Kerrostalon mummot

Yksi luudalla pihaa putsaa
jos jotain kysyy ei vastaa.
Toinen ei neulomasta lakkaa
kotiinsa vain lankoja kantaa.
Kolmas ei ota askeltakaa,
ilman sauvaa tukevaa.
Neljäs hymähtelee kulkeissaan,
mukava on toisia kohtaan.
Loput ikkunasta tiirailee,
kun sää tilat ulkona vaihtelee.
Ennen olimme nuoria kaikki,
poskilla nuoruuden meikki.
Nyt ikä jo askelia painaa,
yläkerran faarikin jo vainaa.
Naakat katoolta toiselle lentelee,
nekin yhä vain vähenee.
Vuodet vaan nopeasti kulkee,
vuoroin mummotkin silmänsä sulkee
Kerrostalon elämä yhä jatkuu
vuosi luvut , asukkaat vaihtuu.