Särkyvää!

Maasta on valettu ruukku
kukkain kasteen kauneudesta
siitepölyn usvan sulosta
mehiläisen medestä

astia kaunis joskin rapainen
puutarhansa maistuvalta
marian makeus keskeneräinen

ruukku punaisesta maasta
puron juoksun pisaroista
kiven lohkareen pinnasta

astia Saharan keltaisesta hiekasta
koskematon tuulen panema
uurteet vaot suolaisessa pinnassa

ruukku Marokon punaisesta maasta
ihmettelyn tyyssiasta, sinestä
meren syleilystä kallioisen rannan

astia matkaajan muistoista
simpukan kuorien kiillosta
skorpionien talviunista

ruukut nää särkyvät kauniit
kuitenkin täynnä pahuutta
piikkejä julman teräviä

Jumalan tarkoitus oliko tämä
että ruukkujen täytyy särkyä
käyttöönsä saa näin uusia tarpeita.