Viron suurin puutarhatapahtuma, Türin upeat kukkamarkkinat on unohtumaton elämys. Erikoisten taimien valikoimistaan tunnetut markkinat innostivat  ET:n toimittajan kokeilemaan onneaan metsäkukkien etsinnässä. 

Valkoiset kyljet vilkkuvat, siivet pieksevät ilmaa. Artinen kevätmuutto parhaimmillaan. Peilityynen merenpinnan tuntumassa vesilinnut vyöryvät kapeina rintamina kohti Helsinkiä. Mutta minä ja laivallinen tätejä suunnistamme etelään, kohti Viroa, Türin kukkamarkkinoille. Mielessäni on eräs tietty vaaleanpunainen kielo...

Nostan nyssykkäni Tallinnassa autoon, ja bussimatka alkaa, satakunta kilometriä Via Balticaa suoraan Viron vihreään sydämeen. Olo on kuin keväisellä luokkaretkellä.

Jo pelkkä matka on luontoelämys. Toukokuun lopulla niityt aloittelevat kukintaansa. Ällistyttävän suuri voikukkapelto melkein pakahtuu keltaisuuteensa. Töyhtöhyypät kisailevat pellon yllä syöksähdellen siivet vinksallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehdinkö saada metsätulppaaneja?

Bussi lähestyy Türia. Puutarhojen vanhat perennat kasvavat isoina ja vahvoina. Kalkkikivipitoinen maa-aines on kasveille otollinen kasvupohja. Pihat ja talot ovat sopusoinnussa – tunnelma tuo mieleen 50-luvun idyllin mummolassa. Monenkirjavia tulppaaneja, vaaleansinisiä lemmikkimättäitä. Valkonarsissit tuoksuvat.

Türin kukkamarkkinat ovat Viron tärkein ja suurin puutarhatapahtuma, ja myyjiä tulee Latviaa ja Liettuaa myöten. Yleisöä on tungokseksi asti.

Bussin ikkunasta näin ohimennen kullankeltaisia villitulppaaneja, jotka rehottivat pienellä kirkkomaalla. Samanlaisia metsätulppaaneja on kaupan markkinoilla. Mutta voi! Ennen ensimmäisen markkinapäivän puoltapäivää metsätulppaanit on jo myyty loppuun. Joudun vain haikeana ihailemaan minua vikkelämpien asiakkaiden ostoskasseissa nuokkuvia keltaisia kaunokaisia.

Mutta toisaalta, vielä jäi hankittavaa seuraavallekin Türin-reissulle.
Ruotsalaisen puutarhayhdistyksen seurue on varustautunut ammattimaisesti vetolaukuin. Olisipa minullakin sellainen! Muutama muovikassikaan ei olisi pahitteeksi. Pakkausmateriaalia on myyjillä niukasti.

Aurinko ja grillit paahtavat

Erityisen kiinnostunut olen luonnonkukkien värimuunnoksista, ja niiden löytäminen saa vereni kiertämään aina hieman rivakammin.

Hämyvuokko, vahvasti sinisävyinen valkovuokko tarttuu matkaan. Kotikokoelmani väritys saa pienen lisän, vaikka pihallani mätästää vaaleampisävyinen hämyvuokko jo ennestään.

Erisävyisiä ja kerrottuja sinivuokkoja löytää harvoin, ja myös niitä sujahtaa muutama oitis ostoskassiini.

Kerrottu kielo saa aikaan riemunkiljahduksen. En ollut sellaista aikaisemmin nähnytkään.

Innostuksen puna nousee kasvoilleni. Lisäksi naama taitaa palaa, sillä auringonsuojavoide unohtui kotiin ja aurinko porottaa suojattomalle messukentälle koko päivän. Vaikka kävelykengät ovat vanhat tutut, panee kuumuus varvasparat huutamaan talkkia.

Nestettä on juotava paljon. Pikkunaposteltavaa pitää olla repussa siltä varalta, että kioskien ruokatarjonta ehtyy. Kolmen päivän aikana 30 000 vierailijaa ja 700 myyjää käyttävät paljon muonaa, ja ajoittain myydään eioota.

Helle hautoo aromit vahvoiksi, ja grilleissä tirisevien läskien haju alkaa iltapäivällä etoa.

Huhu olikin totta!

Olen kuullut huhupuheita vaaleanpunaisesta kielosta, ja sen metsästykseen keskityn. Eipä vain moista osu kohdalleni, lieneekö tarua koko kasvi!

Viimeinen tunti kukkamarkkinoilla alkaa. Päätän terästäytyä ja tarkennan katseeni vain kielovalikoimaan... Ja sitten huomaan Sirjen pahvilaatikossa vaaleanpunaisia kieloja, joissa on hennot nuput. Häkeltyneenä teen kaupat kolmesta kieloyksilöstä.

Tyytyväisenä jatkan hikistä kierrosta. Vaari myy heinähattuja, mutta kauan ne eivät tiskillä viihdy. Kauppias askaroi myynnin ohessa niitä lisää sen kun kerkiää.

Jykevät pihakalusteet ohitan, mutta neliön kokoiset lintujen ruokintakartanot innostavat tarkempaan tutkimiseen. Sellaista en millään jaksa raahata kotiin, mutta idean voin painaa mieleeni.

Kansanperinteellä maustetut käsityöt vanerista, tuohesta, pajusta, kaislasta, kalkkikivestä, pellavasta, keramiikasta ja lasista tekevät kauppansa. Kylmät talvet ovat luoneet vahvan kirjoneuleperinteen. Käsityöt ovat monelle myös oiva keino hankkia lisätuloja.

Vaaleanpunaisen kielon metsästys on päättynyt voitokkaasti, saalis on kassissa ja kotimatka voi alkaa.

Bussissa lohduttelen rutistuvia lemmikkejäni: juurakko säilyy kyllä kosteassa pakkauksessa kotiin, vaikka kukinta vähän kärsii.

Tuliaisina kotipihaan kannan jalkapallon kokoisen kassin täynnä värillisiä ja kerrottuja muunnoksia tutuista kasveista. Kantamukseni ei ole painava, mutta minulle kallisarvoinen. En raahaa kotiin mitään isoa, outoa tai tuntematonta kasvia, enkä päästä niitä luontoon leviämään – jos ne ylipäätään edes juurtuvat ja kotiutuvat uusille asuinsijoilleen.

Jäikö jotain puuttumaan? Kyllä, ne metsätulppaanit. Mikä ihana tekosyy palata Türiin taas ensi vuonna.


Haikaranpesän...

alle ei kannata pysäköidä!

 

Kevään 2018 puutarhatapahtumia Virossa

Tûrin kukkamarkkinat 18.–20. toukokuuta klo 9–16. Türi sijaitsee noin 100 km Tallinnasta etelään. Ajomatka kestää noin puolitoista tuntia. Paikalle pääse Tallinnasta myös junalla ja bussilla.

Jänedan kukkamarkkinat 25.–26.5., Jänedan kartano. Etäisyys Tallinnasta on noin 70 kilometriä, ja ajomatka kestää tunnin verran. Jänedaan on Tallinnasta myös juna- ja bussiyhteys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla