Rento, helppohoitoinen ja pieneen tilaan mahtuva. Sellaista viherparatiisia lupailevat kevään uudet puutarhakirjat.

Onnistumisen iloa kohtuullisin kustannuksin saavat myös vasta-alkajat. Pihapiiristä, parvekkeesta tai vaikkapa ikkunalaudasta saa kauniin keitaan tai maistuvien herkkujen aarreaitan ilman itkua ja hammastenkiristystä, kirjauutuuksien tekijät vakuuttavat.

Kierrätys ja luonnonmukaisuus ovat kunniassa, kuten multasormien maailmaan sopiikin.

Silmäniloa luomulavalla

Kirjoissa on runsaasti silmäniloa, vaikka tyytyisi vain lehteilemään niitä. Ihastuttavat kuvitukset ja tyylikkäät taitot tuovat monessa kirjassa kasvit ja kasvuympäristöt kauniisti esiin.

Yksi teoksista nousee ulkoasulta vielä ylitse muiden. Lavatarhurin (Tammi) kuvat tuovat kohteensa esille niin, että tuntuu kuin juuri maasta nostettujen kultapallonauriiden kuvasta ropisisi multaa syliin.

Kirjan asiantuntijana on ollut Mäntsälässä sijaitsevan Hirvihaaran kartanon luomupuutarhuri Suvi Lehtonen. Kirjan kuvitus onkin tehty Hirvihaaran keittiöpuutarhassa.

Kolmannes 192-sivuisesta kirjasta on omistettu lavaviljelyyn sopivien vihannesten esittelyyn. Tämän osan kuvissa vihannekset on asetettu sellaisinaan valko-harmaalle kuultavalle puulle ja kuvattu herkässä valossa. Vaikutelma on hieno ja taiteellinen, silti hyvin luonnollinen.

Kirja esittelee lavaviljelyä houkuttelevasti ja antaa aiheesta innostuvalle hyvät eväät oman lavatarhan perustamiseen – siihenhän ei tarvita lainkaan viljelymaata, vain tila viljelylaatikolle, joka tarpeeksi korkeana voi jopa tehdä yrttimaan yllä kykkimisen tarpeettomaksi.

Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen, Teija Tuisku: Lavatarhuri. Tammi


Sonjan yrttiparatiisi houkuttaa

Laulajanakin tunnetun Sonja Lumpeen kolmas puutarhakirja hekumoi yrteillä. Kolmisenkymmentä yrttiä tulee esitellyksi perusteellisemmin, mutta monen yhteydessä on lisäksi lyhyt selostus yrtin muista lajikkeista.

Linjaus on selkeä: kylvö- ja viljelyohjeet sekä yrtin käyttötarkoitus on käyty läpi oman otsikon alla. Tekstit ovat napakan lyhyitä ja helppolukuisia.

Kirjan yrttivalikoimaan on poimittu tutuista tutuimpia, mutta myös uusia tulokkaita kuten oliiviyrtti, jonka saattoi bongata viime keväänä ainakin messuilla Turussa. Vintage-hengessä mukaan on päässyt myös isoäidin ryytimaalta tuttuja kasveja, esimerkiksi väinönputki ja saksankirveli.

Hauska idea kirjassa on sivu, johon on listattu muun muassa erilaisiin kasvupaikkoihin ja käyttötarkoituksiin sopivimpia yrttejä, parhaiten ruukussa viihtyviä tai kovimman haasteen kasvattajalle asettavia.

Sonja Lumme: Sonjan yrttitarha. Tammi

Ruukun kokoinen kukkamaa

Pienten kasvatustilojen pulmaan ratkaisuja tarjoaa myös ruotsalaisten Annika Christensenin (kuvat) ja Ulrica Otterlingin (teksti) kirja. Sen rohkea lähtökohta on, että ruukkupuutarhasta on iloa ympäri vuoden. Hauska ajatus saa kirjasta jopa vahvistuksen. Kauniit kuvat tarjoavat vähintään yhtä paljon tietoa ja ideoita kuin teksti. Lahjakirja-ainesta.

Annika Cristensen & Ulrica Otterling: Ruukkupuutarha. Iloa ympäri vuoden. Minerva


 Tee–se–itse-riemua

Kun on mielikuvitusta ja pikkuisen tarmoa, parvekkeelle tai puutarhaan saa monenlaista hauskaa puoli-ilmaiseksi. Näin vakuuttaa ruotsalainen arkkitehti ja kirjailija Malena Skote, innokas puutarhuri ja tee–se–itse-aktivisti.

Skoten tuorein teos on rohkaisevaa luettavaa myös aloittelijalle, sillä ideat ovat innostavia, ohjeet selkeitä ja projektit riittävän yksinkertaisia.

Kirja etenee vuodenkierron mukaan. Kevättalvella kerätään pajunoksia ja tehdään niistä kaunista vaikka sisätiloihin. Sitten ryhdytään valmistelemaan pihapiiriä kotoisaksi pesäpuuhissa oleville linnuille ja hyönteisille (hyönteishotelli syntyy vaikka nipusta vadelmanoksia). Kasvukauden ahkeroinnin jälkeen puutarha saatellaan vielä talviunille.

Skote on kierrätysvelho ja penninvenyttäjä. Hänen puutarhassaan kodin löytävät ruosteiset tynnyrit, täysinpalvelleet pesualtaat ja huokeat betoniraudoitteet.

Itse betoni on yksi Skoten suosikeista. Siitä syntyy komposti, suuria ja pieniä ruukkuja ja kynttilälyhtyjä syyspihalle. Innokkaimmat valajat voivat kokeilla vaikka hypertufan valmistusta. Betonin ja turpeen sekoitus muistuttaa tufa-kalkkikiveä ja on mainio kasvuympäristö monille kasveille.

Malena Skote :100 uutta ja hyödyllistä ideaa puutarhaan. Minerva


Tietopaketteja ja idealaareja

Kevään tulokkaita ovat myös nämä kiinnostavat puutarhakirjat:

Päivi Rahikka: Pihasuunnittelijan ABC. WSOY

Tuhti tietopaketti sopii monenlaisten pihojen suunnitteluun. Yksityiskohtainen ja perusteellinen.

 

Riku Cajander: Luontopiha. Ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Minerva

Kirja niille, joita maatiaiskasvit ja niittypiha kiinnostavat. Nämäkin onnistuvat pienissä tiloissa, kirjoittaja muistuttaa. Luontopihalle kuuluvat myös eläimet, joiden viihtyvyys on kirjassa vahvasti esillä.

 

Kirsi Tuominen (toim.): Suomen kauneimmat puutarhat, Minerva

Kirja tarjoaa pääsyn 20 perheen kauniiseen, rakkaudella vaalittuun puutarhaan eri puolilla Suomea. Kunkin esittelyn päätteeksi nippu hyviä vinkkejä. Kirja on toteutettu yhdessä Viherpiha-lehden kanssa.

Maala Nieminen on lapsesta asti nauttinut puhtaan lähiluonnon antimista päivittäin.
Maala Nieminen on lapsesta asti nauttinut puhtaan lähiluonnon antimista päivittäin.

Maala Nieminen, 61, rakastaa luomu- ja lähiruokaa. Siksi hän hortoilee eli kerää villivihanneksia ihan kotikulmilta. Ilmaiseksi.

"Pihallani kasvaa parikymmentä syötävää villivihannesta eli hortaa. Parin askelen päästä kotiovesta kerään vuohenputket ja voikukat. Nokkosta, apilaa, poimulehteä ja horsmaa kasvaa myös. Pihlajasta napsin marsipaanin makuisia silmuja.

Asun Helsingin Herttoniemessä. Synnyinkotini on tällä samalla mäellä, ja villivihanneksia keräsin jo lapsena äitini kanssa. Nykyisin vedän Herttoniemessä villivihannes- eli hortoilukävelyjä. Olen kurssittanut muun muassa maahanmuuttajia tunnistamaan syötäviä luonnonkasveja ja valmistamaan niistä ruokaa.

Jos ei ole kiire saada ruokaa pöytään, lähden mielelläni kauemmas hortoilemaan, nauttimaan luonnosta ja löytämisen ilosta. Otan koriin kirjekuoria ja kynän, jotta voin erotella kunkin lajin erikseen.

Aina ei tarvitse mennä umpimetsään. Syötäviä puistoja on Helsinki täynnä!

"Villivihannesten käyttö puolittaa ruokakulumme touko-kesäkuussa."

Pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun täytin 60 ja pääsin mieheni Teron kanssa hortoilemaan Kreetalle. Vaelsimme päivät vuoristossa suomalaisten ja paikallisoppaiden johdolla keräämässä luonnonantimia. Minulla on yhä Kreetalta poimimiani kynteliä, timjamia ja laakerinlehteä. Olisi ihanaa päästä hortoilemaan muihinkin Välimeren maihin tai Balkanille, missä villiyrttejä käytetään ruuanlaitossa.

Luonnosta kerättävät ainekset ovat touko-kesäkuussa ruokapöydässämme pääosassa. Seuraan tarkasti talousmenojamme ja olen laskenut, että tuolloin ruokalasku lähes puolittuu.

Suosikkejani ovat satoisimmat hortat: voikukka, nokkonen ja vuohenputki. Niitä voi kerätä pitkin kesää, vaikka muuten hortan pääasiallinen keruukausi osuu huhti-kesäkuulle. Vuohenputkia sain viime vuonna marraskuuhun saakka.

Meillä on neljä lasta ja kaksi lastenlasta. Syömme usein yhdessä. Tero rakastaa vuohenputkea, meidän muiden lempihorta on nokkonen muhennoksena valkokastikkeen kera. Äitini laittoi kuivattua nokkosta myös ruisleipätaikinaan.

Voikukasta syömme kaikki maanpäälliset osat. Kukkanuppuja paistan öljyssä aterian lisukkeeksi. Kukista teen siirappia tai äitini tapaan sherryä. Lehdet käytän salaatteihin ja muhennoksiin. Vahvemman makuisia varsia laitan sekaan vähemmän.

Uusin löytöni on nokkosen siemenet. Ripottelen niitä kuivattuna esimerkiksi keittoon. Enimmät annan Teron syödä, sillä siemenissä on testosteronia lisääviä ominaisuuksia, enkä tahdo itselleni viiksiä."

Maalan vinkit:

  1. Paras hortoilusää on leppeä pouta. Auringonpaahteessa sekä kasvit että kerääjä vain nuutuvat.
  2. Testaa: Kivan suutuntuman antava iso maksaruoho, monipuolinen vuohenputki ja mantelinen pihlajansilmu.
  3. Kun laitat huuhdellut voikukanlehdet muovipussissa jääkaappiin yöksi, saat salaatista erityisen rapeaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Nostalgia ja uudet trendit kohtaavat suven suloisimmalla kukkamaalla. Eläköön, mummonkukat, joiden suosio kasvaa vuosi vuodelta!

1. Samettikukka

Iki-ihana samettikukka on valittu vuoden 2018 kukaksi, eikä syyttä. Kestävää ja helppohoitoista kukkaa on kiva yhdistellä vaikkapa lehtivihannesten kanssa samaan penkkiin, tai parvekelaatikkoon – samettikukka kun torjuu mainiosti tuhohyönteisiä. Isosamettikukan (kuvassa) kukinnoissa terälehtiä on yltäkylläisesti. Tämän vuoden trendivärejä ovat hehkuvat korallin sävyt.

Jos pidät pienemmistä kukista, valitse pensasmaisesti kasvava kääpiösamettikukka, jonka tillimäisesti haarautuvia lehtiä voit napsia salaattiin.  

Lämmössä ja auringossa viihtyvä samettikukka saattaa alkukesästä kaivata suojaa hallaöiltä.

2. Pelargonia

Pelargoni on pihan ja parvekkeen kuningatar, johon ei voi kyllästyä, sillä niin paljon vaihtoehtoja pelargonimaailma tarjoaa: tuoksuvia, kerrottukukkaisia, yksinkertaisia, riippuvia. Yhden kukat muistuttavat ruusunnuppuja, toiset ovat kuin pikkuruisia tulppaaneja, kolmannet tuovat mieleen neilikan... 

Jos haluat piharuukkuun uskollisesti koko kesän kukkivan kaunottaren, joka ei säiky edes pientä huolimattomuutta hoidossaan, valitse pelargoni. Valoisalla ja lämpimällä paikalla se kukkii parhaiten ja kukkien väri syvenee. Parhaiten pelargoni viihtyy ulkosalla, sisätiloissa kukkaa pitää suojalta liialta paahteelta. 

Kesäkuun 30. päivä Porissa vietetään pelargonipäivää.

3. Sirokesäkynttilä

Sirokesäkynttilä henkii kartanopuutarhojen herkkää nostalgiaa. Sen toinen nimi on herrasväenkaura. Perhosmaiset kukkatertut ovat valkoisia, vaaleanpunasia tai pinkkejä.

Jopa 60-senttiseksi kasvavalla kukalla saat aikaan hauskan niittymäisen tunnelman, kun laitat samalle aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle koristeheinää. Helppohoitoisia heiniä ovat esimerkiksi sininata ja arabiansulkahirssi.

4. Tähtisilmä

Tähtisilmä on oikea auringonpalvoja, mutta ei onneksi kavahda sadetta tai kevään viileyttäkään. Kun poistat kuivuneet kukat, pääset nauttimaan kukinnasta pitkälle syksyyn.

Valitse istutukseen runsaasta värivalikoimasta suosikkejasi ja lisää kaveriksi suloisen kepeää poutapilveä eli harsotyräkkiä, somaa lankaköynnöstä tai lumihiutaletta.

5. Viisikki

Kesän uskollisin kukkija on vahvakasvuinen viisikki. Sen runsaat tähtimäiset kukat ilahduttavat parvekkeella, puutarhassa tai vaikka olohuoneessa koko kesän.

Pensasmainen kaunotar hujahtaa jopa 40-senttiseksi, joten siitä saa myös kivan reunuskasvin kukkaistutuksiin. Viisikkejä on valkoisia, hennon vaaleanpunaisia ja liiloja sekä kirkkaanpunaisia. Varjele paahteelta.

6. Pikkuauringonkukka

Onnistumisen iloa on helppo kokea, kun kylvää auringonkukan siemeniä. Esikasvatuksen sisällä voit aloittaa vaikka heti ja viedä taimet ulos yöpakkasten mentyä.

Pienemmät lajikkeet haaroittuvat kauniisti ja kukkivat runsain kukin. Ice Cream -lajikkeessa on ihanat vaniljan- tai sitruunankeltaiset kukat.

7. Punapellava

Suloinen vanhanajan kesäkukka punapellava aloittaa kukinnan heinäkuussa ja jatkaa sitä aina syyskuulle saakka. Värivaihtoehtojakin on punaisen lisäksi: pellavansinistä, hohtavan valkoista, lohen- ja vaaleanpunaista.

Liota siemeniä vuorokauden verran ja kylvä ne ulos heti, kun maa on lämmennyt. Kukka haaroittuu hyvin, varsinkin, jos harvennat taimet niin, että väli on noin 10 cm. 

Punapellava on sinänsä helppohoitoinen, mutta sen kasvualustassa saa kernaasti olla reilusti tuoretta ravinteikasta multaa ja moreenia lisäämässä ilmavuutta.

8. Kärhö

Tukipilaria pitkin suikertava kärhö on upea lisä kesäiseen kukkapenkkiin ja suuressa ruukussa parvekkeelle tai terassille.

Kohtalaisen helppohoitoisia ja pitkään kukkivia lajikkeita ovat suurikukkaiset Blekitny Aniol (Blue Angel), Doctor Ruppel ja Comtesse de Bouchaud. Jos tänä vuonna valitset ensimmäistä kärhöäsi, se voisi olla vaikka kuva herttainen, lyhtykärhöihin kuuluva Princess Diana.

Lähteet: nelsongarden.fi, exoticgarden.fi, plantagen.fi, kokonpuutarha.fi. kekkila.fi, hyotykasviyhdistys.fi, Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat pelargonit (Otava)