Perhekuva, vanhemmat ja viisi lasta, 1950-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Perhekuva, vanhemmat ja viisi lasta, 1950-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Joku saattaisi ajatella, ettei elämäsi kummoista ollut; rankkaa pikkutilan työtä laidasta laitaan, todella ala-arvoista kohtelua puolisolta hänen juomakausinaan."

"Reilut neljä vuotta sitten istuin siskojeni kanssa Sinun kuolinvuoteesi äärellä. Niin silloin kuin nytkin mietin Sinua ja elämääsi. Synnyit 1920-luvun lopussa pienviljelijäperheeseen. Parisuhteesi suhteen voi heittää klassisen kysymyksen: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Saitte isän kanssa viisi lasta, joista yksi hukkui jo hyvin nuorena. Minä olen esikoinen.

Joku saattaisi ajatella, ettei elämäsi kummoista ollut; rankkaa pikkutilan työtä laidasta laitaan, arkena ja pyhänä, jouluna ja juhannuksena, todella ala-arvoista kohtelua puolisolta hänen juomakausinaan, fyysisesti ja psyykkisesti, ikuista pennin venytystä. Mutta myös paljon hyviä onnellisia päiviä ja aikoja, toki myös niitä. Arvostit itseäsi ja työtäsikin, teit kaiken huolella ja ahkeroiden. Me lapset ja meidän hyvinvointimme oli sinulle Äiti, sydämenasia. Sinulle Sinun elämäsi oli pääsääntöisesti mukavaa ja olit siitä kiitollinen.

Mitä opetit minulle?

Varmasti yritit opettaa paljon erilaisia asioita, jotta minä saisin hyvän elämän. Ja niin kuin elämässä usein käy, osa opeistasi tarttui, osa ei. Vasta nyt, yli kuusikymppisenä, ymmärrän monet asiat, sellaista elämä vaan on.

Opetit, että Jumala ja usko Häneen ovat todella tärkeä asia elämässä. Ilman Jumalan antamaa turvaa ja lohdutusta emme selviäisi. Ja sen koimme arjessamme monta kertaa. Jumalan apu todentui konkreettisesti ja uskon siemen kasvoi meissä lapsissa, jokaisessa omalla tavallaan.

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Opetit työhön. Ja, että kaikki minkä tekee, kannattaa tehdä huolellisesti ja hyvin. Ei kannata ”hosauttaa”, kuten sanoit. Sinulta meni aikaa pienen lypsykarjan hoitamiseen ja taloustöihin, mutta lopputulos oli aina kiitettävää tasoa. Sinun jälkiäsi ei tarvinnut kenenkään paikkailla.

Opetit lähimmäisenrakkautta - ”hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan”. Salaa isältä annoit romaaneille, naapureille ja kulkumiehelle leipää, munia tai jauhoja. Sanoit, että Jumala siunaa sen, minkä toiselle antaa ja että tavara ei antamalla lopu. Se kävi todeksi elämässäsi. Sinusta näki sen, että ”antaessaan saa itsekin”.

Opetit, että ei elämässä ole sittenkään niin kovin tärkeää, että saa sanotuksi sen viimeisen sanan. Eikä se, että minä olen aina oikeassa. Annoit arvon kanssaihmisillesi, joskus ehkä itse jäit vähemmälle, mutta se ei sinua haitannut. Ajattelen, että sinun palkkasi tuli muualta.

Opetit, että eteinen on talon peili. Sanoit, että kotimme on vaatimaton, mutta siisti. Olit todella siisti ihminen ja vaadit sitä meiltäkin. Ei ollut imuria, mutta leppäluudalla lakaisimme roskat kesäaikaan lattialta ja sen jälkeen polvillamme kontaten pyyhimme lattiat vanhalla flanellipaidalla. Jo tuli puhdasta! Meillä oli aina arkivaatteet ja paremmat vaatteet, kummatkin omia käyttötarkoituksia varten.

Opetit oikeaa asennetta. Positiivisuutta, huumoria, iloa ja naurua. Saatoit vähän aikaa ”ruikuttaa”, mutta sitten jo nauru helähti sinusta ja löysit asiasta hyviäkin puolia. Iloisuutesi oli eittämättä vaikean elämäsi selviytymiskeino. Olen iloinen, että olen saanut naurun ja ilon lahjan sinulta, äiti.

Opetit, mitä ovat pyyteetön rakkaus ja anteeksianto. Jaksoit rakastaa, rakastaa ja hoitaa loppuun asti puolisoasi, joka kohteli sinua ajoittain todella huonosti. Jaksoit rakastaa lapsiasi, jotka eivät vielä nuorina ymmärtäneet asioita, vaan luulivat tietävänsä elämästä kaiken ja pahoittivat mielesi. Jaksoit ymmärtää, elämää. Jaksoit rakastaa ja antaa anteeksi, silloinkin, kun oma sielusi itki. Äiti, usein mietin, sekö oli sitä ”tosi rakkautta?”

Palaan ajatuksissani kuolinvuoteesi ääreen. Olen kiitollinen, että olin puhunut asioista kanssasi jo aiemmin. Nythän se olisikin jo myöhäistä. Muistin kiittää sinua kaikesta, neuvoista, ohjeista ja muista hyvän elämän aineksista. Kiitin elämästäsi ja siitä, miten esimerkilläsi opetit minua. Olit urhea nainen- minun äitini. Muistelen sinua elämässäni lämpöisin ja kiitollisin ajatuksin."

Maija-äiti

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat