Rento, helppohoitoinen ja pieneen tilaan mahtuva. Sellaista viherparatiisia lupailevat kevään uudet puutarhakirjat.

Onnistumisen iloa kohtuullisin kustannuksin saavat myös vasta-alkajat. Pihapiiristä, parvekkeesta tai vaikkapa ikkunalaudasta saa kauniin keitaan tai maistuvien herkkujen aarreaitan ilman itkua ja hammastenkiristystä, kirjauutuuksien tekijät vakuuttavat.

Kierrätys ja luonnonmukaisuus ovat kunniassa, kuten multasormien maailmaan sopiikin.

Silmäniloa luomulavalla

Kirjoissa on runsaasti silmäniloa, vaikka tyytyisi vain lehteilemään niitä. Ihastuttavat kuvitukset ja tyylikkäät taitot tuovat monessa kirjassa kasvit ja kasvuympäristöt kauniisti esiin.

Yksi teoksista nousee ulkoasulta vielä ylitse muiden. Lavatarhurin (Tammi) kuvat tuovat kohteensa esille niin, että tuntuu kuin juuri maasta nostettujen kultapallonauriiden kuvasta ropisisi multaa syliin.

Kirjan asiantuntijana on ollut Mäntsälässä sijaitsevan Hirvihaaran kartanon luomupuutarhuri Suvi Lehtonen. Kirjan kuvitus onkin tehty Hirvihaaran keittiöpuutarhassa.

Kolmannes 192-sivuisesta kirjasta on omistettu lavaviljelyyn sopivien vihannesten esittelyyn. Tämän osan kuvissa vihannekset on asetettu sellaisinaan valko-harmaalle kuultavalle puulle ja kuvattu herkässä valossa. Vaikutelma on hieno ja taiteellinen, silti hyvin luonnollinen.

Kirja esittelee lavaviljelyä houkuttelevasti ja antaa aiheesta innostuvalle hyvät eväät oman lavatarhan perustamiseen – siihenhän ei tarvita lainkaan viljelymaata, vain tila viljelylaatikolle, joka tarpeeksi korkeana voi jopa tehdä yrttimaan yllä kykkimisen tarpeettomaksi.

Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen, Teija Tuisku: Lavatarhuri. Tammi


Sonjan yrttiparatiisi houkuttaa

Laulajanakin tunnetun Sonja Lumpeen kolmas puutarhakirja hekumoi yrteillä. Kolmisenkymmentä yrttiä tulee esitellyksi perusteellisemmin, mutta monen yhteydessä on lisäksi lyhyt selostus yrtin muista lajikkeista.

Linjaus on selkeä: kylvö- ja viljelyohjeet sekä yrtin käyttötarkoitus on käyty läpi oman otsikon alla. Tekstit ovat napakan lyhyitä ja helppolukuisia.

Kirjan yrttivalikoimaan on poimittu tutuista tutuimpia, mutta myös uusia tulokkaita kuten oliiviyrtti, jonka saattoi bongata viime keväänä ainakin messuilla Turussa. Vintage-hengessä mukaan on päässyt myös isoäidin ryytimaalta tuttuja kasveja, esimerkiksi väinönputki ja saksankirveli.

Hauska idea kirjassa on sivu, johon on listattu muun muassa erilaisiin kasvupaikkoihin ja käyttötarkoituksiin sopivimpia yrttejä, parhaiten ruukussa viihtyviä tai kovimman haasteen kasvattajalle asettavia.

Sonja Lumme: Sonjan yrttitarha. Tammi

Ruukun kokoinen kukkamaa

Pienten kasvatustilojen pulmaan ratkaisuja tarjoaa myös ruotsalaisten Annika Christensenin (kuvat) ja Ulrica Otterlingin (teksti) kirja. Sen rohkea lähtökohta on, että ruukkupuutarhasta on iloa ympäri vuoden. Hauska ajatus saa kirjasta jopa vahvistuksen. Kauniit kuvat tarjoavat vähintään yhtä paljon tietoa ja ideoita kuin teksti. Lahjakirja-ainesta.

Annika Cristensen & Ulrica Otterling: Ruukkupuutarha. Iloa ympäri vuoden. Minerva


 Tee–se–itse-riemua

Kun on mielikuvitusta ja pikkuisen tarmoa, parvekkeelle tai puutarhaan saa monenlaista hauskaa puoli-ilmaiseksi. Näin vakuuttaa ruotsalainen arkkitehti ja kirjailija Malena Skote, innokas puutarhuri ja tee–se–itse-aktivisti.

Skoten tuorein teos on rohkaisevaa luettavaa myös aloittelijalle, sillä ideat ovat innostavia, ohjeet selkeitä ja projektit riittävän yksinkertaisia.

Kirja etenee vuodenkierron mukaan. Kevättalvella kerätään pajunoksia ja tehdään niistä kaunista vaikka sisätiloihin. Sitten ryhdytään valmistelemaan pihapiiriä kotoisaksi pesäpuuhissa oleville linnuille ja hyönteisille (hyönteishotelli syntyy vaikka nipusta vadelmanoksia). Kasvukauden ahkeroinnin jälkeen puutarha saatellaan vielä talviunille.

Skote on kierrätysvelho ja penninvenyttäjä. Hänen puutarhassaan kodin löytävät ruosteiset tynnyrit, täysinpalvelleet pesualtaat ja huokeat betoniraudoitteet.

Itse betoni on yksi Skoten suosikeista. Siitä syntyy komposti, suuria ja pieniä ruukkuja ja kynttilälyhtyjä syyspihalle. Innokkaimmat valajat voivat kokeilla vaikka hypertufan valmistusta. Betonin ja turpeen sekoitus muistuttaa tufa-kalkkikiveä ja on mainio kasvuympäristö monille kasveille.

Malena Skote :100 uutta ja hyödyllistä ideaa puutarhaan. Minerva


Tietopaketteja ja idealaareja

Kevään tulokkaita ovat myös nämä kiinnostavat puutarhakirjat:

Päivi Rahikka: Pihasuunnittelijan ABC. WSOY

Tuhti tietopaketti sopii monenlaisten pihojen suunnitteluun. Yksityiskohtainen ja perusteellinen.

 

Riku Cajander: Luontopiha. Ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Minerva

Kirja niille, joita maatiaiskasvit ja niittypiha kiinnostavat. Nämäkin onnistuvat pienissä tiloissa, kirjoittaja muistuttaa. Luontopihalle kuuluvat myös eläimet, joiden viihtyvyys on kirjassa vahvasti esillä.

 

Kirsi Tuominen (toim.): Suomen kauneimmat puutarhat, Minerva

Kirja tarjoaa pääsyn 20 perheen kauniiseen, rakkaudella vaalittuun puutarhaan eri puolilla Suomea. Kunkin esittelyn päätteeksi nippu hyviä vinkkejä. Kirja on toteutettu yhdessä Viherpiha-lehden kanssa.

Runsaat lumisateet pakottavat huhkimaan pihalle. Ei ole kuitenkaan ihan sama, millä työvälineellä lumia puhdistaa. Näillä ohjeilla pääset urakasta helpommalla.

Lumitöiden sujuvuutta helpottaa, jos osaa valita kohteeseen ja lumen laatuun sopivat välineet. Virhevalinnalla työstä tulee rastkasta ja hermot kiristyvät.

Ota siis lumitöihin aikoessasi nämä vinkit huomioon:

1. Lumityypillä on väliä

Loskalunta on helpompi luoda kapeailla ja tilavuudeltaan pienemmillä työvälineillä, koska niitä on kevyempi työntää märässä ja painavassa lumessa. Jos piha on täynnä kevyttä puuterilunta, sen puhdistaa nopeammin leveällä lumikolalla.

2. Pienelle pihalle riittää yksi väline

Jos pihasi on pieni, hommaan voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Lumentyönnin näyttää tavallista leveämmältä, pitkävartiselta lumilapiolta. Ne sopivat hyvin loskan luomiseen.

3. Älä lapioi kulkuväyliä

Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla. Näin selkäsi rasittuu vähemmän.

4. Valitse oikeanlainen lumikola

Mitä isompi kuuppa kolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Yli 80 senttimetrin malleja tarvitsee vain, jos piha on iso. 

Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita kola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

5. Pilko pienemmäksi

Katoilta pudonneet lumimassat ja tienvarren jäiset aurausvallit kannattaa lohkoa paloiksi lumilapiolla ennen kuin aloittaa niiden kolaamisen. Silloin lumikasojen siirtäminen on helpompaa, eikä lumikola rikkoudu lohkomistyössä.

Lue myös: Selkä kipeänä lumitöistä? Katso tästä oikea kolaustekniikka ja estä säryt

6. Jäähän tepsii järeämpi

Jos kinokset ovat jäässä, lumilapio ei välttämättä riitä. Silloin voit ottaa avuksi jääraudan, jolla saa pilkottua jään myös pihapoluilta ja -laatoitukselta.

7. Älä mene katolle, jos ei ole pakko

Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla huhkiminen on myös aina vaarallista. Lisäksi kattolumityöt voivat aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa.

Kaupunkien kerrostalojen kattoja on toki pakko puhdistaa, sillä putoava lumi ja jää aiheuttavat muuten vaaratilanteita. Se on kuitenkin ammattilaisten työtä.

8. Älä naarmuta terassia

Kestopuiset terassit kannattaa puhdistaa esimerkiksi muovisella lumilastalla, jota käytetään kuin lehtiharavaa. Sillä on helppo poistaa lumet portaista ja terasseilta. Varo hinkkaamasta puista terassia välineillä, joissa on metallia, koska silloin saatat vahingossa naarmuttaa terassin pintaa.

 

Vinkit antoi lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan