Perhekuva, vanhemmat ja viisi lasta, 1950-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Perhekuva, vanhemmat ja viisi lasta, 1950-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Joku saattaisi ajatella, ettei elämäsi kummoista ollut; rankkaa pikkutilan työtä laidasta laitaan, todella ala-arvoista kohtelua puolisolta hänen juomakausinaan."

"Reilut neljä vuotta sitten istuin siskojeni kanssa Sinun kuolinvuoteesi äärellä. Niin silloin kuin nytkin mietin Sinua ja elämääsi. Synnyit 1920-luvun lopussa pienviljelijäperheeseen. Parisuhteesi suhteen voi heittää klassisen kysymyksen: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Saitte isän kanssa viisi lasta, joista yksi hukkui jo hyvin nuorena. Minä olen esikoinen.

Joku saattaisi ajatella, ettei elämäsi kummoista ollut; rankkaa pikkutilan työtä laidasta laitaan, arkena ja pyhänä, jouluna ja juhannuksena, todella ala-arvoista kohtelua puolisolta hänen juomakausinaan, fyysisesti ja psyykkisesti, ikuista pennin venytystä. Mutta myös paljon hyviä onnellisia päiviä ja aikoja, toki myös niitä. Arvostit itseäsi ja työtäsikin, teit kaiken huolella ja ahkeroiden. Me lapset ja meidän hyvinvointimme oli sinulle Äiti, sydämenasia. Sinulle Sinun elämäsi oli pääsääntöisesti mukavaa ja olit siitä kiitollinen.

Mitä opetit minulle?

Varmasti yritit opettaa paljon erilaisia asioita, jotta minä saisin hyvän elämän. Ja niin kuin elämässä usein käy, osa opeistasi tarttui, osa ei. Vasta nyt, yli kuusikymppisenä, ymmärrän monet asiat, sellaista elämä vaan on.

Opetit, että Jumala ja usko Häneen ovat todella tärkeä asia elämässä. Ilman Jumalan antamaa turvaa ja lohdutusta emme selviäisi. Ja sen koimme arjessamme monta kertaa. Jumalan apu todentui konkreettisesti ja uskon siemen kasvoi meissä lapsissa, jokaisessa omalla tavallaan.

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Opetit työhön. Ja, että kaikki minkä tekee, kannattaa tehdä huolellisesti ja hyvin. Ei kannata ”hosauttaa”, kuten sanoit. Sinulta meni aikaa pienen lypsykarjan hoitamiseen ja taloustöihin, mutta lopputulos oli aina kiitettävää tasoa. Sinun jälkiäsi ei tarvinnut kenenkään paikkailla.

Opetit lähimmäisenrakkautta - ”hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan”. Salaa isältä annoit romaaneille, naapureille ja kulkumiehelle leipää, munia tai jauhoja. Sanoit, että Jumala siunaa sen, minkä toiselle antaa ja että tavara ei antamalla lopu. Se kävi todeksi elämässäsi. Sinusta näki sen, että ”antaessaan saa itsekin”.

Opetit, että ei elämässä ole sittenkään niin kovin tärkeää, että saa sanotuksi sen viimeisen sanan. Eikä se, että minä olen aina oikeassa. Annoit arvon kanssaihmisillesi, joskus ehkä itse jäit vähemmälle, mutta se ei sinua haitannut. Ajattelen, että sinun palkkasi tuli muualta.

Opetit, että eteinen on talon peili. Sanoit, että kotimme on vaatimaton, mutta siisti. Olit todella siisti ihminen ja vaadit sitä meiltäkin. Ei ollut imuria, mutta leppäluudalla lakaisimme roskat kesäaikaan lattialta ja sen jälkeen polvillamme kontaten pyyhimme lattiat vanhalla flanellipaidalla. Jo tuli puhdasta! Meillä oli aina arkivaatteet ja paremmat vaatteet, kummatkin omia käyttötarkoituksia varten.

Opetit oikeaa asennetta. Positiivisuutta, huumoria, iloa ja naurua. Saatoit vähän aikaa ”ruikuttaa”, mutta sitten jo nauru helähti sinusta ja löysit asiasta hyviäkin puolia. Iloisuutesi oli eittämättä vaikean elämäsi selviytymiskeino. Olen iloinen, että olen saanut naurun ja ilon lahjan sinulta, äiti.

Opetit, mitä ovat pyyteetön rakkaus ja anteeksianto. Jaksoit rakastaa, rakastaa ja hoitaa loppuun asti puolisoasi, joka kohteli sinua ajoittain todella huonosti. Jaksoit rakastaa lapsiasi, jotka eivät vielä nuorina ymmärtäneet asioita, vaan luulivat tietävänsä elämästä kaiken ja pahoittivat mielesi. Jaksoit ymmärtää, elämää. Jaksoit rakastaa ja antaa anteeksi, silloinkin, kun oma sielusi itki. Äiti, usein mietin, sekö oli sitä ”tosi rakkautta?”

Palaan ajatuksissani kuolinvuoteesi ääreen. Olen kiitollinen, että olin puhunut asioista kanssasi jo aiemmin. Nythän se olisikin jo myöhäistä. Muistin kiittää sinua kaikesta, neuvoista, ohjeista ja muista hyvän elämän aineksista. Kiitin elämästäsi ja siitä, miten esimerkilläsi opetit minua. Olit urhea nainen- minun äitini. Muistelen sinua elämässäni lämpöisin ja kiitollisin ajatuksin."

Maija-äiti

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Runsaat lumisateet pakottavat huhkimaan pihalle. Ei ole kuitenkaan ihan sama, millä työvälineellä lumia puhdistaa. Näillä ohjeilla pääset urakasta helpommalla.

Lumitöiden sujuvuutta helpottaa, jos osaa valita kohteeseen ja lumen laatuun sopivat välineet. Virhevalinnalla työstä tulee rastkasta ja hermot kiristyvät.

Ota siis lumitöihin aikoessasi nämä vinkit huomioon:

1. Lumityypillä on väliä

Loskalunta on helpompi luoda kapeailla ja tilavuudeltaan pienemmillä työvälineillä, koska niitä on kevyempi työntää märässä ja painavassa lumessa. Jos piha on täynnä kevyttä puuterilunta, sen puhdistaa nopeammin leveällä lumikolalla.

2. Pienelle pihalle riittää yksi väline

Jos pihasi on pieni, hommaan voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Lumentyönnin näyttää tavallista leveämmältä, pitkävartiselta lumilapiolta. Ne sopivat hyvin loskan luomiseen.

3. Älä lapioi kulkuväyliä

Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla. Näin selkäsi rasittuu vähemmän.

4. Valitse oikeanlainen lumikola

Mitä isompi kuuppa kolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Yli 80 senttimetrin malleja tarvitsee vain, jos piha on iso. 

Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita kola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

5. Pilko pienemmäksi

Katoilta pudonneet lumimassat ja tienvarren jäiset aurausvallit kannattaa lohkoa paloiksi lumilapiolla ennen kuin aloittaa niiden kolaamisen. Silloin lumikasojen siirtäminen on helpompaa, eikä lumikola rikkoudu lohkomistyössä.

Lue myös: Selkä kipeänä lumitöistä? Katso tästä oikea kolaustekniikka ja estä säryt

6. Jäähän tepsii järeämpi

Jos kinokset ovat jäässä, lumilapio ei välttämättä riitä. Silloin voit ottaa avuksi jääraudan, jolla saa pilkottua jään myös pihapoluilta ja -laatoitukselta.

7. Älä mene katolle, jos ei ole pakko

Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla huhkiminen on myös aina vaarallista. Lisäksi kattolumityöt voivat aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa.

Kaupunkien kerrostalojen kattoja on toki pakko puhdistaa, sillä putoava lumi ja jää aiheuttavat muuten vaaratilanteita. Se on kuitenkin ammattilaisten työtä.

8. Älä naarmuta terassia

Kestopuiset terassit kannattaa puhdistaa esimerkiksi muovisella lumilastalla, jota käytetään kuin lehtiharavaa. Sillä on helppo poistaa lumet portaista ja terasseilta. Varo hinkkaamasta puista terassia välineillä, joissa on metallia, koska silloin saatat vahingossa naarmuttaa terassin pintaa.

 

Vinkit antoi lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

ET:n syksyn suureen villasukkakilpailuun saapui yli 100 paria toinen toistaan upeampia villasukkia. Katso, ketkä voittivat!

Kilpailu järjestettiin etlehti.fi:ssä. Lehden raati valitsi finaaliin 15 paria, joiden joukossa oli niin kirjoneuleita, taidokkaita tekniikkanäytteitä kuin hauskaa väri-ilotteluakin. Suosittuja aiheita sukissa olivat esimerkiksi eläimet, Suomi 100 -juhlavuosi sekä luonto.

ET:n raati valitsi finalistien joukosta kolme suosikkisukkapariaan. Lisäksi etlehti.fi:n lukijat saivat äänestää suosikkejaan. Tulokset ovat seuraavat:

1. palkinnon voittaja: Syyskukkia

Tekijä: Päivi Hoisko, Hoisko

Katso Päivin haastattelu ja Syyskukkia-sukkien ohjeet täältä!

2. palkinnon voittaja: Keltavahverot

Tekijä: Sisko Malinen, Savonlinna

Katso Siskon haastattelu ja Keltavahverot-sukkien ohjeet täältä!

3. palkinnon voittaja: Punatulkun talvisukat

Tekijä: Taru Tasala, Syväjärvi

Katso Tarun haastattelu ja Punatulkun talvisukkien ohjeet täältä!

Yleisön ykkösuosikki: Ruskaretket

Tekijä: Pirjo Huovinen, Utajärvi

Katso Pirjon haastattelu ja Ruskaretket-sukkien ohjeet täältä!

Yleisön kakkossuosikki: Suo

Tekijä: Marja Mölsä, Lieksa

Katso Marjan haastattelu ja Suo-villasukkien ohjeet täältä!

Raatiin kuuluivat päätoimittaja Riitta Korhonen, toimittaja ja käsityöbloggaaja Reija Ypyä, graafikko Petri Rotsten sekä digitoimittajat Eveliina Linkoheimo ja Pia Hyvönen.

Voittajasukkien tekijä palkittiin 99 euron S-ryhmän lahjakortilla. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulleet saivat 50 euron S-ryhmän lahjakortit. Yleisön suosikit saivat ET:n kalenterin vuodelle 2018 sekä ET:n sääkirjat.

Vierailija

Näin kävi ET:n suuressa villasukkakilpailussa – katso voittajasukkien ohjeet

Mosse kirjoitti: Miksi yleisön suosikit ei saa mitään rahapalkintoa? Minusta nuo yleisön suosikki sukat molemmat ovat paljon haastavammat tehdä kuin rahapalkinnon voittaneet sukat. Ja ketut ja suo on molemmat kauniimpia. Meniköhän nyt ihan oikein nuo palkinnot... Kokeilepa tehdä nuo voittajasukat. On vähän toisella tavalla haastavaa kuin kirjoneule. Olet varmaan katsonut voittajasukkien tarkempia kuvia? Kruusatuin ei aina ole kaunein, eikä pitkävartisin ja monivärisin. Kaikki finaalin sukat...
Lue kommentti