Upean puutarhan hoitaminen on Tainalle lempeää lääkettä

Taina ja Raikka Laine muuttivat 35 vuotta sitten kukkulan päällä olevaan taloon maaseudulle Nummi-Pusulaan Uudenmaan luoteiskolkassa. 

Isolla, suurelta osin metsäisellä tontilla oli vain pieni kukkapenkki ja lukuisia edellisen asukkaan istuttamia herukkapensaita.

Nykyään talon ympärillä levittäytyy upea puutarha.

Nykyään talon ympärillä levittäytyy upea puutarha ja Tainan ja Raikan mukana pihatöissä kulkee Nuttu-koira, joka on rodultaan welsh corgi cardigan.

Edellisiä koiria, alaskanmalamuutteja, varten viritetyn verkkoaidan tehtävänä on nyt suojata puutarhan kasviaarteita lähiseudun runsailta rusakko- ja kauriskannoilta. 

Viidakkotunnelma lumosi

Taina kertoo tehneensä puutarhan ainakin kahteen kertaan kokonaan uusiksi. Ensimmäinen versio sai alkunsa kolmesta veneen muotoisesta perennapenkistä 2000-luvun alkupuolella.

Vähitellen penkit laajenivat ja levenivät ja lopulta Taina alkoi yhdistellä niitä yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Jossakin vaiheessa kasvikokoelmaan kuului yli 2 000 lajia ja lajiketta, suuri osa niistä erikoisuuksia. Pelkästään kärhöjä oli noin 70 erilaista.

– Rakastin suuria ja värikkäitä kasveja ja viidakkotunnelmaa. Suunnitelmani heittivät häränpyllyä, kun huomasin tykkääväni oikeasti eniten heinistä ja saniaisista, Taina kertoo.

Puutarha on tärkeä henkireikä

Kasvien kanssa puuhailu on Tainalle tärkeä henkireikä. Skolioosin seurauksena hän on käynyt läpi isoja leikkauksia. Niiden jäljiltä selässä on 28-senttiset rautatangot ja jatkuvaa kipua aiheuttava hermovaurio.

– Rankani on tönkkö enkä pärjää ilman tuhtia kipulääkitystä. Kun sain jotenkin kuntoutettua itseni viimeisestä leikkauksesta, aloin haaveilla taas uudelleen puutarhanhoidosta.

Vihreän sävyjen joukosta nousee sieltä täältä esiin limenkeltaista, Tainan lempiväriä.

Puutarhan jujuna ovat nyt lehtiperennojen ja pensaiden toisiinsa sointuvat yhdistelmät. Niissä vuorottelee esimerkiksi kaunislehtisiä japaninvaahteroita, heisiangervoja, kuunliljoja, rotkolemmikkejä, imiköitä, marunoita, keijunkukkia ja heiniä.

Vihreän sävyjen joukosta nousee sieltä täältä esiin myös limenkeltaista, Tainan lempiväriä. Seassa on sattumina herkän kauniita kukkakasveja, kuten erilaisia esikoita, tähkäliljoja ja kellukoita.

Valkoisista kukista kohoaa hurmaava tuoksu.

Siemenistä kasvattamiaan elleninneilikoita Taina on levittänyt kaikkialle, sillä valkoisista kukista kohoaa hurmaava tuoksu, joka vain voimistuu paahteisina päivinä.

Osa lehtipensaista on saksittu tiiviiksi palloiksi. Korkeampien pensaiden ja pikkupuiden rungot Taina leikkaa usein oksista paljaiksi. Se tuo näkymiin kivaa keveyttä ja mahdollistaa sen, että puuvartisten kasvien juurelle voi istuttaa jotakin kaunista.

Ei enää uusia kukkapenkkejä

Viime vuosina Taina on hankkinut enää harvoin mitään uutta. Hän on päättänyt, että uusia kukkapenkkejä ei enää tehdä.

Viime keväänä Taina kuitenkin luisti tiukasta kasvihankintalinjastaan ja osti kesäkeit­tiön kupeeseen magnolian taimen.

– Raikalta löytyi kasvain, joka lopulta osoittautui hyvänlaatuiseksi. Olin niin onnellinen, että tuntui tärkeältä istuttaa sen kunniaksi vielä yksi puu.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 15/24 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.