Pujo on maamme perinnemaisemaa vahvasti valtaava vieraslaji, ja samalla myös yksi eniten allergiaoireita aiheuttavista kasveistamme.

 Pujo kukkii heinäkuun puolestavälistä elokuun loppuun. Pujon kukista vapautuu paljon siitepölyä, ja allergisten onkin syytä välttää pujoa sen kukinta-aikaan. Oma piha- ja lähipiiri kannattaa puhdistaa pujosta niin hyvin kuin mahdollista. Pujon leviämisen kannalta on oleellista estää sen kukinta ja siementäminen. Kemiallinen torjunta oikein tehtynä tehoaa jo kertakäsittelynä.

Pujoa vastaan kannattaa taistella koko kesän ajan. Orastavia pujomättäitä on syytä tuhota jo kasvukauden alussa. Kitkeminen on usein huono keino pujon torjumiseen, sillä se ei tuhoa kasvin juuria, ja pujo kasvattaa nopeasti lisää jälkiversoja.

Tehokas aine pujon torjuntaan on esimerkiksi lehtivihreän kautta vaikuttava yleisrikkahävite glyfosaatti. Glyfosaatti kulkeutuu nopeasti kasvissa lehdistä juuristoon ja se tehoaa kaikkiin lehtivihreällisiin yksi- ja kaksirikkaisiin kasveihin, myös monivuotisiin.

Täysikasvuisiksi ehtineet, kukkivat pujot kannattaa niittää tai kitkeä ennen kuin ne ehtivät siementämään. Tärkeää on yrittää nyhtää irti myös juuret. Kukinnot voi kaivaa maahan tai polttaa.

Runsaat lumisateet pakottavat huhkimaan pihalle. Ei ole kuitenkaan ihan sama, millä työvälineellä lumia puhdistaa. Näillä ohjeilla pääset urakasta helpommalla.

Lumitöiden sujuvuutta helpottaa, jos osaa valita kohteeseen ja lumen laatuun sopivat välineet. Virhevalinnalla työstä tulee rastkasta ja hermot kiristyvät.

Ota siis lumitöihin aikoessasi nämä vinkit huomioon:

1. Lumityypillä on väliä

Loskalunta on helpompi luoda kapeailla ja tilavuudeltaan pienemmillä työvälineillä, koska niitä on kevyempi työntää märässä ja painavassa lumessa. Jos piha on täynnä kevyttä puuterilunta, sen puhdistaa nopeammin leveällä lumikolalla.

2. Pienelle pihalle riittää yksi väline

Jos pihasi on pieni, hommaan voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Lumentyönnin näyttää tavallista leveämmältä, pitkävartiselta lumilapiolta. Ne sopivat hyvin loskan luomiseen.

3. Älä lapioi kulkuväyliä

Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla. Näin selkäsi rasittuu vähemmän.

4. Valitse oikeanlainen lumikola

Mitä isompi kuuppa kolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Yli 80 senttimetrin malleja tarvitsee vain, jos piha on iso. 

Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita kola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

5. Pilko pienemmäksi

Katoilta pudonneet lumimassat ja tienvarren jäiset aurausvallit kannattaa lohkoa paloiksi lumilapiolla ennen kuin aloittaa niiden kolaamisen. Silloin lumikasojen siirtäminen on helpompaa, eikä lumikola rikkoudu lohkomistyössä.

Lue myös: Selkä kipeänä lumitöistä? Katso tästä oikea kolaustekniikka ja estä säryt

6. Jäähän tepsii järeämpi

Jos kinokset ovat jäässä, lumilapio ei välttämättä riitä. Silloin voit ottaa avuksi jääraudan, jolla saa pilkottua jään myös pihapoluilta ja -laatoitukselta.

7. Älä mene katolle, jos ei ole pakko

Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla huhkiminen on myös aina vaarallista. Lisäksi kattolumityöt voivat aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa.

Kaupunkien kerrostalojen kattoja on toki pakko puhdistaa, sillä putoava lumi ja jää aiheuttavat muuten vaaratilanteita. Se on kuitenkin ammattilaisten työtä.

8. Älä naarmuta terassia

Kestopuiset terassit kannattaa puhdistaa esimerkiksi muovisella lumilastalla, jota käytetään kuin lehtiharavaa. Sillä on helppo poistaa lumet portaista ja terasseilta. Varo hinkkaamasta puista terassia välineillä, joissa on metallia, koska silloin saatat vahingossa naarmuttaa terassin pintaa.

 

Vinkit antoi lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan