Vierailija

Äitini nukke

Äitini on saanut tämän nuken 1920-luvulla. Sitä hän kohteli hyvin. Ilmeisesti nukke oli hänelle hyvin rakas. Kun olin pieni, sillä oli pitkä punainen tukka, kuten sen omistajallansakin.
Kun tämän kirjoittaja oli noin viisi vuotias. Tukkaani ei ollut koskaan leikattu, vaan se sai kasvaa vapaasti. Minulla pidettiin usein lettejä. Jos tukkani oli vapaana, se takkuuntui helposti. Takkujen selvittäminen aiheutti sekä itku että kiljuntaa osaltani. Äitini oli jo tilanteeseen aivan kypsä. Kun taas oltiin tässä tilanteessa. Hän antoi harjan isälleni, joka vastusti tukan katkaisemista. Isäni harjasi hetken. Lopputulos oli, että tukkani lyheni polkkatukaksi. Kun olin käsittelystä päässyt, meni sängyn alle, josta löysin tämän nuken. Koska minulta oli leikattu tukka lyhyeksi, niin täytyy tälläkin nukella olla lyhyt tukka. Minun mielestäni. Minä vain parturoin sen tukattomaksi.
Nukke säilyi kaikista muutoista huolimatta. Kun tulin aikuiseksi, korjasin tukan ja vaateet, jotka olivat matkalla kuluneet huonoon kuntoon. Nyt tämä sama nukke on yksi arvokkaimpia nukkeja nukkekokoelmassani.
Tuulapäivi Temmes

Kommentit (0)