Muistatko vielä ne kesät, kun mikrot olivat muotia ja tipparellulla kurvailtiin pikkuteitä tansseihin? Millainen oli kesä maalla, miten se lämmitti kaupungissa? Tässä loput lukijoiden muistot nuoruuden kesistä, ET-lehdessä 7 lisää.

Poutapilviä ja ulkomaalaisia

Silloin elettiin 60-lukua. Kesät olivat kunnon kesiä, aurinko paistoi ja elämässä oli hohtoa.
Kotini oli vireässä maalaiskylässä pohjoisessa. Siellä oli koulu, neljä kauppaa, posti ja rautatieasema. Melkein joka talossa oli karjaa, ja voimalaitostyömaat toivat lisäansioita perheisiin.
Kylän läpi kulki valtatie. Kesäisin tiellä liikkui turisteja, ulkomaalaisiakin. Meillä oli tapana katsoa autojen kansallisuustunnuksia ja keskustella niistä toisten nuorten kanssa.
Rippikoulun jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, kesälomiksi palasin kotiin. Kesällä maatalossa oli työtä kaikille perheenjäsenille, koska koneita ja apuvälineitä ei paljon ollut. Työ ja hupi vaihtelivat päivittäin, mutta sanonta ”työ ensin, sitten hupi” määräsi tahdin.
Aurinkoiset päivät heinäniityllä ovat mukavia, vaikkakin rankkoja, mutta siellä viihtyi, tuli rusketusta ja voimia lisää! Olin useimmiten hankoamassa, seipäille tai ladossa. Heinänteko kesti lähes kuukauden. Silloin tehtiin heinä tarkoin. Ensiksi niitettiin pyörtänöt viikatteella ja sitten traktorin niittokoneella sarka. Kun seivästettiin tai koottiin luokoa karheilta, visustelijat haravoivat loput heinät. Hauskoja olivat kahvihetket heinäladolla. Repusta ja pärekorista otettiin eväät ja mukit, pänikästä mehua ja nuotiolla keitettiin kahvit.
Lauantaisin oli tapana käydä tansseissa. Oli lupa, kun olin jo ripit käynyt. Lähin tanssipaikka oli viiden peninkulman päässä ja sinne oli linja-autokuljetus. Menimme porukalla naapurin tyttöjen kanssa, maitolava oli kohtauspaikkana.
Heinäntekoaikana oli rankka niittypäivä takana, sen jälkeen lypsettiin lehmät äidin kaverina. Sitten saunaan, pääsin menemään ensimmäisenä häkälöylyjen jälkeen. Oli kuivatettava tukka, vähän tällättävä ja puettava tanssimekko päälle. Ja menoksi onnikkapysäkille! Siinä me vertailimme rusketuksia ja ihastelimme mekkoja. Minulla oli sinisävyinen sifonkimekko ja vaalea olkalaukku. Jännittyneinä arvailimme, tuleeko hän ja hän. Onkohan tuuria?
Pyhinä tehtiin vain tarpeelliset työt, silloin ehdittiin levätä ja kylästellä. Isälläni oli tapana kirkonmenojen jälkeen mennä saunan lauteille päiväunille. Hän sanoi, että siellä on lempeä lämpö, rauha ja hiljaisuus.
Pyhäisin tapasimme naapurin tyttöjen kanssa ja supattelimme tanssireissusta. Tiedettiin myös kertoa, oliko ollut tuuria.
Iltaisin kävimme kävelemässä maantiellä tai jokirannassa mansikoita etsimässä. Joskus istuimme rantakivillä, katsoimme vuolasta virtaa, pilvenhattaroita ja haaveilimme.
Ihanat kesät ja poutapilvet, nuoruuden kullatut muistot!
Kissankello

Armi-kengät, totta kai!

Asuin nuoruusvuodet Vaasassa. Kesät olivat lämpöisiä. Hietasaari oli suosittu uimapaikka, mutta auringonottaminen oli minulle tärkeintä. Näyttävät kokouimapuvut olivat muotia 50-luvulla.
Muotia olivat myös pitsipuserot, kukkahameet ja leveät solkivyöt. Armi Kuusela oli minun ihanteeni, olen samanikäinen. Kengissä oli remmit jalan ympäri. Niiden nimi oli Armi-kengät.
Harrastuksia olivat elokuvissa käynti ja tanssiminen. Tansseihin piti pukeutua huolella. Pukuni oli punainen, korkean kauluksen reunassa oli pitsi. Valkoisissa, nelinkertaisissa helmissä oli edessä lukko.
Anja, Pietarsaari

Haukkaankalliolla laulettiin pitkälle yöhön

Olen sota-ajan lapsi. Sota muutti elämää monella tavalla. Isäni putosi palavan koneen mukana Laatokkaan. Äiti antoi vaikeuksiensa takia minut kasvatiksi Nurmijärvelle. Uusi kotini oli uskovainen, jossa kenellekään ei käännetty selkää. Kulkurit saivat olla meillä yötä ja syödä vatsansa täyteen.
Kuusivuotiaasta lähtien oli tehtäväni kesäisin ajaa lehmät aamuisin metsään ja noutaa iltaisin kotiin. Kasvattiäitini laittoi mukaani marja-astian, ja lehmät seuranani poimin talveksi marjat.
Kesään kuuluivat myös peltotyöt. Heti kun harava pysyi kädessä, oli mukana heinäkorjuussa. Rukiin sitominen lyhteiksi oli hankalampaa: pienet kädet naarmuuntuivat.
Kesässä oli kaksi mieleenpainuvaa asiaa: juhannusaatto ja talkooväen kestitys heinäpellolla. Heille vietiin kahvia ja vastaleivottua pullaa. Istuttiin ojan reunalle, ja aikuiset kertoivat hauskoja juttuja, joista kaikkia en aina oikein ymmärtänyt.
Juhannusaattona sukulaiset ja ystävät tulivat kotiimme. Otettiin eväät ja kahvipannu mukaan, kiivettiin Haukkaankalliolle, josta aukeni näköala Palojoen kylälle. Sytytettiin nuotio, keitettiin kahvit ja laulettiin pitkälle yöhön.
Tuulikki, Nurmijärvi

Tuliaisia Amerikasta

Siihen aikaan kaikki kesät olivat aurinkoisia, pilvettömiä ja onnellisia. Isäni oli kyläkauppias, ja vietin kesäni kaupassa. Seurailin asiakkaita, siellä kävi isäntiä ja emäntiä lähitaloista. Kaikki olivat omalla tavallaan persoonia ja mielenkiintoisia.
Emännät tulivat ensin keittiön puolelle ennen ostoksia. Äidillä olikin aina kahvipannu hellalla valmiina.
Toki vietimme sisareni kanssa aikaa rannalla aurinkoa ottaen ja järvellä onkien.
Osallistuin paljon nuorisoseuran toimintaan. Tanhuttiin, näyteltiin ja tanssittiin. Teimme retkiä Aavasaksalle yöttömän yön aurinkoa katsomaan. Matka tehtiin kuorma-auton lavalla ilman mitään sateensuojaa. Puolisokea kuljettaja ajoi ojaan, ja ajokortiton serkkupoikani oli kuskina loppumatkan.
Vuoden 1947 jälkeen tulivat nailonsukat. Saimme paketteja äidin sisarelta Amerikasta. Vaatteet olivat ihania ja erikoisen mallisia. Ilmankos jouduinkin jo 19-vuotiaana naimisiin!
Anja, Mikkeli

Lautamajan tunnelmaa

Vietimme kesää ystävättäreni kanssa maatalossa maksullisina kesävieraina. Olimme noin 19-vuotiaita ja olleet talossa aiemminkin lomalla. Söimme talossa, mutta nukuimme pienessä lautamajassa, jonka olin ostanut pojilta. He olivat sen joskus kokoon kyhänneet.
Kun hakkasimme sisäseiniin pahvia, ettei aurinko paistaisi läpi, piti toisen olla ulkopuolella pitämässä laudoista kiinni. Muuten ne olisivat lentäneet taivaan tuuliin!
Mökissä oli ikkunakin, johon tietysti laitettiin verhot. Kun toimme patjat lattialle, mökki oli täysin kalustettu. Siellä me iltaisin istuskelimme patjoilla, juttelimme elämästämme ja laulelimme kitaran säestyksellä.
Viikonloppuna piti lähteä tansseihin ja saada uusi leninki. Siispä ajoimme noin 20 km kirkonkylään, ostimme kankaat ja ajoimme takaisin. Sitten leikkasimme vanhojen mekkojen mallin mukaan ja kiireellä ommeltiin leningit, samaksi illaksi. Omani muistan hyvin, valkoisella pohjalla mustia suuria ruutuja, tyköistuva yläosa, holkkihihat, pystykaulus ja leveä kellohelma. Ystävälleni tuli niin kiire, että hänen leninkinsä helma piti kääntää maitoliimalla ylös, kun hän ei ehtinyt enää ommella.
Illalla sitten isolla porukalla pyöräiltiin nuorisoseuran talolle tansseihin, ja kaupunkilaistyttöjä kun oltiin, flaksi kyllä kävi – ja olihan meillä uudet, hienot leningit.
Liisu, Helsinki

Suven kuumat tunnelmat

Kesät olivat aina kuumia, tai ainakin ne tuntuivat siltä, kun piti olla heinäpellolla apuna. Pellot olivat pitkiä ja peltoaukean takareuna tuntui saavuttamattomalta.
Lauantai oli juhlapäivä. Savusauna lämpeni, tukka pestiin ja laitettiin papiljotit päähän. Kun hiukset olivat kuivat, papiljotit poistettiin ja hiukset hulmusivat pehmeinä kiharoina hartioilla.
Piti päästä lavatansseihin 30 kilometrin päähän, joten ei muuta kuin tien varteen Pirkon kanssa ja ”peukku” pystyyn. Aina löytyi kyyti, eikä pelottanut. Joskus löytyi jopa ihana poikakin, jonka kanssa tanssittiin hikeen asti. Välillä käytiin kävelyllä rantapolulla ja suudeltiin, ah!
Sitten aamupuolella ajeltiin kotiin ja valvottiin, mutta seksi ei kuulunut kuvioihin. Se oli viatonta kuhertelua. Kaikesta on kulunut aikaa 40 vuotta, mutta aika kultaa muistot.
Merimajan tanssit

Keskikesän valossa on aina tehty taikoja. Kaivo, kenkä ja käki kertovat rakkauselämästä. 

  1. Kun juhannusyönä katsoo kaivoon tai lampeen, näkee tulevan puolison.
  2. Juhannusyönä katolle heitetyn kengän kärki kertoo, mihin päin joutuu muuttamaan.
  3. Siellä suunnassa, mihin juhannuskokon savu kääntyy, on henkilö, joka pääsee naimisiin.
  4. Jos pesee kasvot joenrannassa juhannysyönä, vastarannalla näkee tulevan puolison.
  5. Kun asettaa vastakkain kaksi peiliä ja katsoo toiseen, toisesta peilistä näkee tulevan puolison.
  6. Käen kukahdusten määrä juhannusyönä kertoo vuodet puolison löytymiseen.
  7. Sulhasonni on taattu neliapilan löytäjälle juhannuksena
  8. Tyttö läiskii reisiään vieraan pojan vihdalla. He saavat niin monta lasta kuin lehtiä jää reisiin. 
  9. Kun juhannusyönä kerää seitsemän yrttiä tai kukkaa ja pistää ne tyynyn alle, näkee unessa tuelvan morsiamen tai sulhon. Jotkut uskovat, että kukat tulee poimia seitsemältä eri niityltä hiljaisuudessa.
  10. Jos kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa, puoliso ilmaantuu elämään kuluvana vuonna. Toisen uskomuksen mukaan neidon kuuluu kieriä ihastuksensa pellolla alasti, jotta saisi vastakaikua mielitietyltä.

Kevyestä farkkukankaasta ommeltu essu suojaa grillaajan vaatteet rasvaroiskeilta. Reilunkokoinen essu sopii myös miehelle!

Reilunkokoinen grilliessu farkusta

(kuvateksti aloituskuvaan) Taipuisan farkkukankaan reunoille käännetään päärmeet, samasta kankaasta ommellaan tilavat taskut ja reilunpituiset solmimisnauhat jotka voit kietaista solmuun myös essun eteen.

Essuun tarvitset:

  • 130 cm farkkukangasta, kankaan leveys 150 cm
  • kaavapaperia
  • viivotin
  • kynä
  • sakset
  • nuppineuloja
  • ompelulankaa
  • ompelukone
  • silitysrauta
  • iso ommeltava neppari

Vinkki! Valitse essukankaaksi kestävää ja pestävää puuvillaa.

Näin valmistat essun

  1. Suurenna pienoiskaava luonnolliseen kokoon kaavapaperille mittojen mukaan, kaarra kädentie kauniisti. (Löydät kaavan PDF-tiedostolinkin artikkelin lopusta.)
  2. Taita kangas kahtia oikeat puolet vastakkain taite keskellä edessä, hulpiot sivuilla ja neulaa kaava kankaaseen nuppineuloin, kaavan suora keskietu kankaan taitteelle, leikkaa essu kaavan reunoja pitkin (sisältää saumanvarat).
  3. Leikkaa loppukankaasta: 2 taskua leveys 33 x korkeus 30 cm. Niskanauha 12 x 65 cm ja solmimisnauhat 2 kpl: 12 x 130 cm.

Ompelu:

Nauhat: Taita niskanauha pitkittäin kaksinkerroin niin, että reunat tulevat vastakkain keskelle (op päällä) ja taita vielä kerran vastakkain, neulaa nuppineuloin reunat yhteen. Nauha on nyt nelinkerroin, ompele suoralla ompeleella reunat yhteen. Valmista solmimisnauhat samoin.

Taskut: Silitä taskun sivuille (30 cm korkeat sivut) ja pohjaan 1 cm:n käänne nurjalle. Taita yläreunaan 2 x 2 cm:n päärme nurjalle, neulaa ja ompele päärmeen reunasta suoralla ompeleella.

Essu: Taita ja silitä kaareviin kädenteihin 2x1 cm:n päärmeet nurjalle, silitä ja kiinnitä nuppineuloilla, ompele suora koneommel päärmeen reunaan.

Taita ja silitä essun sivuille 2 x 1 cm:n päärmeet nurjalle, kiinnitä nuppineuloin. Pujota kumpaankin yläkulmaan päärmeen alle, solmimisnauhan pää, neulaa ja ompele päärmeen reunasta, nauhat kiinnittyvät samalla. Voit halutessasi tikata nauhan oikeaan asentoonsa: vedä nauha suoraksi ja tikkaa essun oikealta puolelta päärmeen kohdalta suoralla ompeleella nauhan pituinen ommel.

Essun yläreuna: Taita ja silitä essun yläreunasta 2 x 2 cm:n päärme nurjalle, neulaa. Pujota toiseen yläkulmaan, päärmeen alle niskanauhan toinen pää, neulaa ja ompele suora ommel päärmeen reunaan, nauha kiinnittyy samalla. Taita nauha oikeaan asentoon ja tikkaa koko yläreunaan suora ommel essun oikealta puolelta. Ompele toiseen yläkulmaan, nurjalle, neppari ja ompele vastakappale nauhaan sopivaan kohtaan.

Helma: Taita ja silitä helmaan 2 x 2 cm:n päärme nurjalle, neulaa nuppineuloilla ja ompele suora ommel päärmeen reunaan. Laita taskut paikoilleen, n. 20 cm kädentien alapuolelle ja noin 15 cm:n päähän toisistaan (keskellä edessä). Neulaa taskut paikoilleen ja ompele sivulle, pohjaan ja toiseen sivuun suoraommel paininjalan etäisyydeltä taskun reunaa.