Aija, 61, sairastui Hortonin neuralgiaan: ”Raastavia pääkipukohtauksia tuli pahimmillaan kymmenen kertaa vuorokaudessa”

Kipu iski ensimmäisen kerran kesken lomamatkan. Olin mieheni kanssa matkailuautoreissulla maaliskuussa 2014.

Olimme käymässä nukkumaan, kun voimakas pääkipu alkoi aivan yllättäen. Tuntui kuin joku olisi alkanut painaa kuumaa neulaa vasemman silmäni yläpuolelle.

Kun kohtaus eteni, kipu laajeni. Aivan kuin aivoni olisi avattu ja niihin olisi tungettu lasinpaloja.

Tuntui kuin aivoni olisi avattu ja niihin olisi tungettu lasinpaloja.

En osaa tarkasti sanoa kauanko kohtaus kesti. Jossain vaiheessa kivut lievenivät ja nukahdin.

Jatkuvasti kohtauksia

Aamulla mietin päänsärkyjä, joita minulla oli ollut jo muutaman vuoden ajan useina päivinä viikossa.

Olin laittanut päänsäryt stressin ja väsymyksen piikkiin. Työni linja-autonkuljettajana oli epäsäännöllistä, ja minulla oli myös pieniä lapsia.

Aiemmat kivut olivat kuitenkin lieviä yöllisen kohtauksen rinnalla.

Söin särkylääkettä, mutta siitä ei ollut apua.

Sain lähetteen neurologin vastaanotolle, mutta sitä piti odottaa monta kuukautta. Se oli hirveää aikaa. Raastavia kipukohtauksia tuli pahimmillaan monena päivänä peräkkäin.

Päänsäryt iskivät yleensä öisin. Söin särkylääkettä, mutta siitä ei ollut apua.

Kohtauksen tullessa kävelin yleensä itkien ympäriinsä. Raavin sukkapuikolla päätäni tai revin hiuksiani, kun yritin saada piinaavan kivun lievenemään toisella kivulla.

Tehottomat lääkkeet

Pahin kohtaus tuli juuri ennen neurologille saamaani aikaa. Yöllä iski niin kova kipu, että menetin tajuntani. Mieheni kertoi minun kouristelleen tajuttomuuden aikana.

Lääkärit epäilivät kohtausten syyksi epilepsiaa, ja minulle tehtiin parin viikon aikana laajoja tutkimuksia.

Aija Frantzi on nykyään kuusinkertainen mummo ja nauttii yhteisestä ajasta lastenlasten kanssa.

Selvisi, että minulla on Hortonin neuralgian krooninen muoto. Siinä päänsärkykohtauksia tulee päivittäin ympäri vuoden.

Testasin useita lääkkeitä, mutta yhdestäkään ei ollut apua.

Palasin silti kuukauden sairausloman jälkeen töihin. Se loppui kuitenkin muutamassa viikossa, sillä sain kipukohtauksia pahimmillaan kymmenen kertaa vuorokaudessa. Yksi kohtaus kesti keskimäärin tunnin, ja kohtauksen jälkeen olin aina todella väsynyt.

Lopulta minut siirrettiin vuoden 2015 keväällä sairauslomalle. Siihen päättyi työni linja-autonkuljettajana.

Lasteni takia en voinut antaa periksi, vaikka en vieläkään osaa sanoa, miten tuosta ajasta selvisin. Kipukohtaukseni pelottivat lapsia, vaikka selitin heille tilanteen mahdollisimman hyvin.

Hyvää kurjuuden keskellä

Keväällä 2016 tilanteeni muuttui entistäkin synkemmäksi, kun meille tuli avioero. Koko maailma tuntui romahtavan. Lapset onneksi pitivät minut kiinni elämässä.

Kaiken kurjuuden keskellä tapahtui myös hyvää. Koska Hortonin neuralgian aiheuttamiin oireisiini ei löytynyt apua lääkkeistä, päähäni päätettiin asentaa kipusimulaattori. Sen tehtävä on lieventää kipuhuippuja, vaikka se ei estäkään kohtauksia.

Tunsin pääseväni jälleen kiinni elämään.

Simulaattori asennettiin vasemman korvani taakse takaraivon puolelle. Olin leikkauksen ajan nukutuksessa, ja sairaalassa meni kolme päivää.

Huomasin jo parin viikon jälkeen, että kivut olivat paljon aiempaa lievempiä, vaikka kohtauksia tuli yhä useita viikossa.

Koska kivut olivat lievempiä, pysyin toimintakykyisempänä myös kohtauksen aikana. Se tuntui uskomattoman hyvältä. Tunsin pääseväni jälleen kiinni elämään.

Päänsärkykohtausten aiheuttama muisto oli kuitenkin vahva. Kesti pitkään ennen kuin uskalsin luottaa siihen, ettei tuska taas räjähdä valloilleen.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 2/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.