Päivi harjoitteli eläkesummalla elämistä etukäteen ja säästi samalla pesämunan eläkepäivien varalle.
Olin 56-vuotias, kun ensimmäisen kerran katsoin, paljonko tulisin saamaan eläkettä: 1 200 euroa kuukaudessa.
Samaan aikaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni kokopäiväisessä työssä ja minulla oli yli 3 000 euron palkka.
Olin eronnut ja lapset olivat aikuistuneet, joten kaikki raha oli omassa käytössäni.
Päätin kokeilla elää tulevalla eläkkeellä eli 1 200 eurolla kuukaudessa ja laittaa lopun palkastani säästöön.
Muutin pienempään
Muutin vuokrakolmiosta Keravalta minulle erossa jääneeseen sijoitusyksiöön Kallioon.
Sieltä pääsin joka paikkaan pyörällä. Luovuin autosta, johon meni 70 euroa kuukaudessa, vaikken olisi ajanut metriäkään.
Leivoin leipäni itse, ja jos tarvitsin uuden vaatteen, tein itse tai ostin pitkän harkinnan jälkeen.
Autoon meni rahaa, vaikken olisi ajanut metriäkään.
Ravintoloita, teatteria tai konsertteja en ollut koskaan harrastanut ja ajattelin, ettei tässä iässä kannata aloittaa hummailua.
Matkustelukaan ei kiinnostanut. Olen kiertänyt Kanarian saaret ja muut turistikohteet jo 1960-luvulla, kun isäni oli matkatoimistossa töissä. Työssäni Näkövammaisten kirjaston tuotannonsuunnittelijana jouduin lentämään usein, joten podin lentokrapulaakin.
Tykkään vähällä elämisestä
Vähällä rahalla eläminen on taiteenlaji, josta olen aina tykännyt.
Jo teininä pidin suklaapatukan tarkkuudella kirjaa menoistani, jotta sain ensimmäisen kesätyöpalkkani riittämään talven yli. Kun raha riitti seuraavaan kesään asti, tunsin onnistuneeni.
Opiskeluaikoina elin lainalla ja kesätyörahoilla niin kauan kuin ne riittivät, sitten menin osa-aikatöihin.
Valmistuttuani olin viiden lapsen kanssa pitkään kotona. Siinä ei paljon eläkettä ehtinyt kertyä.
Olin viiden lapsen kanssa pitkään kotona. Siinä ei paljon eläkettä ehtinyt kertyä.
Teimme mieheni kanssa vuorotellen töitä, jotta lapset saivat kasvaa kotona. Elimme koko ajan yhden ihmisen palkalla. Se vaati suunnittelua ja itse tekemistä, leipomista, ompelemista ja kasvimaan hyödyntämistä.
Elämäntapamme oli ekologinen. Laskennallisesti olimme köyhiä, mutta minusta olimme rikkaita, kun meillä oli varaa niin moneen lapseen.
Työttömyys yllätti
60-vuotiaana jouduin työttömäksi. Kun olin tottunut elämään vähällä rahalla, sain korvauksistakin laitettua rahaa säästöön.
Opiskelin uuden ammatin ja sain vakituisen työn 64-vuotiaana. Eläkkeelle jäin viime keväänä 66-vuotiaana.
Eläkkeelle jäämistä edeltäneinä kymmenenä vuotena ehdin säästää noin 150 000 euroa.
Ostin rahoilla isomman asunnon. Se on ensimmäisessä kerroksessa ja siinä on oma patio, jonne pääsen vaikka rollaattorilla tai pyörätuolilla, jos sellainen aika tulee.
Kun olin tottunut elämään vähällä rahalla, sain työttömyyskorvauksistakin laitettua rahaa säästöön.
Halusin jättää osan säästöistäni vararahastoksi, josta voin tarvittaessa maksaa vaikka silmäleikkauksen tai hammasproteesin. Niinpä otin asuntoa varten myös pienen asuntolainan. Kallion-yksiö on vuokralla, ja maksan sen vuokratuloilla asuntolainaa pois.
Uusi ammatti ja vähän pidempi työura kasvattivat eläkekertymääni, ja eläkkeeni on yli 400 euroa isompi kuin luulin. Elän silti edelleen omannäköistäni elämää 1 200 eurolla kuussa.
Jemmaan jääviä rahoja käytän, kun löytyy riittävän tärkeä kohde. Laitoin juuri 500 euroa kahteen kissaan ja niiden tarvikkeisiin.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
