Syvää vihreää, pehmoista ja vehreää, suorastaan satumaista. Ja kyllä, sammalissa on eroja.

Jos luonto ja olosuhteet suosivat pihallasi sammalta, mikset antaisi sen kukoistaa? Upeasti sammaloitunut kivikkoryhmä, muhkea sammalturkki muurin päällä tai laatoitusta reunustava vihreä sametti. Mikä silmiä hivelevä näky!

Sammalta ei saa omin lupineen maastosta irrotella eikä sitä oikein ole puutarhamyymälävalikoimissa.

Jos aulis sammalenluovuttaja löytyy, kannattaa ensin selvittää, viihtyisikö saatavilla oleva lajike oman pihan olosuhteissa. Sammalissakin on eroja esimerkiksi niiden auringonkestävyydessä.

Sinänsä sammalen houkuttelu kotipihaan on varsin helppoa, sen verran hapanta maaperämme on.

Jos sammalta sitten on saatu kerättyä, sammalmättäät pestään ja silputaan hienoksi massaksi. Se levitetään kostutetulle sanomalehdelle sentin kerrokseksi.

Lue myös: Vanhan kansan vinkit puutarhaan

Sammallevyjä kasvatetaan ensin varjoisassa paikassa, jossa niitä pidetään lautojen tai kapuloiden päällä. Helteiseen aikaan levyjä sumutellaan pari kertaa viikossa. Kun sammal alkaa reilun kuukauden päästä kasvaa, levyt siiretään lopulliselle paikalle. Maan pitää olla kosteaa ja rikkaruohotonta. Karikkeinen metsämaa on mainio alusta.

Kiven saa sammaloitumaan sivelemällä sen pintaan sammalseosta.

Toinen perinteinen kikka on murustetusta sammalesta, piimästä ja kananmunan valkuaisesta tehty seos, jolla sivellään haluttuun kasvupaikkaan. Jotkut sammalen ystävät vannovat myös oluen nimeen, hapantahan sekin on.

Vierailija

Tunnetko tämän toisenlaisen pihan kaunistajan?

No voi sun hyssykät! Laatoitusta reunustava vihreä sametti ja silmiä hivelevä näky? Katin kontit, sanon minä. Sammal on tuhonnut täysin pihalaatoituksemme, murentaa betonilaatat ja rehottaa laattojen välistä. Jokakesäinen laattojen rapsutus ja sammaleen poistaminen, joka kestää päiväkausia, ei auta asiaa. Sama juttu kukkapenkkien kanssa. Sammalta ei vaan kerta kaikkiaan saa pois jokaikistä itiötä myöten. Kyllä täytyy ihmetellä, jos joku haluaa kotitalonsa oven avattuaan astua sammalmättäiden...
Lue kommentti

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Loppukesä on parasta aikaa puiden ja pensaiden leikkaamiseen. 

Puut ja pensaat kasvavat runsaasti kesällä, joten loppukesä ja alkusyksy ovat parasta leikkausaikaa lähes kaikille kasveille. Leikkuukohtiin kasvaa pian uutta puuainesta, joten kasvit pystyvät hoitamaan haavansa kuntoon ennen talvea.

Leikkaus kannattaa ajoittaa aurinkoisiin ja poutaisiin päiviin, jolloin leikkuupinnat pääsevät kuivumaan hyvin.

Mitä pitää leikata?

Syksyllä kannattaa leikata erityisesti mahlaa virtaavat ja luumarjaiset puut, kuten luumut ja kirsikat. Myös tuijien ja muiden havukasvien uutta kasvua on helpompi leikata alkusyksystä. 

Poikkeuksen tekevät omena- ja päärynäpuu, jotka kannattaa leikata varhain keväällä.

Puita ei kannata leikata turhaan: esimerkiksi koivun luontainen kasvutapa paranee vain harvoin, jos sitä leikataan.

Liian tiheät hedelmäpuut ja marjapensaat tuottavat pienempiä hedelmiä ja kypsyvät epätasaisemmin kuin harvennetut kasvit. Hyvän leikkauksen avulla voi siis parantaa sadon laatua ja kokoa. Esimerkiksi hyvän omenapuun läpi näkyy valo, kun taas liian tiheä puu on tukossa.

Vadelmien satoa tuottaneet versot on hyvä leikata syksyllä kokonaan pois, jotta kasvi uudistuu. 

Leikkaus parantaa myrskyn jäljet

Jos kesä on ollut myrskyisä, kasvit ovat saattaneet saada repeymiä tai muita haavoja. Syysleikkaukset hoitavat puita niin, että kuolleet, vioittuneet ja teräväkulmaiset oksat poistetaan. Siten oksan kuivettuminen ja kasvitaudit eivät pääse leviämään puuainekseen.

Puut ja pensaat kestävät tulevan talven lumikuormaa paremmin, kun ne leikataan hyvin alkusyksystä.

Pidä huolta vanhuksista

Vanhojen puiden kohdalla on syytä käyttää harkintaa ja olla mahdollisesti yhteydessä ammattilaiseen. Vanhat puut ovat arvokkaita ja kestävät usein terveinä ja hyvin hoidettuina monenlaisia sääilmiöitä, joten niitä ei kannata hävittää hetken mielijohteesta. 

Vinkkejä puiden leikkaamiseen

  1. Puiden leikkaamisessa tärkeintä on kuolleiden oksien poistaminen ja latvan harventaminen.
  2. Puun latva pysyy kauniina, jos jätät vain ylimmän verson leikkaamatta.
  3. Leikkaa pois oksat, jotka kasvavat samaan suuntaan tai ovat liian lähellä valitsemaasi pääoksaa. Näin oksat eivät joudu kilpailemaan keskenään.
  4. Varmista, että oksat eivät hankaa toisiinsa.
  5. Suoraan rungosta lähtevät oksat ovat yleensä vahvimpia, myös kestämään hedelmäsatoa tai lumikuormaa. Oksat, jotka ovat alle 45 asteen kulmassa runkoon nähden, kannattaa leikata pois.
  6. Leikkaa pois kaikki sisäänpäin kasvavat oksat. Kun oksat kasvavat ulospäin, muodostuu terve, ilmava latvus.
  7. Puu toipuu trimmauksesta nopeasti, kunhan oksatappi jää lyhyeksi ja välineet ovat kyllin terävät.


Pensaat

Pensaista on syytä leikata vuosittain noin neljännes, jotta pensas pysyy kauniina ja elinvoimaisena. Jos pensaita ei leikata, niistä tulee helposti liian tiheitä, ja uudet versot kuolevat valon puutteesta.

Monia runsaasti versoavia ja voimakaskasvuisia pensaita (esimerkiksi angervo) voi nuorentaa leikkaamalla ne syksyllä ns. tapille. Keväällä pensaat tekevät uusia versoja. 

Satsaa välineisiin

Niin puiden kuin pensaidenkin karsimisessa on tärkeää käyttää päteviä välineitä. Sahojen ja saksien on oltava erittäin teräviä, ettei leikkuukohtaa ympäröivä kuori rikkoudu. Jos niin pääsee käymään, puu toipuu hitaammin ja on alttiimpi sairauksille.

Monissa uusimmissa puutarhasaksissa, sahoissa ja leikkureissa on ergonomiset kahvat, jotka geelipehmusteineen takaavat rennon työasennon ja tehokkaan iskunvaimennuksen.