Kuuntelen kosken kohinaa,
istuen parvekkeelle.
Katselen kosken kuohuntaa
ja veden virtaa sillan alle.

Oma mieleni myllertää
ja ajatus kiertää kehää.
Vaikka luonto kauniisti vihertää
ja linnut jo tekee pesää.

Painaa mieltäni rakkaani sairaus,
auttaa ei kukaan voi.
ei auta häntä edes rakkaus,
mikä vuosikymmenten aikana kasvoi.

Tiedän, näin ylhäältä määrätty on,
ei auta kapinointi.
Silti mielessä tunne on toivoton,
kun huononee aina vain vointi