"Kaavat tilattiin Kanta-Hämeeseen Anna-lehden Mallipalvelusta – ja äitini tuskaili ommellessaan yllättävän vähän."

Toimittaja Kristiina Dragon muistelee elämänsä haalaria. Se oli matkavaate aikuisuuteen.

”Se ensimmäinen oli vähän tikkuista tweediä. Vetoketju edessä, läppätaskut lantiolla, tiukasti istuva.

Minä puolestani pidin valmiin haalarin aiheuttamat tuskailut visusti omana tietonani. Alkaen siitä, että kumartuminen oli hankalaa, koska kankaissa ei vielä tuolloin ollut strechiä. Vessassa asiointikin oli aikamoista nahanluontia. Kaiken huipuksi kangas pisteli, mutta olin jo tuolloin sisäistänyt, että kauneuden vuoksi pitää hieman kärsiä. Tästä minut oli vakuuttanut myös Selma-tätini, jonka pitämä muotiliike Orivedellä oli lapsuuteni hohdokkain leikkipaikka.

Haalarin historia ulottuu 1700-luvun Ranskaan. Karkeat päällyshousut suojasivat maatyöläisen ainoaa vaatepartta. Vasta Britanniasta lähtenyt teollinen vallankumous alkoi tykittää haalareita työvaatteiksi laajemminkin.

Muotia haalareista tuli ensimmäisen kerran jo 30-luvulla, kun Coco Chanel tarjoili niitä ranta-asuiksi. Uudelleen ne pompahtivat pintaan 60-luvulla Pierre Cardinin johdolla. Ja miten hyvin haalari istuikaan 70-luvun rentoon unisex-henkeen.

Kesällä 1975 olin töissä vanhainkodissa Tukholmassa. Abba soi ja antoi rytmiä myös pukeutumiseen. Muita haalareihin mieltyneitä tähtiä olivat Queen-yhtyeen Freddie Mercury sekä tv-tähti Farrah Fawcett, jonka lanseeraamat satiinihaalarit liehuivat ja leiskuivat diskojen valoissa.

Minä näin elämäni haalarin pienen putiikin ikkunassa Karlavägenillä. Se oli abbamaisen valkea ja päällä mukava. Lyhyet hihat ja pienet kaulukset – suuri vaikutus itsetuntoon ja budjettiin. Mutta vasta kotiin palattuani tajusin, miten mieluisan ja monikäyttöisen vaatteen olin saanut hankittua.

Samainen haalari oli päälläni, kun menin kirjoitusten jälkeen kysymään Hämeen Sanomista harjoittelupaikkaa. Päätoimittaja Allan Liuhala katseli minua pöytänsä takaa päästä varpaisiin. 

–Paperien perusteella osaat muutakin kuin pukeutua, hän tokaisi."

Runsaat lumisateet pakottavat huhkimaan pihalle. Ei ole kuitenkaan ihan sama, millä työvälineellä lumia puhdistaa. Näillä ohjeilla pääset urakasta helpommalla.

Lumitöiden sujuvuutta helpottaa, jos osaa valita kohteeseen ja lumen laatuun sopivat välineet. Virhevalinnalla työstä tulee rastkasta ja hermot kiristyvät.

Ota siis lumitöihin aikoessasi nämä vinkit huomioon:

1. Lumityypillä on väliä

Loskalunta on helpompi luoda kapeailla ja tilavuudeltaan pienemmillä työvälineillä, koska niitä on kevyempi työntää märässä ja painavassa lumessa. Jos piha on täynnä kevyttä puuterilunta, sen puhdistaa nopeammin leveällä lumikolalla.

2. Pienelle pihalle riittää yksi väline

Jos pihasi on pieni, hommaan voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Lumentyönnin näyttää tavallista leveämmältä, pitkävartiselta lumilapiolta. Ne sopivat hyvin loskan luomiseen.

3. Älä lapioi kulkuväyliä

Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla. Näin selkäsi rasittuu vähemmän.

4. Valitse oikeanlainen lumikola

Mitä isompi kuuppa kolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Yli 80 senttimetrin malleja tarvitsee vain, jos piha on iso. 

Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita kola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

5. Pilko pienemmäksi

Katoilta pudonneet lumimassat ja tienvarren jäiset aurausvallit kannattaa lohkoa paloiksi lumilapiolla ennen kuin aloittaa niiden kolaamisen. Silloin lumikasojen siirtäminen on helpompaa, eikä lumikola rikkoudu lohkomistyössä.

Lue myös: Selkä kipeänä lumitöistä? Katso tästä oikea kolaustekniikka ja estä säryt

6. Jäähän tepsii järeämpi

Jos kinokset ovat jäässä, lumilapio ei välttämättä riitä. Silloin voit ottaa avuksi jääraudan, jolla saa pilkottua jään myös pihapoluilta ja -laatoitukselta.

7. Älä mene katolle, jos ei ole pakko

Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla huhkiminen on myös aina vaarallista. Lisäksi kattolumityöt voivat aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa.

Kaupunkien kerrostalojen kattoja on toki pakko puhdistaa, sillä putoava lumi ja jää aiheuttavat muuten vaaratilanteita. Se on kuitenkin ammattilaisten työtä.

8. Älä naarmuta terassia

Kestopuiset terassit kannattaa puhdistaa esimerkiksi muovisella lumilastalla, jota käytetään kuin lehtiharavaa. Sillä on helppo poistaa lumet portaista ja terasseilta. Varo hinkkaamasta puista terassia välineillä, joissa on metallia, koska silloin saatat vahingossa naarmuttaa terassin pintaa.

 

Vinkit antoi lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

ET:n syksyn suureen villasukkakilpailuun saapui yli 100 paria toinen toistaan upeampia villasukkia. Katso, ketkä voittivat!

Kilpailu järjestettiin etlehti.fi:ssä. Lehden raati valitsi finaaliin 15 paria, joiden joukossa oli niin kirjoneuleita, taidokkaita tekniikkanäytteitä kuin hauskaa väri-ilotteluakin. Suosittuja aiheita sukissa olivat esimerkiksi eläimet, Suomi 100 -juhlavuosi sekä luonto.

ET:n raati valitsi finalistien joukosta kolme suosikkisukkapariaan. Lisäksi etlehti.fi:n lukijat saivat äänestää suosikkejaan. Tulokset ovat seuraavat:

1. palkinnon voittaja: Syyskukkia

Tekijä: Päivi Hoisko, Hoisko

Katso Päivin haastattelu ja Syyskukkia-sukkien ohjeet täältä!

2. palkinnon voittaja: Keltavahverot

Tekijä: Sisko Malinen, Savonlinna

Katso Siskon haastattelu ja Keltavahverot-sukkien ohjeet täältä!

3. palkinnon voittaja: Punatulkun talvisukat

Tekijä: Taru Tasala, Syväjärvi

Katso Tarun haastattelu ja Punatulkun talvisukkien ohjeet täältä!

Yleisön ykkösuosikki: Ruskaretket

Tekijä: Pirjo Huovinen, Utajärvi

Katso Pirjon haastattelu ja Ruskaretket-sukkien ohjeet täältä!

Yleisön kakkossuosikki: Suo

Tekijä: Marja Mölsä, Lieksa

Katso Marjan haastattelu ja Suo-villasukkien ohjeet täältä!

Raatiin kuuluivat päätoimittaja Riitta Korhonen, toimittaja ja käsityöbloggaaja Reija Ypyä, graafikko Petri Rotsten sekä digitoimittajat Eveliina Linkoheimo ja Pia Hyvönen.

Voittajasukkien tekijä palkittiin 99 euron S-ryhmän lahjakortilla. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulleet saivat 50 euron S-ryhmän lahjakortit. Yleisön suosikit saivat ET:n kalenterin vuodelle 2018 sekä ET:n sääkirjat.

Vierailija

Näin kävi ET:n suuressa villasukkakilpailussa – katso voittajasukkien ohjeet

Mosse kirjoitti: Miksi yleisön suosikit ei saa mitään rahapalkintoa? Minusta nuo yleisön suosikki sukat molemmat ovat paljon haastavammat tehdä kuin rahapalkinnon voittaneet sukat. Ja ketut ja suo on molemmat kauniimpia. Meniköhän nyt ihan oikein nuo palkinnot... Kokeilepa tehdä nuo voittajasukat. On vähän toisella tavalla haastavaa kuin kirjoneule. Olet varmaan katsonut voittajasukkien tarkempia kuvia? Kruusatuin ei aina ole kaunein, eikä pitkävartisin ja monivärisin. Kaikki finaalin sukat...
Lue kommentti