
Päädyin 1980-luvulla kurssikaverini Heikin kanssa kesätöihin pohjoissuomalaiseen terveyskeskukseen. Siellä kohtasimme ensimmäisen kerran potilaita.
Pitkäaikaispotilaiden osasto oli molemmille järkytys: huone yksi toisensa jälkeen täysin autettavia potilaita, joista osa oli ollut hoidossa jo vuosia.
Nuo muistikuvat ovat yhä tuoreina mielessäni. Minun on vaikea kuvitella itseäni vanhaksi ja raihnaiseksi.
Minun on vaikea kuvitella itseäni vanhaksi ja raihnaiseksi.
Kaiketi kyse on kieltämisestä. Eteenhän se tulee, ellei sitten jokin äkillinen sairauskohtaus nujerra.
En oikein näe itseäni Anne-vaimoni omaishoitajanakaan. Sen verran terve ja virkeä hän on.
Tunnen potilastyöstä monia omaishoitajia ja tiedän, että osa ei ole helppo. Luulen, että tekisin sen, mihin kykenisin. Anne tekisi parhaansa, jos tilanne olisi päinvastainen.
Vaikka asiaa on vaikea kohdata, pariskuntien kannattaisi siitä puhua, kun ajatus vielä pelaa.
Hoitotahdon laatiminen on hyvä alku. Se meillä molemmilla onkin tehtynä. Ajattelin lämmittää rantasaunan ja lauteilla avata keskustelun aiheesta. Saa nähdä onnistuuko.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Mitä haluaisit kysyä Ristolta terveydestä?
Lähetä kysymyksesi sähköpostitse et-lehti@sanoma.com ja kirjoita viestin aiheeksi Omalääkäri. Voit lähettää kysymyksen myös netissä etlehti.fi/kysyristolta tai
postitse ET-lehti, Omalääkäri, PL 100, 00040 Sanoma.