Hannele Vainio on luonnonmukaisen puutarhanhoidon pioneeri. Hän aloitti trendikään kateviljelyn jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Hannele Vainio kulkee talikko mukanaan kohti perunamaata, toisessa kädessä lepattaa paperiarkki.

– Se on aarrekarttani. Sain tuttavalta harvinaisia perunalajikkeita enkä halua, että ne menevät sekaisin. Niinpä tein keväällä perunoita istuttaessani tarkat muistiinpanot, hän kertoo.

Aarrekartta kertoo eri perunalajikkeiden paikat.

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Taivaalla pilvet puuhaavat sadetta, tuulessa on purevuutta. Hannelen maalaispuutarhassa Tuusulan Nuppulinnassa sadonkorjuu on täydessä käynnissä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunalajikkeita on kiinnostavaa kokeilla.
Perunalajikkeita on kiinnostavaa kokeilla.

Omena- ja luumupuiden oksat niiaavat hedelmien painosta kohti maata. Keltasipulit on nostettu kasvimaalta jo muutama päivä sitten ja ripustettu kuivumaan valkosipulien seuraksi punamultaisen navettarakennuksen seinälle.

Räystään alla kuivuessa enimmät mullat varisevat pois kullanruskeilta kuorilta. Pottumaasta nousee kadehdittavan helpon näköisesti sileä ja puhdas mukula toisensa perään.

Kaikki on kateviljelyn ansiota.

Hannele kertoo kaiken olevan kateviljelyn ansiota. Menetelmä on yksinkertainen: Ensiksi maa muotoillaan kohopenkiksi eli maanpinnan yläpuolelle kohoavaksi kumpareeksi.

Sitten penkki peitellään sanomalehdillä, ja niiden päälle laitetaan idätetyt siemenperunat. Lopuksi potut peitellään paksulla kerroksella heinää. Kateviljely on nyt muodissa.

– Heinäkate on todellista ihmeainetta. Se pitää rikkaruohoja loitolla ja pidättää maassa kosteutta, mikä vähentää kastelun tarvetta. Lisäksi heinäkate parantaa maan pieneliötoimintaa ja humuspitoisuutta eli tekee siitä entistä viljavampaa.

Kateheinä saa omalta pihalta yllin kyllin.
Kateheinä saa omalta pihalta yllin kyllin.

Hannele kerää kaiken katteen isosta puutarhastaan. Sitä syntyy lisää pitkin kesää, kun hän vetelee viikatteella matalaksi pihan villejä osia peittäviä heinikkoja.

Hän on keksinyt levittää heiniä myös luumupuiden alle. Rikkaruohojen torjumisen lisäksi ne toimivat luonnonmukaisena pehmikkeenä puista putoileville kypsille luumuille. Kuivalle heinäpatjalle tippuvat hedelmät säilyvät pudotuksesta vaurioitta, ja ne on helppo kerätä heinän päältä parempiin suihin.

Kompostin ihme

Kateviljelyn Hannele löysi jo 1980-luvulla. Hän sai suomennettavakseen amerikkalaisen Ruth Stoutin hittiteoksen, joka kertoi mullistavasta uudesta viljelytavasta. Siinä kaikki paljaaksi jäänyt multapinta peitettiin paksuilla katekerroksilla ruohosilppua, heinää tai vaikkapa sadonkorjuusta syntyneitä kasvijätteitä.

– Kirjan nimeksi tuli suomeksi Vaivatonta puutarhanhoitoa, vaikkei se täällä meillä mitään vaivatonta kyllä alkuun ollut. Maa oli sitkeää savea, joka oli kuivana niin kovaa, ettei siihen pystynyt mikään. Märkänä taas savi nousi saappaanvarsia ylös, ja siihen upposi ihan kaikki. Mutta vuosien kateviljelyn jälkeen voin sanoa, että saven sijasta meillä on nykyään hyvää multasavimaata.

Ensimmäisen kerran hän kuuli luonnonmukaisesta viljelystä 1970-luvulla. Hannele asui silloin miehensä Juhan kanssa kerrostalossa Helsingin Lauttasaaressa. Nuoripari kasvatti vihanneksia puolen aarin viljelypalstalla, jonka he olivat hankkineet kodin läheltä Espoosta.

Vainiot innostuivat kokeilemaan kivikovalle savimaalle perustetulla palstallaan luonnonmukaisia konsteja.

– Ajattelimme hieman epäileväisinä, että kokeillaan nyt sitten sitä kompostin tekoa, jos vaikka loppuun viljelty savimaamme tulisi sillä parempaan kuntoon.

Kompostilla saa savimaankin kuntoon.

Hannele ja Juha haalivat kompostiaan varten sekalaista heinää lähiympäristöstä, taloyhtiön pihasta he haravoivat lisukkeeksi lehtiä. Mökkinaapureiden lahjoittamasta tymäkästä lehmänlannasta kompostiseos sai vielä lisää kasvua kannustavia ravinteita.

Kun komposti oli muhinut talven yli, Vainiot sekoittivat sen palstan maahan. Uuttera työ kannatti paremmin kuin kumpikaan oli uskaltanut toivoa.

–  Emme olleet uskoa silmiämme. Maa muuttui selvästi kuohkeammaksi, ja vihannekset kasvoivat paremmin. Tajusimme, että apulannat ovat kerta kaikkiaan turhia ja jopa haitallisia. Siltä tieltä ei ollut enää paluuta.

Huussi on aarre 

Kiinnostus luonnonmukaiseen viljelyyn vain kasvoi, kun Vainiot muuttivat maalle vuonna 1979. Perheessä oli silloin kolme lasta, ja uudeksi kodiksi löytyi satavuotias pientila Tuusulan Nuppulinnasta. Tilaan kuului punainen tupa, kellari ja neljä hehtaaria maata.

– Meistä kummastakin tuntui heti, että täällä voi ihminen elää. Viljelyintomme ja kokeilunhalumme lisääntyivät entisestään.

Vainiot ovat kokeilleet vuosien saatossa melkein kaikkien mahdollisten hyötykasvilajien viljelyä latva-artisokasta ginsengiin, mutta suosikkeina ovat pysyneet samat tutut ja taatusti satoa tuottavat perunat ja pavut.

Lannoittamisessa he luottavat erilaisiin komposteihin Kasvimaan lannoittamiseen löytyi pian myös uusi lempiaines, huussikomposti.

– Se on hyvää typpilannoitetta, vaikka moni sitä karsastaakin. Minusta sen hyödyntäminen on järkevämpää kuin syytää jätöksiä Itämereen ja ostaa sitten kalliilla lannoitteita puutarhaan. Huussijäte on valmista käytettäväksi vuoden jälkikompostoinnin jälkeen.

Jutun voi lukea ET-lehden numerosta 16/2021.

 

 

Hannelen vinkit

luomupuutarhaan

Tee puutarhajätteistä kompostia, jota voi sekoittaa multaan lannoitteeksi ja maanparannukseksi. Kompostointi käy kätevästi kevytrakenteisessa kompostikehikossa. Päällekkäin kootut ja silloin tällöin sekoitellut kasvinosat lahoavat hienoksi humukseksi yleensä jo seuraavaan kevääseen mennessä. Jos haluat kompostoida myös keittiöjätteet, rakenna itse tai osta niitä varten kunnon lämpökompostori.

Käytä katteita kaikkialla kasvimaalla. Tuore ruohosilppu on parasta katetta, sillä se myös lannoittaa kasveja. Levitä silppua kasvien juurelle kymmenen sentin kerros. Kun se hupenee, on aika lisätä uusi kerros. Rikkaruohoja ja kosteutta pidättävää katetta saa myös kuivista heinistä, lehdistä, oljista, rannalta kerätystä kaisloista tai sadonkorjuusta jääneistä vihannesten naateista.

Suosi pensaspapujen sijaan salko- eli köynnöspapuja, jos tilaa viljelylle on vähän. Jo muutama salkopavun taimi tuottaa mukavan sadon. Kaikenlaisten palkokasvien viljely parantaa myös maata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla