. Kaikki tutut tavarat hyllyillä ja pöydillä tuntuivat olevan juuri oikeilla paikoillaan.

Valokuvia, kortteja ja kirjeitä oli valtavasti. Lehtileikkeitä meistä, lapsistasi ja lapsenlapsistasi, olit kerännyt talteen. Tyttäreni, neljä vuotta, rakentaa palapeliä päiväkodissa. Poikani, 10 vuotta, on saanut palkinnon kirjoituskilpailusta. Nyt nämä lapset ovat jo yli kolmekymppisiä. Nimitykseni myyntineuvottelijaksi, joulutarinani lehdistä ja korteistani sekä kirjoitukseni yhteisen kotikylämme paikallislehdestä olit säästänyt. Tuttujen ja sukulaisten kuolinilmoituksia olit saksinut muistojen joukkoon.

Astioita sinulla oli paljon. Arabiaa löytyi kupeissa, kipoissa ja lautasissa. Myrna-sarjaa sisälsi useampi paketti säilöön käärittynä. Monessa pakkauksessa oli nimi ja päivämäärä vuosilukuineen ja milloin ja keneltä ne oli saatu. Äidilläsi, minun mummollani oli sama tapa aikoinaan. Mummo tuumasi silloin, että tavarat on sitten helpompi jakaa, kun hänestä aika jättää. Ei tule kiistaa!

Liinavaatteita ja käyttövaatteita sekä kenkiä oli ahdistavan paljon. Säkit ja laatikot toinen toisensa jälkeen täyttyivät. Mietin tavaroita pakatessani omaa elämääni samanlaisen tavarapaljouden keskellä, ja päätin vakaasti aloittaa omien kaappieni siivouksen joskus keväämmällä. Tuntui pahalta laittaa hyvää tavaraa kirpputorisäkkeihin. Sinä olit liiankin säästäväinen. Elit niin vaatimattomasti, että olisit ansainnut siitä paremman palkinnon kuin nuo kaikki sairautesi.

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Kirjeet jätän myöhempään

Lajittelemattomat valokuvat odottavat järjestelyä ja jakamista eteenpäin sukulaisille ja ystävillesi. Monet kirjoittamasi kirjeet lepäävät hauraina laatikossaan. Muutamien kuorien päältä tunnistan mummoni käsialan. Odottelen otollista olotilaa, jolloin istahdan sohvaan ja käyn läpi entisiä muistoja. Vielä sitä en tohdi tehdä. Luulen, että kirjeissä ruoditte mummon kanssa minun nuoruuteni ja kasvuni kompastuskiviä. Joitakin virallisen kohteliaita kirjeitä olin kirjoittanut sinulle noin kymmenvuotiaana. Muistelen, että olisin kysellyt kirjettä aloittaessani mummolta mitä siihen kirjoitan. Eivätkä ne sinunkaan kirjeesi olleet ikävää tulvillaan. Olimme kuin kirjeenvaihtotoverit!

Annoit minulle kuitenkin tämän elämän, josta voin hyvällä sydämellä kiittää. Olen luultavasti perinyt sinulta jotain ulkonäöstäni ja persoonallisuudestani. Olisin halunnut tutustua sinuun syvemmin, päästä lähellesi, mutta kesken jääneille asioille ei voi enää mitään. Yritän ottaa opiksi! Koetan työstää niitä mielessäni sellaiseen järjestykseen, että hyvät muistot lisääntyvät ja huonot vähenevät.

Tiedän, että rakastit minua, mutta et osannut omien kärsimystesi ja tuskallisten muistojesi takaa tuoda tunteitasi aidosti julki. Teit sen muilla tavoilla. Muistit aina meidän merkkipäivämme. Ostit pieniä lahjoja ja kukkasia. Neuloit ja virkkasit lukemattomia pipoja. Leivoit karjalanpiirakoita ja pullia, joita löysimme pakastimestasi kahvinautinnoksemme vielä asuntoasi siivotessa. Silloin jopa tuntui, että sinä et ole kovin kaukana.

Lepää rauhassa, äiti."

Lea Mariitta

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!