9 vinkkiä viherpeukalolle! Näillä neuvoilla ruukkukasvisi kukoistavat

1. Mitkä kasvit sopivat aloittelijalle?

Esimerkiksi jukkapalmu, peikonlehti ja traakkipuu ovat helppoja lajeja hoitaa. Ne ovat näyttävän näköisiä ja usein hinnaltaan edullisia. 

Kasvien hintaerot eri myyntipaikoissa voivat olla suuria. Kasvit tulevat usein marketteihin, kasviliikkeisiin ja puutarhamyymälöihin samoilta ulkomaisilta puutarhoilta. Marketit saattavat ostaa isoja eriä, jolloin hinta on alhaisempi.

2. Miten pistokas otetaan?

Pieniä kasvin osia eli pistokkaita voi pyytää vaikkapa ystävän kasvista. Kasvi ei pahastu pienen osan leikkaamisesta, vaan leikkaaminen voi jopa vahvistaa kasvua.

Pistokas leikataan uudesta kasvustosta ja kohdasta, jossa mukaan tulee kasvin haarauma tai silmu eli niin sanottu kasvupiste. Anopinkielestä voi napata irti yhden lehden ja leikata siitä noin viiden sentin palasia omiksi pistokkaikseen.

Laita pistokas juurtumaan vesilasiin ja istuta se multaan, kun juuret ovat kasvaneet. Pistokkaan voi laittaa myös suoraan multaan. Silloin multa on pidettävä jatkuvasti kosteana.

Facebookissa toimii viherkasviryhmiä, joissa voi jakaa, myydä ja ostaa pistokkaita. Ryhmäläiset myös postittavat pistokkaita toisilleen.

3. Kuinka valitsen ruukun?

Sopivassa ruukussa juuripaakun ja ruukun reunan väliin jää muutaman sentin levyinen kaistale multaa. Näin kasvin juurilla on tilaa levittäytyä. Liian suuressa ruukussa ylimääräinen multa kuivuu hitaasti. Silloin vaarana on liikakastelu, ja kasvi voi mädäntyä.

Ruukun kokoa on hyvä pohtia kasvikohtaisesti. Esimerkiksi anopinkieli menestyy ahtaammassakin ruukussa. Palmujen pitkät juuret kaipaavat korkeaa ja kapeaa ruukkua.

Savinen ruukku on hyvä valinta, jos tapaa kastella liikaa. Siitä vesi pääsee haihtumaan muovista tai keraamista ruukkua paremmin. Ruukun pohjalle voi laittaa leca-soraa tai kiviä salaojaksi.

4. Milloin vaihdan mullat?

Nuorille ja nopeasti kasvaville kasveille on hyvä vaihtaa multa joka vuosi. Paras aika on keväällä helmi–maaliskuussa, kun päivät pitenevät ja kasvukausi on alkamassa.

Jos kasvin juuret ovat edellisvuodesta kasvaneet, ruukku kannattaa samalla vaihtaa halkaisijaltaan sentin suurempaan. Isot ja vanhat kasvit voi vaihtaa uuteen ruukkuun muutaman vuoden välein. Pintamultaa on niistäkin hyvä kaapia pois ja vaihtaa uuteen joka vuosi.

Yleiskasvimullalla pärjää kasvien hoidossa pitkälle. Tietyille lajeille, kuten kaktuksille ja mehikasveille mullan sekaan voi sekoittaa hieman hiekkaa tai pientä leca-soraa, jotta multa ei ole liian tiivistä.

5. Kuinka usein kastelen?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vähintään pintamullan on hyvä kuivahtaa ennen kuin kasvi kastellaan uudelleen. Näin kasvi ei saa liikaa vettä. Ruukun pohjassa oleva reikä auttaa liikakastelijaa, kun ylimääräinen vesi pääsee valumaan ruukusta pois. Etenkin talvisaikaan kasvit pitävät myös vedellä sumuttamisesta. Muutoin kastelua voi kuitenkin talvisaikaan vähentää.

Eri kasvit tarvitsevat erilaista kastelua. Alkuun kastelupäiväksi voi päättää vaikkapa tietyn viikonpäivän. Silloin on helppo seurata, mikä kasveista kaipaa jo vettä ja mikä pärjäisi vähemmälläkin kastelulla.

6. Tarvitsenko ­lannoitteita?

Kasvit tarvitsevat lannoitetta, jotta ne saavat tarvittavat ravinteet. Tämä kannattaa muistaa etenkin kasvukaudella, eli maaliskuulta marraskuulle. Joulu–helmikuussa annostelua on syytä vähentää tai jättää lannoittaminen kokonaan.

Lannoitteita on erilaisia: liuoksia, rakeita ja puikkoja. Jos lannoitteen lisää puikkona mullan sekaan, multa on hyvä pitää aina kosteana. Muutoin ravinteet eivät liukene multaan. Liuoslannoite lisätään kasteluveteen, jolloin kastelu- ja lannoitus hoituvat kerralla.

Sydäntalvella kasveja voi lannoitteen sijasta helliä kasteluveteen sekoitettavalla merilevällä. Se parantaa kasvien ravinteiden- ja vedenottokykyä. Merileväuutetta myyvät päivittäistavarakaupat ja puutarhaliikkeet.

7. Miten vältyn ­tuholaisilta?

Viherkasvien yleisimpiä tuholaisia ovat muutaman millin mittaiset ripsiäiset, nuorien lehtien pinnoilla liikkuvat lehtikirvat ja seittiä kutovat vihannespunkit. Tuholaisia voi tulla esimerkiksi leikkokukkien ja hedelmien mukana.

Ripsiäisten seurauksena lehtiin ilmestyy ruskeita pisteitä ja lehdet voivat kuivua. Lehtikirvat taas imevät kasvista nestettä, jolloin uusien versojen latvat voivat jäädä avautumatta tai käpristyä.

Uudet kasvit kannattaa pitää pari viikkoa karanteenissa huoneessa, jossa ei ole muita kasveja. Sinä aikana ehtii seurata, onko kasvin mukana kulkeutunut tuholaisia.

Tuhoeliöt voi pyyhkiä pois kasvin pinnalta, ja kasvia voi suihkuttaa puhtaalla vedellä. Tuholaisia voi myös torjua myös erilaisilla torjuntasuihkeilla, joita löytyy puutarhaliikkeiden lisäksi tavallisista ruokakaupoista. Niin sanotut liima-ansat, eli kasvin juurelle asetettavat tahmeat laput, keräävät tuholaisia, jolloin ne eivät pääse lisääntymään yhtä tehokkaasti.

8. Tarvitsenko ­kasvivalon?

Kasvivalot ovat hyvä ja tarpeellinen apu etenkin talvisaikaan ja heikosti luonnonvaloa saaville kasveille. Tavalliset led-lamput sopivat hyvin myös kasvivaloksi. Sijoita lamppu 10–20 senttiä kasvin yläpuolelle, jotta se saa valosta tarvitsemansa energian. Kun kasvi kasvaa korkeutta ja leveyttä, valaisinta voi nostaa ylemmäs.

Itään tai länteen suuntaava ikkuna on usein kasveille otollinen paikka. Myös eteläisellä ikkunalla valoa riittää. Siinä tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei aurinko paahda kasveja liikaa. Talvella kasvit kannattaa siirtää pois parvekkeen oven tai tuuletusikkunan läheltä, jotta ne eivät saa viimaa.

Runsaasti valoa kaipaavat esimerkiksi jukkapalmut ja kaktukset. Vähemmällä valolla pärjäävät useat vehkat ja anopinkieli. Pölyt kannattaa pyyhkiä kasvien lehdiltä säännöllisesti, sillä pöly ehkäisee kasvin valonsaantia.

9. Kasvi kuukahti. Mitä teen?

Jos kasvi tiputtaa lehtiään tai on muuttanut väriä, se kaipaa yleensä toisenlaista hoitoa. Moni kasvi voi elpyä uudelleen, vaikka lehdet olisivatkin jo varisseet.

Selvitä, miten juuri kyseistä kasvia tulisi hoitaa ja siirrä se ensiapuna toiseen paikkaan. Valottomassa nurkassa ollut kasvi voi kaivata luonnonvaloa, ruskealehtinen kasvi taas saattaa piristyä sumuttelulla.

Jos kasvi on pahasti vioittunut ja siinä on jälkiä tuholaisista, se on järkevintä hävittää.

Lähteet: Viherkasvihuoltaja ja puutarhuri Elina Hjelt Vihersisustus Hetkestä sekä martat.fi.

Juttu on julkaistu ET-lehdessä 18/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tilaa ET-lehti tästä tai tutustu Digilehdet.fi-palveluun.