Lähestyn työeläkeikää eli täytän 63 vuotta, mutta työhaluja olisi vielä. Onko taloudellisesti kannattavaa ottaa työeläke ja tehdä lisäksi töitä?
1. Kartuttaako työnteko 63–65-vuotiaana eläkettäni? Kannattaako työkeikkailu?
– Kokopäiväinen työ 65-vuotiaaksi asti on eläkkeen karttumisen kannalta taloudellisesti kannattavinta. Sen sijaan osittainen työnteko eläkkeellä 63–65-vuotiaana ei tuo kovin suurta lisää eläkkeeseen. Toki pienikin lisäys on hyvä, kertoo eläkelaskelmia tehnyt kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi Eläketurvakeskuksesta.
Esimerkkilaskelman eläkeläisten tuloilla kuukausittainen lisäys eläkekarttumaan olisi 28 euroa ja 57 euroa.
– Harva jatkaa noin pienellä korvauksella raskasta ja tylsää työtä. Mutta työn jatkamisen mielekkyys on aina yksilöllistä: jos nauttii työstään, pienikin porkkana voi riittää, Hietaniemi toteaa.
– Toinen asia on, että kaikki työnantajat eivät ole innostuneita järjestämään eläkeläisille osa-aikatöitä. Heidän näkökulmastaan se voi olla hankalaa.
Hietaniemi korostaa, että työsuhteen pitää päättyä oikeasti, jotta voi laillisesti saada eläkkeen 63-vuotiaana. Saman työnantajan leivissä voi jatkaa, mutta eri ehdoilla.
Vain yrittäjä voi nostaa yrittäjäeläkkeensä ja silti jatkaa entiseen malliin.
2. Kuinka paljon eläkeläisiä on töissä?
– Suurin osa eli 83 prosenttia 63–70-vuotiaista eläkeläisistä ei käy töissä. Osittain tai koko ajan työskentelee 20 000 eläkeläistä eli noin 10 prosenttia eläkeläisistä, kertoo tutkimuspäällikkö Eila Tuominen Eläketurvakeskuksesta.
– Innokkaimpia jatkajia ovat fyysisesti kevyissä töissä olevat toimihenkilöt.
Eläkkeellä työskentely lisääntyy: vuonna 2005 työssä kävi 11 000 eläkeläistä, vuonna 2007 heitä oli jo 16 000.
Tuominen arvelee eläkeläisten työskentelyn yleistyvän, sillä joka toinen 45–64-vuotiaista toivoo voivansa tehdä työtä eläkkeellä tilapäisesti tai osa-aikaisesti. Kokoaikatyö kiinnostaa vain harvaa.
3. Millä aloilla on eläkeläisille töitä?
Pääkaupunkiseudulla eläkeläisiä houkutellaan keikkatöihin terveydenhuollon, päivähoidon ja laitospalvelujen pariin.
– Markkinoimme keikkatöitä jo silloin, kun työntekijä on vielä sorvin ääressä. Keikkailu edellyttää, että eläkkeelle siirtyvä on viihtynyt työssään. Työuraa jatketaan rahan vuoksi, mutta myös sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu olevan monille tärkeää, kertoo rekrytointipäällikkö Virva Suikkanen Seure Henkilöstöpalveluista.
Viime vuoden loppuun saakka Helsingin kaupungin palkkalistoilta piti poistua 68 vuotta täytettyään. Nyt voi jatkaa niin pitkään kuin esimiehen kanssa sovitaan. Jatkoaikaa olivat toivoneet erityisesti lääkärit ja sairaanhoitajat.
– Meillä on töissä 500 eläkeiän ylittänyttä. Määrä on kasvanut noin 10 prosenttia vuodessa, kertoo osastopäällikkö Marju Pohjaniemi.
– Kyseessä on usein muutaman kuukauden jatkoajat, kun kerätään superkarttumaa eläkkeeseen. Keikkaluontoisesti työskenteleviä eläkeläisiä ei tilastoida.
Eläkeläisten markkina-arvon on huomannut myös Mummit -palvelun luonut ”mummimanageri” Michael Wolontis. Firman palkkalistoilla on noin 20 yli 55-vuotiasta naista, joita voi palkata erilaisiin hoivatehtäviin.
– Sain idean Yhdysvalloista ja Kanadasta, jossa eläkeläisiä näkee paljon enemmän töissä kuin Suomessa. Hakemuksia mummeiksi tuli paljon, ja myös kysyntää on. Mummeilla on paljon tarjottavaa työelämässä, Wolontis toteaa.
4. Voiko työnantaja kikkailla eläkeläisten työhaluilla?
Nettikeskusteluissa työikäiset yrittäjät kertovat, että eläkeläiset tarjoavat palvelujaan joskus halvemmalla kuin työikäiset.
Hintojen polkemiseen tarjotaan syyksi sitä, että eläkeläinen saattaa tulla töihin muita pienemmällä hinnalla, koska osa toimeentulosta on turvattu eläkkeellä.
5. Teenkö väärin nuoria kohtaan, jos teen töitä?
Moni eläkeläinen on sitä mieltä, että annetaan kaikki työpaikat nuorille. Toisaalta on paljon töitä, joihin ei ole tarpeeksi nuoria tulijoita.
Esimerkiksi hoitoalan lomilla virkeiden eläkeläisten panos on korvaamaton. Heitä ei tarvitse kouluttaa työhön.
6. Voiko ammatillista tarmoaan purkaa vapaaehtoistyöhön?
Kaikki vapaaehtoistoiminta ei ole hoivatyötä. Sisältöä päiviinsä voi saada hyödyntämällä omaa ammattitaitoaan.
Kirjanpitäjä voi tehdä yhdistysten kirjanpitoa, opettaja auttaa koulussa luokkamummona kerran kuussa. Erilaisiin tapahtumiin tarvitaan aina toimitsijoita ja keittiöhenkilökuntaa.
TYÖNTEKO KANNATTAA LÄHES AINA
Voit aloittaa uuden työsuhteen tai toimia yrittäjänä, kun olet eläkkeellä.
Eläkkeen rinnalla saaduista työansioista sinulle karttuu uutta eläkettä 1,5 % vuodessa enintään 68 vuoden ikään asti.
Jos toimit yrittäjänä vanhuuseläkkeellä, YEL-vakuutus on sinulle vapaaehtoinen. Jos otat YEL-vakuutuksen, uutta eläkettä karttuu 1,5 % vuodessa.
Vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen eläkkeen saat hakemuksesta maksuun 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta.
68 vuoden iän täyttämisen jälkeen työstä tai yrittäjätoiminnasta ei kartu eläkettä.
Työkyvyttömyyseläke ja työnteko
Jos harkitset ansiotyön tekemistä työkyvyttömyyseläkkeellä ollessasi, selvitä eläkelaitoksestasi, kuinka paljon voit ansaita.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämiseksi on säädetty määräaikaislaki, joka on voimassa 1.1.2010–31.12.2016. Sen mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita vähintään takuueläkkeen määrän, joka on 746,57 euroa kuukaudessa (vuonna 2015).
Jos eläkkeesi on jätetty lepäämään työnteon vuoksi, töiden lopettamisesta on ilmoitettava eläkelaitokselle, jotta eläkkeen maksu voi jälleen alkaa. Eläke voi olla lepäävänä kerrallaan vähintään kolme kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Eläkkeen maksu voidaan keskeyttää tai lakkauttaa kokonaan ansiotulojen takia. Eläke voidaan myös muuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeeksi.
Olen tehnyt teknisiä käännöksiä vuosikymmenten ajan. Kun eläkeikä koitti, otin sen riemulla vastaan, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen teki mieli palata töiden pariin.
Kokopäivätöihin en kuitenkaan halunnut joten lähdin etsimään muita vaihtoehtoja.
Löysin Ukko.fi-palvelun, jonka avulla pystyn myymään työtäni sen verran kuin itse haluan. Esimerkiksi nyt minulla on asiakkaana muutama suomalainen verkkokauppa, jotka lähettävät uusia tuotteitaan minulle aina sitä mukaa, kun niitä ulkomailta saavat tuotua.
Teen töitä nykyään juuri sen verran kuin haluan, silloin kun haluan. Esimerkiksi nyt on takana muutaman tunnin työrupeama. Vaihtoehtoja kyllä löytyy kun vaan jaksaa itse etsiä!
Kirjoittelen blokiani erääseen tunnettuun alustaan. Poimin tähän aiheeseen sopivan tekstin, jonka liitän nyt tähän.
..................
Nykyistä poliittista keskustelua, taivastelua ja maalailua tulevista synkeistä ajoista kuunnellessa ei tahdo saada kiinni todellisuudesta mitenkään. Enemmänkin alkaa tuntumaan kuin jokin aiheettoman ahne osa kansasta olisi löytänyt pölyttyneen aarrearkun komeron nurkasta ja pläräilee kauhusta kankeina, silmät suurina uskomattomia, vanhentuneita kaupunkilegendoja.
Tämä väestön vanhenemista käsittelevä poliittinen yksinpuhelu, noudattaa samaa juonta kuin silloin, kun tämä asia aikoinaan suurten ikäluokkien lapsuudessa sotiemme jälkeen ensimmäisen kerran keksittiin ja raamit ikäpyramidi-tarinalle naulattiin. On ihmeellistä miten monissa muissa asioissa ollaan äärimmäisen tarkkoja päivittää faktoja ajan tasalle, vastaamaan kuluvaa maailmanmenoa. Tässä meidän ’vanhuksien’, eläkeläisten asiassa kivettynyttä historiaa ei soisi enää ilman päivittämistä toistaa.
Itse olen pian 7-kymppinen mies, energinen, terve ja työnsyrjässä edelleen oikeasti toimiva yrittäjä. Harrastukseni ovat muuttuneet ajan saatossa sitä mukaa, kun osa on koettuna lakannut kiinnostamassa ja uusia aletaan tutkimaan ja harrastamaan. Maksan oman osani veroista mukisematta edelleen samoin kuin jo kuluneen yli 50 vuoden työurani ajan, kuten maksan jatkossa eläkkeestänikin. Käymme perheemme kanssa viikottain tapaamassa teräsmummuamme, joka tänä vuonna täyttää 100v. Hän on jo muutaman vuoden ansaitusti saanut osakseen vanhainkodin hoivaa. Siihen ikään on vielä reilusti matkaa meillä kaikilla.
Toki elämme aikaa, jolloin ystäviä alkaa kaatua viereltämme. Osa sairastuu, vanhenee ennenaikojaan. Silti itse lapsuudessani myös kaiken ankeuden nähneenä ja kokeneenakin voin hyvin verrata olevamme etuoikeutettuja elää tätäkin aikaa, jolloin rakentamamme perusturva alkoi toimia omien vanhempiemmekin tukena ja myös meidän itsemme turvana. Tästä turvasta vain nyt kuulee yhä useammin peloittelua osaksemme tulevasta ’mopen osasta’.
Yleensäkin suurten ikäluokkien aikaansaannokset ovat vertaansa vailla. Olemme jatkaneet vanhempiemme uskomattomien tekojen jalanjäljissä. Puolustussodilla säilytetty isänmaamme itsenäisyys olisi jo sellaisenaan rahassa mittaamaton saavutus. Onneksi nuorisomme puolustustahto on yhä yhtä upean kiitettävää tasoa edelleenkin. Sotakorvausten suoritukseen kansa, vanhempamme ja isovanhempamme läksivät hampaat irvessä, rinta rinnan yhdessä, yhteistä mahdottomalta tuntuvaa velvollisuutta suorittamaan.
Meidän, nyt eläköityvän ikäpolvemme, tehtäväksi jäi jatkaa isiemme kunniallista työtä. Jatkoimme infrastruktuurin ja yhteiskuntamme rakentamista korkealla ja tinkimättömällä moraalilla. Ja todellakin saimme aikaan upean suomalaisen, hyvinvoivan ja keskenään yhteneväisen kansakunnan. Se on rakennettu välillä turhankin kovilla ponnistuksilla ja alussa ilman juuri mitään muuta sosiaaliturvaa, kuin perustuslain suoma oikeus työntekoon, onneksi sitä riitti. Lapsilisätkin saatiin aikaan ankaran työmme kautta kasvaneella valtiomme varallisuudella. Opintotuet, opiskelu ja ilmainen terveydenhoitokin ovat seurausta nyt ikääntyvien suurten ikäluokkien ankaran työntekemisen seurauksina ja tuloksella. Sellaisesta lastemme osaksi silloin haaveilimme ja sellaisen saimme aikaan.
Mitään tästä hyvinvoinnista ei ole saatu ilmaiseksi. Nyt vaareina, mummoina iloitsemme lastemme ja lastemme lasten tukena aktiivisina avustajina mahdollisuuksiemme mukaan. Vanhenemme yhdessä ja yhteistyössä monessa sukupolvessa, kokemuksistamme, osaamisesta ja avusta tinkimättä. Tälle työlle emme halua enää palkkaa, emme silti hyväksy mitään vähättelyäkään ja mustamaalaamista kohdallamme. Emme myöskään suomalaisina ole kiitoksen kipeitä ja ansaittukin kehuminen saa meidät kiemurtelemaan.
Mahdollinen tuleva hoivantarve ja pelkkänä kustannusmomenttina jaloissa pyöriminen on ikäpolvellemme täysin vieras leima. Olemme suhteessa aiempiin vanhuksiin tervein, aktiivisin ja maksukykyisin kansanosa valtakuntamme historiassa milloinkaan. Osallistumme vielä pitkään vahvana ostovoimana ja kokemuksellisella itsetunnollamme kansakuntamme vaikuttamiseen. On syytä kääntää nämä vanhentuneet käsitykset vanhuuden ja vaivaisuuden rasitteista suurten ikäluokkien syyttelystä päälaelleen, ja huomioida meidät todellisena resurssina joko kolmantena tai vaikka neljäntenä sektorina yhteiskuntamme vaikeissa globaaleissa ”taloussotakorvauksissa”.
Huoli eläkerahastojemme kohtalosta toki kiinnostaa meitäkin. Meille ei tule riittämään se, että katselemme rahasäiliön reunoilta työmarkkinajärjestöjen ’RoopeAnkkojen’ sukeltelua rahoissamme. Uskon voimiemme vaikuttavuuden ennemmin tai myöhemmin lähitulevaisuudessa toimivan siten, että eläkerahastojen hallinnossa omistajan äänemme tulee kasvamaan sille tasolle, mikä oikeutettua on eläkerahojemme käytössä tulevaisuudessa.
Nykyisille päättäjillemme utopistisena syntynyt oivallus, saattaa meidät uudelleen, toiseen kertaan maksamaan eläkkeitämme, on irvokas ja kuolleena syntynyt ajatus. Eläkerahastojen purkaminen ja käyttäminen siihen tarkoitukseen, mihin ne ovat kerätyt on ensisijainen ja ainoa suunta. Jos eväät sellaiseen ymmärrykseen rahastojen haltijoilta puuttuvat, pitää toimijoita vaihtaa. Meidän jälkeemme seuraava eläkeläispolvi on radikaalisti pienempi, joten rahastojen pieneneminen on aivan normaalia ja vastaa vain tarvetta.
Ja lopuksi, kun aika meistä kaikista kuitenkin joskus jättää, seuraa yhteiskuntamme historiassa suurin varainsiirto viimeistään silloin kun lapsemme ja perillisemme saavat omaisuutemme koko laajuudessaan käyttöönsä.
