Moni ymmärtää sananvapauden väärin – tästä siinä on kyse

Joku kirjoittaa nettiin kärkkään kommentin, josta toinen kommentoija kimpaantuu. Kun alkuperäinen kommentti saa kritiikkiä, kirjoittaja vetoaa sananvapauteensa.

Toisin kuin moni nettikommentoija tulkitsee, sananvapauden rajoittamista ei kuitenkaan ole se, että sosiaalisen median alusta tai muu nettisivusto poistaa sääntöjä rikkovan kirjoituksen sivuiltaan.

Sananvapauden rajoittamista ei ole se, että sosiaalisen median alusta tai muu nettisivusto poistaa sääntöjä rikkovan kirjoituksen.

Someyrityksillä ja uutismedioilla on oikeus jättää julkaisematta sisältöä, jota se ei omalle sivulleen halua.

Yrityksillä on myös velvollisuus valvoa, ettei niiden ylläpitämillä alustoilla tehdä mitään rikollista, kuten loukata toisen ihmisarvoa.

Nykyään voikin samanaikaisesti tuntua sekä siltä, että suustaan voi päästää mitä tahansa että siltä, ettei joistakin kiistellyistä teemoista uskalla sanoa oikein mitään.

Mistä on kyse?

Mutta mitä sananvapaus sitten on? Miten sitä ylläpidetään, ja mikä sitä uhkaa?

Aiemmin sananvapautta käytti julkisesti lähinnä perinteinen media: lehdet, televisio ja radio. Kansalainen istui ja seurasi.

Sosiaalisen median myötä tilanne muuttui. Nyt kuka tahansa voi kirjoittaa tai kertoa julkisesti mielipiteensä politiikasta, uudesta tuotteesta tai saamastaan palvelusta.

Somessa keskusteluun nousee myös teemoja, joista ei ennen puhuttu lainkaan.

– Somen myötä myös perinteisestä mediasta on tullut kansalaisten valvonnan kohde, sanoo viestinnän professori Esa Väliverronen Helsingin yliopistosta.

Vaikka media vahtii poliitikkojen ja muiden vallankäyttäjien toimia, se myös käyttää itse suurta valtaa. Median vallassa on, puhutaanko sen jutuissa ja ohjelmissa pääministerin nahkatakista, julkimon huonosta vitsistä vai hallituksen tekemistä päätöksistä.

Väliverrosen mielestä on hyvä, että kansalaiset ja yhteisöt voivat arvioida kriittisesti median toimintaa.

– Se on minusta tarpeellista vuoropuhelua. Some tietysti muuttaa kulttuuria ja pelisääntöjä. Sitä tässä varmaan tällä hetkellä kipuillaan, että miten tämä kaikki vaikuttaa käsitykseemme sananvapaudesta, Väliverronen sanoo.

Arkinen asia

Sananvapaus voi kuulostaa hienostelulta, ja helposti unohtuu, että se vaikuttaa jokaisen arkeen.

Sananvapauden ansiosta voimme sanoa mitä ajattelemme niin Facebookissa, ystävien kesken kuin vaikkapa lehtihaastattelussa – vaikka mielipiteemme olisivat erilaisia kuin vallanpitäjien.

– Yksi tapa nähdä sananvapaus on, että se on absoluuttinen arvo, joka kuuluu kaikille. Ja tätä oikeutta voidaan rajoittaa vain lailla.

Sananvapaus vaikuttaa jokaisen arkeen.

Teemme valintoja ja merkityksellistä rajanvetoa joka päivä. Valitsemme, millaista kieltä käytämme ja sallimme. Miten röyhkeästi toisen täytyy sanoa ennen kuin huomautan asiasta hänelle? Milloin mielipide muuttuu kunniaa loukkaavaksi kommentiksi?

On tärkeää, että myös media koettelee jatkuvasti sananvapauden rajoja. Pilapiirtäjät nostavat esiin uskontojen ongelmakohtia ja poliitikkojen kovia otteita. Kolumneissa toimittajat voivat tarkoituksella kärjistää vaikeitakin aiheita ja testata, mistä kansalaisten mielestä on sallittua puhua.

– On hyvä, että journalismi myös koettelee hyvän maun rajoja ja ravistelee kansallisia tabuja. Tätä voisivat harrastaa joskus muutkin kuin pilapiirtäjät ja kolumnistit. Varsinkin kriisiaikoina yhdenmukaisuuden paine kasvaa usein turhan suureksi.

Jos valtaapitävien tai eliitin toimien uutisoimisesta voisi menettää työpaikkansa, saada sakkoja tai vankeutta, seurausten pelkääminen voisi johtaa toimittajien itsesensuuriin.

On tärkeää, että myös media koettelee jatkuvasti sananvapauden rajoja

Toimittajat eivät ehkä uskaltaisi paljastaa huumepoliisin osallisuutta huumebisnekseen, kuntapäättäjän ottamia lahjuksia tai rikkaiden tulotietoja ja verokeplotteluita.

Jos epäkohtia ei uskallettaisi tuoda esiin, päättäjille ja viranomaisille avautuisi mahdollisuus toimia miten huvittaa.

Sananvapaus määritellään perustuslaissa. Viime kädessä raja esimerkiksi sananvapauden ja kunnianloukkauksen välillä ratkaistaan oikeudessa.

Useimmiten rajat kuitenkin ratkotaan kussakin tilanteessa ja paikassa erikseen.

Vapauteen kuuluu vastuu

Vapauteen kuuluu myös vastuu ja tasapainottelu muiden oikeuksien, kuten yksityisyydensuojan tai uskonnonvapauden kanssa.

Medialle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei seksuaalirikollisen nimeä julkaista uhrin yksityisyyden suojelemiseksi.

Kansalaisten kohdalla vastuun unohtuminen näkyy esimerkiksi aggressiivisessa kielenkäytössä.

– Ajattelisin, että sananvapauteen kuuluu sellainen reilu peli, ettei omalla toiminnalla ehkäistä joidenkin toisten mahdollisuutta käyttää omaa sananvapauttaan.

Kärkkäällä kielenkäytöllä voidaan yrittää saada toinen henkilö pelkäämään tai lähtemään pois sosiaalisesta mediasta. Vaaleissa ehdolla olevaa henkilöä saatetaan pommittaa somekommenteilla tai tutkijalle lähettää uhkaavia viestejä.

Kärkkäällä kielenkäytöllä voidaan yrittää saada toinen hiljenemään.

Se voi saada toisen hiljenemään.

– Vaikka se kriitikoiden mielestä on heidän sananvapauteensa kuuluva asia, käytännössä tavoitteena on kuitenkin kaventaa joidenkin toisten sananvapautta.

Silloin oman sananvapauden puolustaminen romuttaa koko sananvapauden idean. Sen, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus käyttää ääntään.

Esa Väliverronen työskentelee viestinnän professorina Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt töitä myös toimittajana ja kirjoittanut useita mediaa ja sananvapautta käsitteleviä teoksia.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.