Kirja on ilmestynyt 1954. Sen piirretyt kuvat ovat värikkäitä ja yksityiskohtaisia. Kirja on kulunut, koska sitä olen katsellut ja lukenut paljon. Lapsenlapsiani se ei kiinnosta. Se on vanhentunut monilta osin.
Tämä nukke on äitini minulle tekemä ja ikää sillä on yli 60 v. Ainoastaan pää on ostettu. Myös kaikki nuo vaatteet ovat alkuperäiset ja äitini tekemät. Nukke istui sängyn päällä koristeena, ei sillä juurikaan leikitty vaan huonommat nuket oli leikeissä mukana. Siksi se onkin säästynyt niin kauniina.
Seurustellessani tulevan mieheni kanssa v. 1963 menimme Linnanmäelle, jossa pyöritin onnenpyörää, ja tuloksena tämä Nalle hyppäsi syliin. Ollut kolmella pojallani unikaverina, ja nyt istuu yksinäisen Isoäidin seurana olohuoneen puusohvalla pitsityynyt tukenaan.
Oli vuosi 1958,kun ompelukone tuli minulle 6-vuotiaalle pienelle tytölle posti pakettina Floridasta. Olin juuri kotiutunut Helsingistä Invalidisäätiön sairaalasta,jossa vietin 5-vuotiaana pitkän tovin potilaana. Voi kuinka onnellinen olinkaan saatuani pienen punaisen koneen,jolla yritin kovasti ommella nukelle vaatteita. Lähettäjänä oli isovanhempieni kasvattityttö,joka oli aikuistuttuaan muuttanut Amerikkaan.Rakas Bampikirja on 9-vuotiana saamani syntymäpäivälahja isoisältä. Muistan kuinka isoisä kehoitti minua lukemaan kirjan jossain rauhallisessa paikassa ja samalla miettimään kirjan opettavaista sisältöä. Nyt ovat molemmat aarteeni olleet lastenlastemme käytössä, mutta tarkoin vaalittuna ja toivottavasti säilyvät vielä monta vuotta jälkeenikin tallessa.
Äitini nukke
Äitini on saanut tämän nuken 1920-luvulla. Sitä hän kohteli hyvin. Ilmeisesti nukke oli hänelle hyvin rakas. Kun olin pieni, sillä oli pitkä punainen tukka, kuten sen omistajallansakin.
Kun tämän kirjoittaja oli noin viisi vuotias. Tukkaani ei ollut koskaan leikattu, vaan se sai kasvaa vapaasti. Minulla pidettiin usein lettejä. Jos tukkani oli vapaana, se takkuuntui helposti. Takkujen selvittäminen aiheutti sekä itku että kiljuntaa osaltani. Äitini oli jo tilanteeseen aivan kypsä. Kun taas oltiin tässä tilanteessa. Hän antoi harjan isälleni, joka vastusti tukan katkaisemista. Isäni harjasi hetken. Lopputulos oli, että tukkani lyheni polkkatukaksi. Kun olin käsittelystä päässyt, meni sängyn alle, josta löysin tämän nuken. Koska minulta oli leikattu tukka lyhyeksi, niin täytyy tälläkin nukella olla lyhyt tukka. Minun mielestäni. Minä vain parturoin sen tukattomaksi.
Nukke säilyi kaikista muutoista huolimatta. Kun tulin aikuiseksi, korjasin tukan ja vaateet, jotka olivat matkalla kuluneet huonoon kuntoon. Nyt tämä sama nukke on yksi arvokkaimpia nukkeja nukkekokoelmassani.
Tuulapäivi Temmes
