Mauri Vääräniemi aloitti pirssimiehen työt 18-vuotiaana Taivalkoskella.
Mauri Vääräniemi aloitti pirssimiehen työt 18-vuotiaana Taivalkoskella.

Erikoinen taksimatka, linja-auton tunnelma vai hevosreki? Mikä kyyti sinulle on jäänyt parhaiten mieleen?

ET-lehti 14/2014 kertoo oululaisen taksiautoilija Mauri Vääräniemen, 63, ikimuistoisimmasta kyydistä. Osallistu ja kerro jutun lopussa olevassa kommentointikentässä, mikä on sinun ikimuistoisin kyytisi.

"Elämäni paras kyyti" 

"Tanssikansa käytti paljon taksia 1960-luvulla. Lauantai-iltaisin ja juhlapyhinä tanssikyydit olivat aina täyteen varattuja.

Kotipaikaltani Taivalkosken Metsäkylästä ajot suuntautuivat usein naapurikunnan legendaariselle tanssilavalle, Möykkälään. Reilun 40 kilometrin kyyti Pudasjärvelle meni ahtaissa tunnelmissa: kuuden hengen autossa saattoi olla jopa kymmenen ihmistä.

Möykkälä oli silloin nimensä mukainen tanssipaikka. Sinne ahtautui monta sataa tanssijaa ja huippuesiintyjiä. Välillä nähtiin tappelunujakoitakin.

Olin ällikällä lyöty, kun kyytiini tuli keväällä 1971 eräs vaalea ja sinisilmäinen tyttö, nuori nainen. Ihastuin häneen sillä silmäyksellä.

Kirjoittelimme paljon kirjeitä

Paluukyydit tansseista järjestelin samana iltana niin, että vein tuon tytön viimeisenä kotiin. Näin saatoin tutustua häneen, sillä hän kiehtoi minua äärettömästi. Keskustelimme heti aamu viiteen saakka. Minä istuin etupenkillä, tyttö takapenkillä ja aika kului kuin siivillä. Viiden jälkeen tytöllä oli kiire aamulypsylle.

Heti ensitapaamisemme jälkeen kirjoitimme kirjeitä, ja tapasimme aluksi lähes joka viikonloppu.

Joskus lauantai-iltaisin tuo tyttö oli mukana tanssikeikoilla, jos taksissa oli vain tilaa. Emme itse tanssineet paljon, mutta kävimme katsomassa tunnettuja esiintyjiä, kuten Katri-Helenaa ja Kirkaa.

Istuimme usein aamuyöstä vielä tyttöystävän kodin aitan portailla; katselimme kesäyön aurinkoa ja haaveilimme yhteisestä tulevaisuudesta. Voi miten romanttisia nuo kesäyöt olivatkaan!

Panimme heti selväksi yhden asian

Ensimmäinen yhteinen syksy palautti meidät nopeasti karuun arkeen. Vein haikein mielin tyttökaverini opiskelija-asuntolaan 200 kilometrin päähän.

Kirjoittelimme edelleen paljon kaihoisia rakkauskirjeitä, sillä näimme vain harvoin. Heti ensitapaamisemme jälkeen oli ollut selvää, että olemme aina yhdessä eikä muita katsella.

Kaksi vuotta myöhemmin, kesäsunnuntaina 1973, oli hääjuhlien aika. Vihkiminen tapahtui tyttöystäväni isoäidin kutoman vihkiraanun päällä, vanhan vaarin pirtissä.

Kuljetan yhä tyttöystävääni

Nyt, 45 vuotta myöhemmin, olen edelleen poika-aikojeni unelmatyössäni. Taksiautoilija.

Pirssit ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana hurjasti: ne ovat suurempia ja niissä on entistä enemmän tekniikkaa. Vaikka olen jo eläkkeellä, en raski silti vielä luopua taksistani.

Kuljetan taksilla yhä myös samaa tyttöystävääni. Siis rakasta vaimoani. Koillismaan 1970-luvun vaaramaisemista lähtien olemme kulkeneet yhdessä niin ylä- kuin alamäkiä. Ja koskaan emme tiedä, mitä seuraavan mutkan takana odottaa."

Erikoinen taksimatka, linja-auton tunnelma, mopoajelu vai hevosreki? Vai jotain ihan muuta? Mikä kyyti sinulle on jäänyt parhaiten mieleen? Kerro nostalginen muistosi alla olevassa kommentointikentässä.

Vierailija

"Se oli ikimuistoinen kyyti" – osallistu omalla tarinallasi

Sininen polkupyörä Tapasimme kirkonkylän kioskilla vuonna 1948. Keijo oli hiljainen maalaispoika ja minä iloinen kaupunkilaistyttö. Olin tullut paikkakunnalle tätini luo kesäloman viettoon. Keskellä kylää oli pieni kioski, jonne nuoriso iltaisin kokoontui. Kioskin edustalle oli laudoista kyhätty terassin tapainen ja pari penkkiä. Tiskin takana seisoi vanha mummo, joka möi punaista limonaadia ja munkkeja. Eräänä kesäpäivänä menin jo alkuillasta terassille istumaan ja odottamaan josko sinisellä...
Lue kommentti

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!