Kulkea!

Kulkea teitä elämän katuja
laitoja pellon pientareiden
metsäpolkuja huhuillen

kulkea yksin katuja
etsien huhuten latuja
jokaisella joku on vierellä

kulkea kyynelten virrassa
polkuja vanoja tyhjiä piirtoja
ne vanhoille poskille laskee

kulkea poikki järven
yksin yhtä kanssa kirkkaan
veen sini kimmeltää kutsuen

kulkea valtakatua muiden joukossa
yksin matkata tuskan murheessa
sen nään heidän silmistään

kulkea pitkin keväistä siltakatua
kaupungin sydämeen syntynyt
saa kuunnella koskea kuohuja

kulkea sydänsyrjää kohdata
kuunnella sitä pauketta
aikaansaa toiseen ihmisen ikävä

kulkea sillalta veteen katsoa
tuota valkoista kuohua kaunista
voimaa elämän juoksua

kulkea raput alas puistokäytävää
yli sillankaiteen kurottua
sorsaparvi leipäänsä odottaa

kulkea yksin leipääni murtaen
toista matkalle kaivaten
yhdessä tyhjän sydämen.

elsi