"Olin ihan itku kurkussa, mutta sitten joku keksi asiassa iloisemmankin puolen: olinhan tällä tavalla saanut tukkilaiskasteeni"

"Vietin vuonna 1943 kesälomaani Itä-Suomessa Saimaan rannalla. Sukulaistaloni oli tärkeän tukinuittoreitin varrella, oli järvi, joki ja koski, josta tukit jatkoivat matkaansa lajittelupaikalle. Setäni, joka johti tukinuittoa, sanoi, että voisin ottaa puoshaan käteeni ja työnnellä tukkeja joessa. Tämä oli 10-vuotiaalle tytölle melkoinen ehdotus, totta kai halusin osallistua uittoon.

Paikkani oli joen yläjuoksulla, jossa oli myös ns. luikku. Se tarkoitti paikkaa, jossa voitiin estää tukkien liikameno koskeen, jos ruuhka oli tulossa. Tämä paikka oli hyvin tärkeä, ja siksi se oli kokeneiden tukkilaispoikien Antin ja Paavon hallinnassa. Minä olin siinä lähellä kivellä ja työntelin tukkeja eteenpäin, Usein kuului huuto: ”Ruuhka tulossa, luikku kiinni…” Sulku toimi hyvin, ja ruuhka purettiin.

Minusta oli mukava työnnellä tukkeja, mutta puoshakaa ei saanut iskeä liian lujaa tukkiin. Kerran kuitenkin kävi niin, että iskin liian lujaa ja hakani jäi tukkiin kiinni ja meni menojaan. Huomasin olevani kaulaani myöten joessa, onneksi pää jäi pinnalle. Muut pelottelivat minua, että joutuisin maksamaan puoshakani, ellei sitä löydettäisi. Olin ihan itku kurkussa, mutta sitten joku keksi asiassa iloisemmankin puolen: olinhan tällä tavalla saanut tukkilaiskasteeni. Sehän oli hienoa, ja puoshakanikin löytyi myöhemmin.

Tuohon aikaan palkka maksettiin käteisenä, ja rahat ojennettiin ruskeassa paperipussissa. Miehet kokoontuivat setäni tupaan hakemaan palkkaansa. Kun kaikille miehille palkka oli maksettu, huusi setäni myös minun nimeni - ja sain oman ruskean pussini. Kyllä oli ylpeä 10-vuotias, olinhan saanut ensimmäiseksi palkakseni jokusen markan!

Kirjoitin kotiini Turkuun vanhemmilleni seikkailuistani, Isäni kehotti olemaan varovainen, etten enää putoaisi järveen ja että olisin terveenä leikkimään hänen kanssaan, kunhan he äitini kanssa tulisivat lomalle Itä-Suomeen.

Elämässä vaihtuvat ilot ja surut. Seuraavana aamuna äitini soitti ja kertoi, että isäni oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut. Yhteistä kesää ei meille enää tullutkaan. Kaikesta huolimatta nämä lapsuuden tukkilaiskokemukset ovat edelleen mukavina muistoina mielessäni."

Sirpa

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!