SOUKKA JA KAPEA VENhE

VENHE NIIN LINJAKAS JA KAPEA,
HIEMAN PUNAINEN,
RANTAAN NIIN TULEE ITSESTÄÄN.
KUTSUU KULKEMAAN.

EI SIINÄ OLE PENKKEJÄ EIKÄ AIROJA,
ON KUIN SE NAHKAA OIS,
EI SILLÄ PERINTEISELLÄ TAVALLA,
SOUDELLA VOIS.

VENE AVONAINEN KUTSUU MATKALLE,
VENE ON MALLILTAAN KUIN IHANAINEN SUUKKOSUU,
AVOIN, PALJAS JA KUTSUVA.

ASTUN AVONAISEEN VENHEESEEN,
EI PENKKEJÄ, EI AIROJA EI HANKAIMIA,
VAIN POHJATAPINREIKÄ SUUNNATON.

NAHKAINEN KUIN SE VENHE OIS,
SEN POHJATAPINPAIKAN JOS TÄYTTÄÄ VOIS,
VENHE IHANA LIIKKUU SUVIYÖSSÄ,
ON POHJATAPPIKIN JO PAIKALLAAN,
JA VENHEEN KEULASTA VEEN LOTINA JO KAIKAA,
KUN TEEMME IHANAA MATKAA,
LUO AAMUKOITON HALKI TYVENEN JÄRVENSELJÄN.