"Viiden pennin vaalea tikkari maistui niin hyvältä ja siitä tulee aurinkoiset lapsuusvuodet nostalgisina mieleen."

Suomalaiset ovat salmiakki- ja lakritsikansaa. Eniten menneiden aikojen makeisista haikaillaan Black Peten perään. Se oli "tahmainen herkku", joka oli kääritty kirkkaan oranssiseen pakettiin. Sisältä paljastui tumma makeinen.

– Black Pete oli hyvää ja tahmasi näpit mustiksi, muistelee Tuula Turusta.

Etlehti.fi kysyi lukijoiltaan, mitä herkkuja he haluaisivat takaisin kauppojen hyllyille. Kyselyyn vastasi ennätykselliset yli 700 ihmistä. Kiitos paljon kaikille kommenteista.

Suklaapatukoista halutuin on Jambo, josta oli aikoinaan monta eri makuversiota.

– Jambo! Paras patukka maailmassa on riistetty pois ihmiskunnalta, räväyttää Pauli Oulusta.

– Kaipaan mansikkajamboa tai siis sitä, jossa oli se punainen täyte. Äkkiä takaisin kauppaan kiitos! Se oli ihanan sitkeää ja hyvää, kertoo Mari Tampereelta.

"Jos sai kymmenen penniä..."

Rix-rax, pennin nallekarkit, Tiffany-patukat, raitatoffee ja kunnon merkkarit.

Näitäkin lukijat ikävöivät yhä suuresti.

Makeisiin, merkistä riippumatta, yhdistetään myös ihania muistoja. ET-lehden lukijat innostuivat samalla muistelemaan lapsuutensa hetkiä, joihin makeiset liittyvät.

  • "Viiden pennin vaalea tikkari maistui niin hyvältä ja siitä tulee aurinkoiset lapsuusvuodet nostalgisina mieleen. Jos sai kymmenen penniä rahaa, täytyi heti mennä pyörällä lähikaupasta ostamaan kaksi vaaleaa tikkaria."
    Ritva, Kannus
  • "Herkkuhetkiin sain lapsena hakea läheisestä Tarmolan kaupasta Hellaksen Ruusu-suklaalevyn. Siinä oli neljää eri makua täytteenä: vadelma, appelsiini, kahvi ja krokantti. Kyllä oli hyvää; "Hellas – Teidänkin hovihankkijanne."
    Ulla, Turku
  • "Kaipaan sellaisia karkkeja, joissa oli aito metsämansikan maku ja ne sulivat aika nopeasti suuhun.  Edesmennyt veljeni toi niitä aina Kuopion markkinoilta tullessaan. Voooiii, kun ne olivat niin makeita!"
    Anja, Kuopio

Nostalgia ja uudet trendit kohtaavat suven suloisimmalla kukkamaalla. Eläköön, mummonkukat, joiden suosio kasvaa vuosi vuodelta!

1. Samettikukka

Iki-ihana samettikukka on valittu vuoden 2018 kukaksi, eikä syyttä. Kestävää ja helppohoitoista kukkaa on kiva yhdistellä vaikkapa lehtivihannesten kanssa samaan penkkiin, tai parvekelaatikkoon – samettikukka kun torjuu mainiosti tuhohyönteisiä. Isosamettikukan (kuvassa) kukinnoissa terälehtiä on yltäkylläisesti. Tämän vuoden trendivärejä ovat hehkuvat korallin sävyt.

Jos pidät pienemmistä kukista, valitse pensasmaisesti kasvava kääpiösamettikukka, jonka tillimäisesti haarautuvia lehtiä voit napsia salaattiin.  

Lämmössä ja auringossa viihtyvä samettikukka saattaa alkukesästä kaivata suojaa hallaöiltä.

2. Pelargonia

Pelargoni on pihan ja parvekkeen kuningatar, johon ei voi kyllästyä, sillä niin paljon vaihtoehtoja pelargonimaailma tarjoaa: tuoksuvia, kerrottukukkaisia, yksinkertaisia, riippuvia. Yhden kukat muistuttavat ruusunnuppuja, toiset ovat kuin pikkuruisia tulppaaneja, kolmannet tuovat mieleen neilikan... 

Jos haluat piharuukkuun uskollisesti koko kesän kukkivan kaunottaren, joka ei säiky edes pientä huolimattomuutta hoidossaan, valitse pelargoni. Valoisalla ja lämpimällä paikalla se kukkii parhaiten ja kukkien väri syvenee. Parhaiten pelargoni viihtyy ulkosalla, sisätiloissa kukkaa pitää suojalta liialta paahteelta. 

Kesäkuun 30. päivä Porissa vietetään pelargonipäivää.

3. Sirokesäkynttilä

Sirokesäkynttilä henkii kartanopuutarhojen herkkää nostalgiaa. Sen toinen nimi on herrasväenkaura. Perhosmaiset kukkatertut ovat valkoisia, vaaleanpunasia tai pinkkejä.

Jopa 60-senttiseksi kasvavalla kukalla saat aikaan hauskan niittymäisen tunnelman, kun laitat samalle aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle koristeheinää. Helppohoitoisia heiniä ovat esimerkiksi sininata ja arabiansulkahirssi.

4. Tähtisilmä

Tähtisilmä on oikea auringonpalvoja, mutta ei onneksi kavahda sadetta tai kevään viileyttäkään. Kun poistat kuivuneet kukat, pääset nauttimaan kukinnasta pitkälle syksyyn.

Valitse istutukseen runsaasta värivalikoimasta suosikkejasi ja lisää kaveriksi suloisen kepeää poutapilveä eli harsotyräkkiä, somaa lankaköynnöstä tai lumihiutaletta.

5. Viisikki

Kesän uskollisin kukkija on vahvakasvuinen viisikki. Sen runsaat tähtimäiset kukat ilahduttavat parvekkeella, puutarhassa tai vaikka olohuoneessa koko kesän.

Pensasmainen kaunotar hujahtaa jopa 40-senttiseksi, joten siitä saa myös kivan reunuskasvin kukkaistutuksiin. Viisikkejä on valkoisia, hennon vaaleanpunaisia ja liiloja sekä kirkkaanpunaisia. Varjele paahteelta.

6. Pikkuauringonkukka

Onnistumisen iloa on helppo kokea, kun kylvää auringonkukan siemeniä. Esikasvatuksen sisällä voit aloittaa vaikka heti ja viedä taimet ulos yöpakkasten mentyä.

Pienemmät lajikkeet haaroittuvat kauniisti ja kukkivat runsain kukin. Ice Cream -lajikkeessa on ihanat vaniljan- tai sitruunankeltaiset kukat.

7. Punapellava

Suloinen vanhanajan kesäkukka punapellava aloittaa kukinnan heinäkuussa ja jatkaa sitä aina syyskuulle saakka. Värivaihtoehtojakin on punaisen lisäksi: pellavansinistä, hohtavan valkoista, lohen- ja vaaleanpunaista.

Liota siemeniä vuorokauden verran ja kylvä ne ulos heti, kun maa on lämmennyt. Kukka haaroittuu hyvin, varsinkin, jos harvennat taimet niin, että väli on noin 10 cm. 

Punapellava on sinänsä helppohoitoinen, mutta sen kasvualustassa saa kernaasti olla reilusti tuoretta ravinteikasta multaa ja moreenia lisäämässä ilmavuutta.

8. Kärhö

Tukipilaria pitkin suikertava kärhö on upea lisä kesäiseen kukkapenkkiin ja suuressa ruukussa parvekkeelle tai terassille.

Kohtalaisen helppohoitoisia ja pitkään kukkivia lajikkeita ovat suurikukkaiset Blekitny Aniol (Blue Angel), Doctor Ruppel ja Comtesse de Bouchaud. Jos tänä vuonna valitset ensimmäistä kärhöäsi, se voisi olla vaikka kuva herttainen, lyhtykärhöihin kuuluva Princess Diana.

Lähteet: nelsongarden.fi, exoticgarden.fi, plantagen.fi, kokonpuutarha.fi. kekkila.fi, hyotykasviyhdistys.fi, Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat pelargonit (Otava)

Sauna katolla, iso yhteiskeittiö ja oleskelutila. Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Kotisatama on vain yli 48-vuotiaille tarkoitettu kerrostalo, jonka asukkaat siivoavat ja kokkaavat yhdessä. Jokaisella on kuitenkin oma koti ja oma rauha.

Keittiössä käy kuhina. Asukkaat valmistavat tiistaipäivän illallista. Yksi leikkaa lihapiirakkaa, toinen sekoittaa lettutaikinaa. Lisäksi tarjolle tulee pinaattikeittoa.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Kotisataman asukkaat huolehtivat itse kerrostalonsa yhteisten tilojen siivouksesta ja laittavat päivän ruuan. Muuten talo on kuin mikä tahansa omistusasunnoista koostuva kerrostalo.

Vuoro tulee kuuden viikon välein. Vuorossa olevasta ryhmästä puolet työskentelee jokaisena arkipäivänä keittiössä ja puolet siivoaa. Nyt on Viklojen viikko.

– Yritimme keksiä ryhmille nimet, jotka eivät kuulostaisi niin päiväkodilta, mutta merilintuihin päädyttiin, naurahtaa pääkokki Marjut Helminen.

Tillinippu silputaan päivän aterialle.
Tillinippu silputaan päivän aterialle.

Marjut on koonnut ruokalistan toisten ehdotusten perusteella. Hankkijaksi nimetty huolehtii tarvikkeiden ostamisesta. Kamreeri hoitaa kuittiliikenteen.

Ruokasalissa aterioi päivittäin kolmisenkymmentä asukasta. Ateria maksaa 4,5 euroa. Ruuanlaitto aloitetaan yhdeltä, ja ateria on valmis viideltä. Tiski venyttää rupeamaa vielä pari tuntia. Täydestä työpäivästä on kysymys. Joku saattaisi kokea askareen rasittavana.

– Me seniori-ikäiset naiset osaamme laittaa ruokaa. Olemme aikanaan hoitaneet perheemme. Teemme tavallista kotiruokaa, muunnamme vain reseptit isolle porukalle, hankkija Marjukka Roehr sanoo.

"Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen alkoi askarruttaa."

Esiliinaan ja hiussuojaan sonnustautunut Esko Intke asettelee likaisia kippoja tiskikoneen koriin. Keittiöhommat sujuvat mieheltä mainiosti.

– Oli alusta lähtien selvää, että kaikille on varattu hommia. Itse olen mieluiten keittiössä, Esko kertoo.

Ruuanlaitto onnistuu vanhalta pohjalta, vaikka mies ei omien sanojensa mukaan mikään gourmetkokki olekaan.

– Ei tarvitse ollakaan, kyllä nämä työt jokainen oppii. Minulla on päävastuu tiskauksesta, koska se on vähän fyysisempi työ.

Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.
Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.

Keskustan kyljessä

Seitsemännessä kerroksessa astumme sisään Marjukka Roehrin ja hänen miehensä Frankin kauniiseen kotiin.

Avara kolmio ulottuu läpi talon, ja valoa virtaa sisään kahdesta ilmansuunnasta. Myös ikkunat ovat isot.

– Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen ja sen ylläpito alkoivat askarruttaa, kertoo parvekkeen korituoliin istahtanut Frank Roehr.

Työvelvoitteet eivät pelottaneet uuden elämänvaiheen edessä. Frank on juuri siivonnut takkahuoneen, ja Marjukalla on keittiövuoro.

– Olemme molemmat eläkkeellä, ja on kiva tehdä aina välillä hommia, Frank sanoo.

Työnteon ohessa alossa touhutaan monenlaista, on sauvakävelyä, teatteria ja pilatesta. Leffakerho kokoontuu viikottain, ja asukkaat tekevät myös yhteisiä matkoja. Frank harrastaa keilaamista, sakkia ja petankkia.

Silti pariskunnan mielestä on tärkeätä, että käydään muuallakin harrastamassa ja tapaamassa ihmisiä.

– Kun vielä pääsen liikkumaan, en halua pyöriä pelkästään Kotisatamassa, Marjukka toteaa.

Roehrit arvostavat Kotisataman sijaintia. Metroasema on lähellä, ja Kauppatorille on kävelymatka.

– Vanhana stadilaisena pidän aluetta kantakaupunkina, Frank sanoo.

Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.
Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.

Roehrien ja muiden asukkaiden luona kyläilevät lastenlapset tuovat taloon eloa. Heille pidettiin äskettäin juhlatkin. Kotisatamassa asuu kaksi lastentarhaopettajaa, jotka järjestivät ohjelmaa.

Yhteisöä hyödyttävät asukkaiden taustat kiinteistönvälittäjästä kirjastonhoitajaan. Ei tarvitse palkata ulkopuolisia.

Keski-ikä 70 vuotta

Kotisataman taustalla on yhdistys, Aktiiviset Seniorit ry. Sen ensimmäisessä talossa, Helsingin Arabianrannassa sijaitsevassa Loppukirissä on asuttu jo kymmenen vuotta.

– Useimmat asukkaat olivat mukana talon ja sen toiminnan suunnittelussa alusta alkaen. Johtotähtinä olivat esteettömyys, turvallisuus ja viihtyisyys. Halusimme välttää vanhainkotivaikutelmaa ja hankimme moderneja kalusteita ja väriä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Leena Vahtera.

Arkkitehti Kirsti Sivén laati piirustukset työryhmien pähkäilyjen pohjalta. Hän on suunnitellut myös Loppukirin.

"Kotisatama ei ole palvelutalo. Asukkaan pitää olla omatoiminen."

Kotisataman perusajatus yhteisöllisestä asumisesta haluttiin tehdä kaikille selväksi. Asukasilloissa ja keskusteluryhmissä pohdittiin, kenelle se sopii ja kenelle ei.

– Meille oli tärkeää, että ihmiset saivat realistisen kuvan talon meiningistä. Kotisatama ei ole kommuuni, vanhainkoti tai palvelutalo vaan itsepalvelutalo, Leena muistuttaa.

Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.
Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.

Toimintakyky oli keskeinen kriteeri. Jokainen haastateltiin. Joku halusi iäkkään ja muistisairaan äitinsä Kotisatamaan tajuamatta, että siellä asuvan pitää olla omatoiminen.

Yhtiöjärjestyksessä on pykälä, joka edellyttää vähintään 48 vuoden ikää. Ainakin yhden taloudessa pitää täyttää ehto.

– En muista, miksi päädyimme juuri tuohon lukuun, mutta ainakin halusimme, että ikähaitari olisi laajempi kuin senioritaloissa yleensä, Leena sanoo.

Keski-ikä on nykyisellään 70 vuotta, ja vanhimmat ovat 80-vuotiaita. Yksi lukioikäinen talossa asuu perheensä kanssa.

Kotisatama on sääntelyn piirissä olevalla vuokratontilla, mikä teki projektin ylipäätään mahdolliseksi. Omistusasuntojen neliöhinta saatiin varsin kohtuulliseksi Kalasataman hintatasoon nähden.

– Oli hieno tunne, kun kuuden vuoden urakka saatiin maaliin, Leena muistelee.

Työmaata valvoi ulkopuolinen rakennusaikainen tarkkailija. Silti reklamaation aiheita on ilmennyt, kuten rakentamisessa aina. Ruokasalin pitkät paneeliverhot ovat epäkäytännölliset, eikä kattoterassin petollisen porrastuksen suojaksi ei ole saatu kaiteita.

– Korjauksista suurin on ollut yhden asunnon kosteusvaurio. Onneksi meillä on vierashuone, jota asukas voi käyttää väliaikaisesti.

Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.
Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.

Seniorit digiajassa

Kotisatamassa on monia järkeviä, arkea helpottavia ratkaisuja. Esimerkiksi varastokopit eivät ole kellarin uumenissa, vaan jokaisessa asuinkerroksessa. Niissä voi siten säilyttää myös tarvikkeita, joita tarvitsee päivittäin.

Yhteisiä arjen kohtaamispaikkoja on mittavat 500 neliömetriä. Asukkaiden käytössä ovat ruoka- ja juhlasali, kirjasto, monitoimitila, takkahuone saunoineen ja laaja ulkoterassi.

Pyykkituvassa Jyrki Tiainen asettelee vastapestyjä pyykkejä kuivausrumpuun.

– Omaa pesukonetta ei kannata pitää, koska yhteiset tehokkaat koneet ovat nopeampia. Eikä niiden käytöstä tarvitse maksaa erikseen, hän sanoo tyytyväisenä.

"Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan."

Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.
Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.

Kotisatamaa kierrellessä huomaa, että paikoista pidetään huolta. Pyykkitupa ja kuivaushuone näyttävät tosi siisteiltä, vaikka ne ovat olleet kaksi vuotta kovassa käytössä.

– Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan. Silloin ne pysyvät kunnossa, eikä korjauksiin uppoa rahaa. Meidän ei myöskään tarvitse ostaa siivouspalveluja, mikä pienentää vastiketta, Leena Vahtera sanoo.

Talo elää digiaikaa. Jokaisella asukkaalla on avainnipussaan lätkä, jolla pääsee sisään ovista. Hissikin osaa sen jälkeen pysähtyä automaattisesti oikeassa kerroksessa.

Rappukäytävissä on iso sähköinen näyttötaulu, josta voi lukea talon asioista.

– Sen kautta voi tehdä myös tilavarauksen vaikka perhejuhlia varten, Leena kertoo.

Kiista ja sen ratkaisu

Talon asukasyhdistys järjestää juhlia, retkiä, konsertteja, ruokapäiviä ja muita yhteisiä tilaisuuksia.

Yhdistys voi myös kerätä rahaa johonkin pienimuotoiseen kivaan tai tarvittaessa vaikka ottaa vastaan testamenttilahjoituksen.

Pelisäännöistä päätetään asukaskokouksissa, joita järjestetään tarpeen mukaan.

– Ruokailu on hyvä esimerkki. Sitä haluttiin aikaistaa. Kokeilimme joitakin viikkoja kello kolmen ateriaa, ja nyt pohdimme ratkaisua, Leena Vahtera kertoo.

Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.
Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.

Kiistoilta ei ole vältytty Kotisatamassakaan.

– Isoin riita käytiin autohallipaikoista. Niitä on liian vähän.

Yhtiökokouksessa päätettiin, että vuokra-aika on kaksi vuotta kerrallaan.

Jupakka sai aikaan arvopohdinnan: miten talossa eletään ja kohdellaan toisia. Itse luotujen arvojen toivotaan estävän ikävyydet.

– Muuten sopu on ollut hyvä. Emme oletakaan, että ihmiset olisivat aina yhtä mieltä. Meillä ei ole mitään yhteistä aatetta. Jokainen asuu ja elää niin kuin haluaa, ja kotioven voi halutessaan vetää kiinni, Leena summaa.

Koirakin viihtyy

Kun rimpautamme ovikelloa seitsemännessä kerroksessa, asunnosta alkaa kuulua koiran haukuntaa. Ovenraosta vilahtaa tulijoita haistelemaan karkeakarvainen mäyräkoira Pipsa.

Mari Raunio istuu ompelukoneen ääressä ja valmistelee vaatteita kesänviettopaikkansa Sammatin kesäteatteriin. Seinillä on Marin maalaamia tauluja, ja lisää on näytteillä Kotisataman kirjastossa.

Mari ja hänen miehensä Mikko Korkea-aho asettuvat sohvalle kuvattaviksi. Pipsa hyppää heidän väliinsä ja katsoo vieraita tutkivasti alta kulmain.

– Keittiötyö on minusta hauskaa. Tosin Mari on samassa ryhmässä ja pyrkii pitämään komentoa – erityisesti minulle, Mikko naurahtaa.

– Ennen meillä oli Lohjalla omakotitalo ja aloimme miettiä, että entä jos jompikumpi kuolee. Leski jäisi yksin mökkiin istumaan, Mari tuumailee.

"On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa."

Molemmat olivat vielä työelämässä, kun he lähtivät mukaan Kotisataman suunnitteluun. Mari oli ryhmässä, jonka testasi kalusteita. Hän arvelee ryhmän koeistuneen kaikki Suomen markkinoilla olevat tuolit.

Yhdessä touhutessa asukkaat ovat oppineet tuntemaan toisensa hyvin.

– On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa ja lenkkisaunassa viihdyn pitkään, Mari kertoo.

Kotisataman hyvä sijainti saa kehuja myös Marilta ja Mikolta.

– Minun teki aamulla mieli munkkikahveja. Kävin bussilla Hakaniemen torilla juomassa kahvit ja tulin vielä samalla lipulla takaisin, Mikko kertoo esimerkin.

Pipsa kieriskelee lattialla ja murisee leikkisästi. Välillä punainen kumilelu saa kyytiä.

– Se on kymmenvuotias eli ihmisen iässä seitsemänkymppinen, kuten minäkin. Pidimme jokin aika sitten yhteiset syntymäpäivät, Mari sanoo.

Koiranpito sujuu kerrostalossa, vaikka Pipsa ei suostu kävelemään portaita, niin kuin Mikko kuntoillakseen haluaisi. Askelmat eivät sovi mäyräkoiran pitkälle selälle.

– Koiran ulkoilutusmaastot paranivat kertaheitolla, kun Mustikkamaalle vievä silta valmistui. Kun aurinko paistaa, lähdemme heti sinne lenkille, Mari sanoo.

Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.
Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.

Kotisatama lukuina

  • Alaikäraja 48 vuotta
  • 2 rappukäytävää
  • 9 kerrosta
  • 19 autopaikkaa
  • 63 asuntoa
  • 85 asukasta
  • 20 pariskuntaa
  • 3 yksin asuvaa miestä
  • 42 yksin asuvaa naista
  • 39 neliön yksiöstä 77 neliön kolmioon
  • 4 asunnossa vuokralaiset
  • Yhteisiä tiloja 500 m2
  • Keskineliöhinta 4 370 e
  • Vastike 5,50 e/m , josta tontin vuokra 2 e/m
  • Aterian hinta 4,50 e
  • Vierashuoneen vuokra 10 e/vrk

Lue myös: Kiinnostuitko yhteisöllisestä senioriasumisesta? Lue 10 vinkkiä

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.