Moni ET-lehden piikakyselyyn vastannut kertoi, että pääsi käyttämään palveluspaikassaan imuria, sähköhellaa tai pulsaattorikonetta ensimmäistä kertaa elämässään.

”Opin pulsaattorikoneen käytön pappilassa”

Lopetin kansakoulun keväällä 1959, ja menin syksyllä pitäjämme pikkupappilaan kotiapulaiseksi. Työhön kuului pappilan tyttären pikkutytön hoito, kaupassakäynti, ruuanlaitto, pyykkäys ja siivous.

Pappilassa asuivat ruustinna, rovasti, kuusi lasta, joista viisi oli kouluikäistä ja yksi pikkutyttö.

Kotini oli viiden kilometrin päässä, ja kesällä kuljin kärrytietä ja talvella hevostietä päivittäin pappilaan ja illalla takaisin kotiin. En ollut koskaan ennen nähnyt puhelinta saatikka käyttänyt sitä. Myös pulsaattoripyykkikone oli uusi tuttavuus.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pullapitkoista tuli mutkaisia ja repeileviä

Leipominen oli minulle suuri koetinkivi: en osannut letittää pitkoja, ja niistä tuli mutkaisia ja repeileviä. Ruustinna tuumasi vain, että kyllä sinä opit, ja opinhan minä. Ruuanlaittoakin opin vähitellen. Pyykkikoneen käytön minulle opetti rovasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siivottavanani oli alakerta, ja yläkerran siivouksen hoitivat pappilan omat tytöt.

Muistot tuosta ajasta ovan tosi lämpimät. Ruustinna ja rovasti olivat kivoja ja kannustavia ihmisiä. En muista että olisin saanut moitteen sanaa, vaikka kyllä se varmaan olisi joskus ollut paikallaan.

Seuraavaksi talveksi lähdin etelään vanhemman tytön perheeseen apulaiseksi, ja talon pikkutyttö otettiin mukaan. Siellä oli muuten hyvä olla, mutta minulla tuli kova koti-ikävä ja tulin pääsiäiseksi kotiin.

Täytyy ihmetellä 15-vuotiaan rohkeutta. Kuinka uskalsin ja jakson lähteä isoon taloon piiaksi, olihan siellä niin paljon uutta. Sähköhellaakaan en ollut nähnyt saatikka käyttänyt muualla kuin kotitaloustunnilla, ja kotimatkakin oli melkoinen.

Nykyisinkin pitäisi nuorten saada vastaavanlainen oppi elämää varten.
 
Seija-Lahja

”Välillä olivat kädet puuduksissa ja nenästä tuli verta”

Piika-sanalla on todella huono kaiku, ja itse käyttäisin sanoja palvelija tai apulainen.

Olen ollut apulaisena maalaistalossa, jossa tein kaikenlaisia hommia. 16-vuotiaana menin töihin, ja päivälle tuli silloin pituutta noin 13 tuntia. Viikossa oli yksi vapaapäivä.

Työpäivä alkoi aamu kuudelta navetassa: ruokin lehmiä, lypsin käsin yhdessä emännän kanssa. Lisäksi hoidimme sikoja ja kanoja.

Kun navettatyöt oli tehty, sisällä jatkettiin ruuanlaitolla ja tiskauksella. Kesällä tehtiin peltohommia: kitkettiin ja haravoitiin. Olin säkkityttönä puimurin päällä ja heinäkuormien päällä. Otin myös ladossa heiniä vastaan.

Illalla ei jaksanut lähteä mihinkään

Iltatyöt navetassa alkoivat klo 15 aikaan talvella, Kesällä lehmät olivat laitumella, ja silloin ei jäänyt paljon muuta tehtävää kuin lypsy ja maidon jäähdytys. Talvella navetasta pääsi kello 19 aikaan, ja ei jaksanut enää lähteä mihinkään.

Talvella kudottiin niin räsy- kuin nukkamattoja, ja leivottiin ruisleipiä vartaisiin kuivumaan, ettei tarvinnut kesällä leipoa, kun oli kiire peltohommissa.

Pyykki oli pestävä kesät talvet. Pulsaattorikone oli apuna, mutta raskasta se oli nuorelle tytölle. Välillä olivat kädet puuduksissa ja nenästä tuli verta. Silloin menin lehmäitten pöydälle makaamaan, että vuoto lakkaisi ja voisin jatkaa hommia. Se oli varmaan sellainen heikkouden merkki.

Kesällä oli poimittava marjat niin puutarhasta kuin metsästä ja keitettävä mehuksi ja hilloiksi. Ei ollut pakastinta. Syksyllä perunat ja juurikasvit kerättiin kellareihin, ja lehmille pestiin syksyisin ulkona kylmissä vesissä perunoita isot määrät.

Talvella kudottiin sukkia ja töppösiä

Kesällä navetan suursiivous ja kalkitus oli suuri urakka, eikä siitä yhdessä päivässä selvinnyt. Syksyllä pihamaa haravoitiin ja omenat kerättiin soseeksi – eläimille niistä riitti oma osa.

Talvella kuunneltiin iltaisin radiota emännän kanssa ja kudottiin eli neulottiin sukkia ja töppösiä, ei ollut televisiota.

Itse halusin aikoinaan lähteä tienaamaan, vaikka synnyinkodissani olisi ollut töitä vaikka muille jakaa. Muut minun ikäiset lähtivät Ruotsiin, minä Varsinais-Suomeen. Sain palkkaakin hiukan, ja oli ruokaa sekä katto pääni päällä. Hyvässä opissa olin ne kaksi vuotta, mitä se hupi kesti.

Liisa

”Kotiapulaispesti oli erinomainen talouskoulu”

Pääsin keskikoulusta 1965, ja halusin sairaanhoitajaksi. Tuohon aikaan sairaanhoitajakoulutukseen pääsyn alaikäraja oli 21vuotta, joten aikaa piti kuluttaa muuten. Kävin ensin yksivuotisen kotiteollisuuskoulun.

Sitten läksin kotiapulaiseksi Helsinkiin lehdessä olleen työpaikkailmoituksen perusteella. Perhe kuului ”parempiin piireihin”, isä oli johtaja ja äiti terveydenhoitaja. Lisäksi oli 8- ja 10-vuotiaat lapset.

Työni oli koko talouden hoito. Aamulla nousin laittamaan aamupalan. Vanhemmat lähtivät töihin, ja minä laitoin lapset kouluun.

Siivosin, pesin pyykit, kävin kaupassa, laitoin päivällisen ja huolehdin lapsista koulun jälkeen. Päivällisen jälkeen hoidin vielä keittiön puhtaaksi.

Työpäiväni alkoi klo 6.30 ja loppui klo 17.30. Vapaata oli sunnuntai ja lauantai sekä kerran kuussa yksi iltapäivä. Joskus olin lasten kanssa myös viikonloppuna vanhempien ollessa jossakin menoissaan. Perheellä oli iso omakotitalo, jossa minulla oma huone.

Tämä oli minulle erinomainen talouskoulu. Perheen rouva oli taitava talousihminen ja opetti minulle paljon. Lisäksi lapsuudenkotini oli pienessä kylässä, jossa ei ollut edes sähköä, joten esimerkiksi pölynimuri oli minulle uusi kokemus. Koulun kotitaloustunneilla olin kyllä käyttänyt sähköhellaa, joten en sentään ollut ihan ummikko kaikissa asioissa.

Myös erilaisen elämäntavan näkeminen oli hyvä koulu. Sain kokea myös luokkaeron. Kotiseudulla olin ollut tasaveroinen muitten asukkaiden kanssa, mutta tässä perheessä olin apulainen, jota puhuteltiin kolmannessa persoonassa. En kokenut työtä raskaaksi, enkä työaikaa pitkäksi, koska olin tottunut kotona tekemään työtä aina ja maalla työt olivat raskaampia.

Sveitsissä opin erilaisen ruuan laittamista

Ehdin vielä tehdä toisenkin apulaiskeikan. Läksin Sveitsiin jälleen lehdessä olleen työpaikan saatuani. Siellä päätehtäväni oli hoitaa yksinhuoltajaäidin 5-vuotiasta lasta. Siinä sivussa hoidin kyllä jälleen koko pienen talouden.

Tänä aikana opin taas toisenlaisen elämäntavan, kun maakin vaihtui. Kielitaitoni kehittyi, ja ruoka oli hyvin erilaista, mutta jälleen emäntäni neuvoi. Tässä perheessä olin kaikessa mukana myös vapaa-aikoina, ja tunsin itseni tasa-arvoiseksi, vaikka rouvaa pitikin teititellä. Hän oli minua 20 vuotta vanhempi, joten siihen aikaan teitittely oli luonnollista.

Koen kahden vuoden apulaisaikani erinomaisena kouluna, johon en olisi muuten päässyt. Sitä kautta näin paljon erilaista elämää ja uusia asioita sekä tutustuin erilaisiin ihmisiin. Myöhemmissä töissäni ja yksityiselämässäni olen voinut hyödyntää näitä oppeja. Nämä kokemukset ovat varmasti tehneet minusta avarakatseisemman ihmisen kuin ilman niitä olisin.

Kokemusta saanut

Lue aikaisemmat piikatarinat Piika pyöritti huushollia, Piika sai illalliseksi yhden silakan ja Piian työ antoi eväitä tulevaa ammattia varten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla