Nainen kirjoittaa pöydän ääressä mustekynällä, 1940-luku. Kuva:Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Nainen kirjoittaa pöydän ääressä mustekynällä, 1940-luku. Kuva:Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Katselen valokuvasta sinun yllättänyttä, hämillisen nauravaa ilmettäsi. Kuvaa varten et ehtinyt edes poseerata."

"Juhlaleninkisi on samaa sinistä kuin silmäsikin. Valokuva on otettu 75-vuotispäivänäsi. Suurennutin kuvan muistotilaisuuteesi. Viikkoa myöhemmin kannoimme veljieni kanssa vuorotellen sinikukkaista keraamista uurnaa haudan lepoon. Tuntui oudolta ja haikealta, että koko elämäsi mahtui siihen pieneen ruukkuun.

Olen muistellut sinua päivin ja öin. Tunteeni ovat aaltoilleet rakkaudesta sääliin ja välillä niihin on sekoittunut vihaakin.

Aloimme tutustua paremmin vasta vartuttuani lähes aikuiseksi, johon asti mummo, sinun äitisi, oli huoltajani. Yhteinen taipaleemme kanssasi jäi keskeneräiseksi. Emme ehtineet päästä tarpeeksi lähelle toisiamme. Olimme usein räjähdysalttiita tavatessamme. Ja sytytyslankakin taisi olla hyvin lyhyt. Anteeksi pyysin aina minä. Sinä et tohtinut. Ilmeisesti sinun ikäluokkasi äidit eivät pyydelleet anteeksi, ainakaan tyttäriltään.

Vaikka nuo väärinymmärrykset ja välirikot satuttivatkin minua, muokkaan muistoasi mielessäni paremmin hallittavaan muotoon. Yritän ymmärtää sinun vääriä valintojasi ja niistä johtuvia seurauksia. Olin elävä muistutus menneisyydestäsi. Sinun elämäsi ei ollut helppoa. Etkä sitä helpoksi tehnyt minullekaan. Olit jopa katkera minun onnistumisistani, otteestani elämään.

Sinulla oli viime vuosina useita vakavia sairauksia, jotka lannistivat ja runtelivat hentoa olemustasi. Myös suru lähiomaisten menetyksistä painoi. Ehkä sydämesi väsähti? Neljän tehovalvonnassa vietetyn sairaalaviikon jälkeen et palannut enää kotiin. Toiveesi lääkärille, että pääsisit kivuistasi, toteutui.

Vaikea on purkaa valmista kotia

Lajittelimme tavaroitasi muutamien lähiomaisten kanssa ja jaoimme niitä sekä keskenämme, että pois vietäviksi kirpputorille ja roskiin.Huushollisi oli ja on aina ollut moitteettomassa kunnossa. Purkamista ja hävittämistä oli vaikea aloittaa. Kaikki tutut tavarat hyllyillä ja pöydillä tuntuivat olevan juuri oikeilla paikoillaan.

Valokuvia, kortteja ja kirjeitä oli valtavasti. Lehtileikkeitä meistä, lapsistasi ja lapsenlapsistasi, olit kerännyt talteen. Tyttäreni, neljä vuotta, rakentaa palapeliä päiväkodissa. Poikani, 10 vuotta, on saanut palkinnon kirjoituskilpailusta. Nyt nämä lapset ovat jo yli kolmekymppisiä. Nimitykseni myyntineuvottelijaksi, joulutarinani lehdistä ja korteistani sekä kirjoitukseni yhteisen kotikylämme paikallislehdestä olit säästänyt. Tuttujen ja sukulaisten kuolinilmoituksia olit saksinut muistojen joukkoon.

Astioita sinulla oli paljon. Arabiaa löytyi kupeissa, kipoissa ja lautasissa. Myrna-sarjaa sisälsi useampi paketti säilöön käärittynä. Monessa pakkauksessa oli nimi ja päivämäärä vuosilukuineen ja milloin ja keneltä ne oli saatu. Äidilläsi, minun mummollani oli sama tapa aikoinaan. Mummo tuumasi silloin, että tavarat on sitten helpompi jakaa, kun hänestä aika jättää. Ei tule kiistaa!

Liinavaatteita ja käyttövaatteita sekä kenkiä oli ahdistavan paljon. Säkit ja laatikot toinen toisensa jälkeen täyttyivät. Mietin tavaroita pakatessani omaa elämääni samanlaisen tavarapaljouden keskellä, ja päätin vakaasti aloittaa omien kaappieni siivouksen joskus keväämmällä. Tuntui pahalta laittaa hyvää tavaraa kirpputorisäkkeihin. Sinä olit liiankin säästäväinen. Elit niin vaatimattomasti, että olisit ansainnut siitä paremman palkinnon kuin nuo kaikki sairautesi.

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Kirjeet jätän myöhempään

Lajittelemattomat valokuvat odottavat järjestelyä ja jakamista eteenpäin sukulaisille ja ystävillesi. Monet kirjoittamasi kirjeet lepäävät hauraina laatikossaan. Muutamien kuorien päältä tunnistan mummoni käsialan. Odottelen otollista olotilaa, jolloin istahdan sohvaan ja käyn läpi entisiä muistoja. Vielä sitä en tohdi tehdä. Luulen, että kirjeissä ruoditte mummon kanssa minun nuoruuteni ja kasvuni kompastuskiviä. Joitakin virallisen kohteliaita kirjeitä olin kirjoittanut sinulle noin kymmenvuotiaana. Muistelen, että olisin kysellyt kirjettä aloittaessani mummolta mitä siihen kirjoitan. Eivätkä ne sinunkaan kirjeesi olleet ikävää tulvillaan. Olimme kuin kirjeenvaihtotoverit!

Annoit minulle kuitenkin tämän elämän, josta voin hyvällä sydämellä kiittää. Olen luultavasti perinyt sinulta jotain ulkonäöstäni ja persoonallisuudestani. Olisin halunnut tutustua sinuun syvemmin, päästä lähellesi, mutta kesken jääneille asioille ei voi enää mitään. Yritän ottaa opiksi! Koetan työstää niitä mielessäni sellaiseen järjestykseen, että hyvät muistot lisääntyvät ja huonot vähenevät.

Tiedän, että rakastit minua, mutta et osannut omien kärsimystesi ja tuskallisten muistojesi takaa tuoda tunteitasi aidosti julki. Teit sen muilla tavoilla. Muistit aina meidän merkkipäivämme. Ostit pieniä lahjoja ja kukkasia. Neuloit ja virkkasit lukemattomia pipoja. Leivoit karjalanpiirakoita ja pullia, joita löysimme pakastimestasi kahvinautinnoksemme vielä asuntoasi siivotessa. Silloin jopa tuntui, että sinä et ole kovin kaukana.

Lepää rauhassa, äiti."

Lea Mariitta

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Rahaa, lahjakortti, koru, astioita vai jotain muuta? Rippi- tai valmistujaislahjan ostaminen nuorelle voi olla joskus hankalaa. Kysyimme nuorilta, millaisista lahjoista he ilahtuvat. ET:n toimitus vinkkaa myös, millaisia onnistuneita lahjoja olemme onnistuneet itse antamaan.

Nuoret: Jos ei rahaa, niin...

Kysyimme 14–19-vuotiailta nuorilta, millaisesta rippi- tai valmistujaislahjasta he ilahtuisivat. Suurin osa on rahan puolella: siten lahjan saaja voi valita juuri mieleisensä lahjan tai käyttää rahat esimerkiksi matkustamiseen tai suurempaan hankintaan.

Vaikka nuori olisikin esimerkiksi astioiden tarpeessa, on moni tarkka tyylistään ja haluaa itse päästä vaikuttamaan kodin tavaroiden ulkonäköön. Silloin lahjakortti on hyvä valinta, ja nuori voi käyttää sen juuri sellaisiin astioihin joista pitää.

"Lahjakortteja melkein minne vain voi aina antaa, mutta kannattaa silti tuntea lahjan saajaa vähän. Sain kerran 20 euron lahjakortin urheiluliikkeeseen, osui väärälle henkilölle..." – Marika, 19 v

"Lahjakortti olisi kiva esimerkiksi Stockmannille tai Emotion-kosmetiikkaliikkeeseen. Rahaa en pyytäisi kuin vanhemmilta." – Lilja 15 v

"Hyviä kohteita lahjakortille voisivat olla sisustusliikkeet, kuten Finlayson, koska muuttaminen saattaa olla ajankohtaista pian ylppäreiden jälkeen." – Sara, 18 v

"Lahjakortti voisi olla esimerkiksi Marimekon liikkeeseen tai johonkin muuhun "hyödylliseen" kauppaan. En viitsisi pyytää valmistujaislahjaksi lahjakorttia minnekään tavalliseen liikkeeseen, kuten vaikka H&M:lle." – Ella, 15 v

Toisten mielestä on kuitenkin mukavaa antaa lahjaksi jotain muuta kuin rahaa tai lahjakortteja. Kysyimme nuorilta, mitä muuta he toivoisivat lahjaksi. Näin nuoret vastasivat:

"Rippilahjaksi pieni kultainen risti olisi kiva." – Helmi, 14 v

"Valmistujaislahjaksi haluaisin ainakin esimerkiksi astioita, kuten laseja ja lautasia. Myös lakanat ja korut ovat sopivia." - Lilja 15 v

"Sukulainen voisi antaa vaikka jonkin tietyn sarjan astioita." – Ella, 15 v

"Paras lahja olisi yhteinen matka." – Ville, 16 v

"Koruista en ikinä ole välittänyt, koska ne harvoin osuvat nappiin. Pitää tietää ihmisen lempivärit ja mistä materiaalista hän pitää. Itseni ja ystävieni perusteella luulen, että lahjaksi saatuja koruja tulee harvoin pidettyä." – Marika, 19 v

"Hyviä peruslahjoja ovat ajattomat korut ja esimerkiksi Arabian astiat. Myös yhteinen matka tai tekeminen, kuten festarit, olisi kiva lahja. Tärkeintä on kuitenkin, että jotenkin muistaa lahjansaajaa, ei niinkään itse lahja!" – Sara, 18 v

Toimitus vinkkaa: Hyväksi havaittuja lahjoja

Myös ET:n toimituksen jäsenet muistelivat, millaisia onnistuneita lahjoja ovat itse onnistuneet antamaan.

"Poikani ilahtui aikoinaan kaikista oman kodin perustamiseen liittyvistä valmistujaislahjoista: kattilat, aterimet, kahvimukit jne. Myös samppanjapullo ilahdutti!"

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

"Kiva lahja on omatekoinen lahjakortti, joka oikeuttaa leffa- tai teatteri-iltaan, ravintolakäyntiin tai vaikkapa pieneen reissuun lahjan antajan kanssa. Se on kiva tapa kertoa juhlittavalle, miten mukavaa on viettää aikaa hänen kanssaan."

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Olen ostanut kahdelle kummitytölleni joka vuosi syntymäpäivälahjaksi yhden timantin (maksanut 50–100 euroa). Rippi- tai ylioppilaslahjaksi olen luvannut teettää heille korun, johon kivet laitetaan. Saavat itse vaikuttaa, millainen korusta tulee."

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

Jotta lahjasta jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

"Osa nuorista on tosi tarkkoja astioiden ja muiden esineiden tyylistä ja väreistä. Jos aikoo hankkia käyttöesineitä, on hyvä tietää, onko nuori tyylitietoinen vai suhtautuuko astioihin lähinnä välttämättöminä tarvikkeina."

Paljonko rahaa lahjaksi?

ET-lehti kysyi taannoin lukijoilta, millainen rahasumma on heidän mielestään sopiva lahja ylioppilaalle. Suurimman osan mielestä alle 60 euron summa on riittävä. 

Joka neljännes kertoi lahjoittavansa ylioppilaalle 100 euroa, ja jotkut jopa 200 euroa.

Rahalahjojen summia määrää useimmiten sukulaissuhde. Muutamat mainitsivat kyselyssä, että myös valmistuvan taloudellinen pärjääminen ja perhetausta vaikuttavat rahamäärään. 

Nuoret itse ovat samalla linjalla:

"Suvulta olisi kiva 50 euroa, perheeltä tai isovanhemmalta 100 euroa." – Marika, 19 v

"Vanhemmilta tai isovanhemmalta ehkä 100 euroa, kummeilta 50 ja ei niin läheisiltä vierailta 20–50 euroa." – Ella, 15 v

"Jokainen antaa sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mihin on varaa. Harva tulee muistelemaan, että kuka vieras antoi minkäkin verran." – Sara, 18 v

Lue myös: Näin annat rahaa ja sijoituksia lahjaksi lapsenlapselle – 8 vinkkiä

Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.
Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.

Värikkäiden puuvillakankaiden paloista saat nätin hupun mökkijakkaralle. Samalla tekniikalla voi ommella tyynynpäällisen tai vaikka ison peiton.

Tarvitset:

  • Puuvillakankaiden paloja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Leikkaa kankaista 9 neliötä. Kuvan neliö on 12 x 12 cm, sisältäen saumavarat. Tarkista koko omaan jakkaraasi sopivaksi. Sommittele tilkut 3 x 3 neliön ruudukoksi. Ompele ne 3 neliön kaitaleiksi oikeat puolet vastakkain 0,5 cm:n saumanvaralla. Silitä saumanvarat auki.

2. Neulaa kaksi kaitaletta op:t vastakkain, varmista, että ruutujen kulmat osuvat kohdakkain. Ompele kaitaleet yhteen 0,5 cm:n saumanvaralla ja silitä saumanvarat auki. Ompele 3. kaitale toisen kaitaleen (toiseen) reunaan. Nyt kaitaleet on ommeltu ruudukoksi.

3. Leikkaa jakkaran sivuille 13 cm leveät eriväriset kaitaleet. Kaitaleen pituus on ruudukon pituus + 4 cm. Neulaa kaitaleet ruudukon sivuille op:t vastakkain, jätä saumanvarat päihin. Ompele ruudukon kulmaan saakka. Ompele sitten sivukaitaleiden päät yhteen = jakkaran kulma. Taita lopusi alareunaan 2 x 1 cm:n päärme nurjalle ja ompele reunasta.

Huom! Ennen kuin ompelet hupun kulmat, varmista, että hupun saa jakkaran päälle ja siitä pois sujuvasti. 

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.