Samuli Edelmannin äiti, näyttelijä Marja-Leena Kouki, 79: ”Kun lasken hajamielisyydestäni leikkiä, pelkään sitä vähemmän”

Kun Marja-Leena Kouki, 79, tänä aamuna heräsi, häntä hymyilytti.

Hän tiesi heti, mistä se johtui. Hyvään tuuleensa hän oli herännyt eilenkin.

Onnellisuus syntyi siitä, että minulla yhä on työ vielä 79-vuotiaana.

Onnen tunne seurasi koko matkan työpaikalle Ryhmäteatteriin.

– Onnellisuus syntyi työmatkasta. Ihan vain siitä, että minulla yhä on työ ja se ratikkamatka. Vielä nytkin, 79-vuotiaana, Marja-Leena sanoo.

Vielä ihan normaalia

Kun Marja-Leenalle tarjottiin roolia Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti -näytelmässä, hän epäröi. Mutta ei laulamisen vuoksi.

– Harjoitusvaiheessa kukaan ei vielä osaa vuorosanojaan täydellisesti. Niin sen kuuluukin olla.

– Kysyin, olisiko roolissani kauhean pitkiä monologeja. Ei ollut. Nykyään vähän jännitän pitkien tekstien ulkoa muistamista. Vanhetessa muistille tapahtuu kaikenlaista, alkaa sotkea nimiä ja mitä milloinkin. Mutta vielä unohteluni on normaalia. Ihan normaalia. Kunhan et kysy multa mitään numeroita.

Marja-Leena sanoo muistavansa kaksi numeroa.

– Sen, milloin olen syntynyt ja milloin Samuli on syntynyt.

Kun lasken hajamielisyydestäni leikkiä, pelkään sitä vähemmän.

Samuli on näyttelijä Samuli Edelmann, Marja-Leenan poika.

Ja vaikka Marja-Leena vitsailee muististaan, oikeasti hän muistaa yhä kaiken muunkin tärkeän kuin poikansa syntymäpäivän.

– Unohtelullekin on hyvä osata nauraa. Kun lasken hajamielisyydestäni leikkiä, pelkään sitä vähemmän.

Muistia Marja-Leena ei pääse tänä syksynä unohtamaan edes töissä. Lemminkäisen äiti -näytelmässä hän näyttelee Karjalan evakkoa, jolla on muistisairaus.

Marja-Leena Kouki on nähnyt, miten muistisairaus vie estot pois. – Jos itse sairastuisin, mitäköhän minun kuoreni sisältä paljastuisi?

– Omakin äitini oli Karjalan evakko. Hänelläkin oli muistisairaus. Myöhemmin Alzheimerin tautiin sairastui pikkuveljeni Juhani. Tiedän, mitä tarkoittaa, kun ihminen alkaa kadota.

Marja-Leena tietää, että tällä perimällä ja tässä iässä hän saattaa sairastua vielä itsekin. Muistitutkimuksissa hän ei ole tullut käyneeksi, koska se ei ole tuntunut tarpeelliselta eikä kiinnostavalta.

Paljon kiinnostavampaa minusta on keskittyä elämiseen kuin huolissaan olemiseen.

– Paljon kiinnostavampaa minusta on keskittyä elämiseen kuin huolissaan olemiseen. En anna pelon hallita. Korkeintaan annan sen häivähtää.

Tärkeät asiat

– Kaikki elämässäni on juuri nyt valtavan hyvin. Ihaninta on se, että Samuli ja hänen lapsensa asuvat nykyään melkein naapurissa. Ympärilläni on nyt ihan erityinen tuki ja rakkaus.

Kun Samuli heinäkuussa 1968 syntyi, Marja-Leena oli 23-vuotias. Ura oli nousukiidossa, ja hänelle oli juuri tarjottu syksyksi pääroolia Porin kaupunginteatterin Romeo ja Julia -näytelmässä.

– Kun on nuori, äiti, yksinhuoltaja, lapsi on pieni ja tekee itse isoja rooleja, onhan se hirveän rankkaa. Mutta selvisin niistä raskaista ajoista, ja minun ja Samulin välitkin ovat hienot.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 19/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.