Uskollisesti yhdessä. Lauri Lehtonen soitti Valkeakosken soittokunnassa nuoruusvuotensa. Nyt hän on johtanut orkesteria jo 18 vuoden ajan.
Uskollisesti yhdessä. Lauri Lehtonen soitti Valkeakosken soittokunnassa nuoruusvuotensa. Nyt hän on johtanut orkesteria jo 18 vuoden ajan.

Valkeakosken soittokunta kutistui ja ukkoutui uhkaavasti, kunnes torviin tarttuivat aloittelevat aikuiset. Puhaltajista paisui Suomen suurimpiin kuuluva amatöörisoittokunta.

Kapellimestari Lauri Lehtosen, 51, ei tarvitse korottaa ääntään.

– Tarkkana kahdeksasosien kanssa, etteivät ne laahaa.

Lähes viisikymmenhenkinen orkesteri haluaa onnistua koko perheen syyskonsertissaan. He luottavat kapellimestariinsa ja kuuntelevat viimeiset vinkit ennen kuin yleisö astuu saliin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Nyt ei soiteta nuotteja vaan tätä tilaa, Lauri Lehtonen muistuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Orkesterissa soittajan pitää kuunnella muita ja löytää niin sanotusti yhteinen sävel.

Yhteisen sävelen metsästäminen tuottaa mielihyvää, jota yli 50 vuotta pasuunaa soittanut Jorma Kirjavainen, 70, kuvailee näin:

– Torvimusiikilla on ihmeellinen vaikutus korvien väliin. Olin tehtaalla johtotehtävissä ja henkisesti aika kovilla. Kun raahauduin kovan päivän jälkeen harjoituksiin, vartin päästä olin toinen ihminen. Kyllä tämä on terapiaa.

Juuson pumppu vappumarssilla

Valkeakoski on perinteikäs tehdaspaikkakunta, jossa lapsikin on tiennyt, kenen joukoissa seisoo, juoksee, hiihtää ja potkii palloa. Kaikesta on ollut herrojen ja duunarien vaihtoehto. Paitsi torvisoitosta.

– Tehtaalla aloitti uusi johtaja, joka tuli mukaan soittokuntaan. Hän kysyi minulta ihmeissään vapun alla, menenkö vappumarssille soittamaan. Vastasin, että meillä kaikki soittavat kaikki soitot, se on sunkin syytä tulla. Ja hän tuli, Jorma Kirjavainen kertoo.

Valkeakoskella puhallinorkesteriperinne alkaa vuodesta 1882, kun Tehtaan palokunnan soittokunta aloitti toimintansa. Alkuvuosikymmeniin mahtui poliittista leiriytymistä, innostuksen aaltoja ja hiljaisempia kausia. Nykymuotoinen Valkeakosken soittokunta syntyi vuonna 1946 ja täyttää pian 70 vuotta.

Yksi soittokunnan kulta-ajoista osui Yhtyneitten Paperitehtaitten legendaarisen toimitusjohtajan Juuso Waldenin aikaan. Walden ei ollut erityisen musikaalinen mutta rakasti torvisoittoa.

Pasunisti Jorma Kirjavainen on soittanut kokoonpanossa jo 50 vuotta.
Pasunisti Jorma Kirjavainen on soittanut kokoonpanossa jo 50 vuotta.

Jorma Kirjavainen muistaa keikan soittokuntauransa alusta. Kaipolan paperitehtaalla vihittiin käyttöön viides paperikone vuonna 1964. Patruuna Walden kysyi tehtaan isännöitsijältä, että mitenkäs musiikkipuoli. Isännöitsijä kertoi, että paikalle on tilattu erinomainen viulisti ja pianisti.

– Juuso viskasi lippalakkinsa maahan ja karjaisi: ”Näitä juhlia ei viululla vitkutella, soitat välittömästi Valkeakoskelle ja sieltä tulee soittokunta.”

Valkeakoskella tehdään vieläkin paperia, mutta Juuson ylpeydenaiheet jalkapallojoukkueesta torvisoittokuntaan eivät nauti enää tehtaan tuesta.

Katoavaa kansanperinnettä

Valkeakosken soittokunnan hiipuminen alkoi pikkuhiljaa. Nuoria ei tullut mukaan, paikkakunnalle ei muutettu enää sankoin joukoin työn perässä ja tehtaan taloudellinen tuki lopahti. Torvisoittokunta edusti katoavaa kansanperinnettä.

Kapellimestari Lauri Lehtonen soitti nuoruudessaan Valkeakosken soittokunnassa klarinettia ja lähti Tampereelle opiskelemaan musiikkia. 1990-luvun lopulla hän vietti Valkeakoskella päivän viikossa musiikkiopiston opettajana.

"Kaverit kysyivät, voisinko tulla ensi viikollakin. Nyt hommaa on jatkunut 18 vuotta."

Hän huomasi paikallislehdessä pienen ilmoituksen soittokunnan tärkeistä harjoituksista. Hän päätti käväistä katsomassa, mikä siellä nyt on niin tärkeää.

– Pitkäaikainen kapellimestari Juha Nuora oli lopettanut, ja apulaiskapellimestari oli huolissaan toiminnan jatkuvuudesta. Harjoitukset olivat siitä syystä tärkeät.

Torvi poikineen.
Torvi poikineen.

Soittokunta oli käynyt pieneksi. Kymmenkunta uskollista puhalteli torviaan, kun Lauri Lehtonen ehdotti, että hän voisi johtaa tämän kerran.

– Lopuksi kaverit pyysivät, voisinko tulla seuraavanakin tiistaina. Nyt tätä hommaa on jatkunut 18 vuotta.

Lauri Lehtonen ja apulaiskapellimestari Pekka Numminen, 65, ymmärsivät pian, että ilman uusia soittajia soittokunta joutuisi panemaan pillit pussiin.

– Nuorista ei ollut luvassa pikaista apua, joten mietimme voisiko mestari ja kisälli -perinnettä kokeilla aikuisilla. Aloitimme AA-orkesterin aloitteleville aikuisille, Lauri Lehtonen kertoo.

Soittokunta tarjosi soittimet ja opetusta. Kynnys oli matala, sen kun uskalsi ovesta sisään.

Kuoro vaihtuu baritonitorveen

Yksi aikuisista vasta-alkajista oli Kauko Käppi, 69. Jäätyään kahdeksan vuotta sitten eläkkeelle hän huomasi kaipaavansa uutta harrastusta. Kuorolaulu oli jäänyt vähemmälle eikä mökilläkään huvittanut talvisin puuhastella.

Kauko Käppi sai vinkin, että soittokunta etsii soittajia eikä aiempaa kokemusta tarvitse olla.

– Tulin kuunteluoppilaaksi. Varakapellimestari Nummisen Pekka katseli minua ja sanoi, että sinulle voisi sopia baritonitorvi.

"Parhaiten oppii, kun soittaa hyvän soittajan vieressä samaa stemmaa."

Harrastus on edennyt nopeasti. Parin untuvikkovuoden jälkeen taitoa oli sen verran, että Kauko Käppi alkoi käydä soittokunnan yhteisissä harjoituksissa. Yksityiset soittotunnit Pekka Nummisen johdolla jatkuvat edelleen, ja orkesterissa Kauko saa tukea kokeneemmalta baritonitorven soittajalta Unto Tillanderilta.

Baritonitorven soittaja Kauko Käppi aloitti soittamisen vasta viisi vuotta sitten Valkeakosken soittokunnan untuvikkovalmennuksessa.
Baritonitorven soittaja Kauko Käppi aloitti soittamisen vasta viisi vuotta sitten Valkeakosken soittokunnan untuvikkovalmennuksessa.

– Parhaiten oppii, kun soittaa hyvän soittajan vieressä samaa stemmaa.

Kauko Käpin lisäksi moni muukin untuvikoista on siirtynyt orkesterin vakiokalustoon.

– Kun aloitin, soittajia oli kymmenkunta. Nyt heitä on 45. Huolestun, jos harjoituksissa on alle 35 soittajaa, kapellimestari kertoo.

Innostus tarttuu

Seniorien lisäksi soittokuntaan on alkanut löytyä myös nuoria. Esimerkiksi lyömäsoittimia soittaa rumpali Antti Peltolan johdolla hänen yhdeksänvuotias tyttärensä Sohvi Peltola ja 12-vuotias Daniel Marenk.

– Niin paljon riippuu johtajasta, Kauko Käppi sanoo ja kehuu vuolaasti soittokunnan kahta kapellimestaria. He ovat vaativia, mutta kannustavalla ja pitkäjänteisellä tavalla.

"Tämä on kuin perhe."

Lauri Lehtonen tietää kokemuksesta, millaiset eväät soittokunnasta voi saada elämäänsä.

– Soittokunnasta lapsena saatu innostus oli merkittävin tekijä, miksi minusta tuli musiikin ammattilainen.

Minkä nuorena oppii... Valkeakosken soittokunnan syyskonsertin vieraileva solisti Bianca Morales sai osan yleisöstä mukaansa estradille.
Minkä nuorena oppii... Valkeakosken soittokunnan syyskonsertin vieraileva solisti Bianca Morales sai osan yleisöstä mukaansa estradille.

Samaa innostusta Lehtonen haluaa tartuttaa nyt sekä lapsiin että vanhempiin soittajiin.

– Tämä on kuin perhe, mutta musiikki ratkaisee. Toivottavasti tämäkin konsertti jää jollekulle sillä tavalla mieleen, että olisipa kiva olla mukana soittamassa.

”Kuulosti niin hienolta”

Valkeakosken soittokunta on amatööriorkesteri. Sana amatööri tulee latinankielisestä verbistä amare, rakastaa. Amatööri on kirjaimellisesti rakastaja.

Tällainen rakkaus voi syntyä ensi silmäyksellä tai kuulemalla. Näin kävi myös pasunisti Jorma Kirjavaiselle. Hän myi nuorena poikana lippuja paikalliselle tanssilavalle. Lammen toisella rannalla alkoi soittaa Valkeakosken soittokunta.

– Se kuulosti vaan niin hienolta. En voinut edes unelmoida, että soittaisin orkesterissa joskus itsekin.

Valkeakosken soittokunnan syyskonsertissa esiintyi yli 40 soittajaa.
Valkeakosken soittokunnan syyskonsertissa esiintyi yli 40 soittajaa.

Nyt on aika siirtää unelma seuraaville sukupolville: näille täällä liikuntahallin lehtereillä ja omille lapsenlapsille. Ainakin jälkimmäinen on onnistunut.

Jorma Kirjavaisen pojanpoika on seitsemänvuotias. Hän oli viime talvena papan kanssa pilkillä.

– Kun pääsimme autoon ja lähdimme ajamaan, poika sanoi: ”Pappa, tiedätkö mikä puuttuu? Torvilevy.”

Koko perheen konsertti voi alkaa. Lapsia on yleisössä paljon. Valkeakoskella puhalletaan vielä pitkään.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2015.

”Vielä tässä kehittyy”

– Taidamme olla nykyään Pirkanmaan suurin soittokunta, Valkeakosken soittokunnan puheenjohtaja, eläkkeellä oleva opettaja Taisto Kukkamäki arvioi.

Taiston tarina on tyyppiesimerkki, miten soittaminen löytyy uudelleen eläkeiässä. Nuorena Taisto soitteli trumpettia, mutta miehen ja torven väliin tulivat armeija, opiskelu, perhe, työ, omakotitalon rakentaminen ja lopuksi kuoroinnostus.

Taisto kuului kaksikymmentä vuotta Valkeakosken mieslaulajien kantaviin ääniin. Valkeakosken soittokunnassa soitellut ystävä yritti saada musikaalista miestä myös soittokuntaan. Osa-aikaeläkkeelle jäätyään Taisto totesi vihdoin ajan ehkä riittävän.

37 vuoden soittotauko näkyi ja kuului, mutta pikkuhiljaa trumpetti alkoi taas totella. Taisto löysi itsensä pian soittokunnasta, Walki Brass -seitsikosta ja Valkeakosken big bandista.

Kymmenen vuotta sitten Taisto valittiin Valkeakosken soittokunnan puheenjohtajaksi.

– Siinä vaiheessa kuorolaulu oli pakko jättää. Kullakin kokoonpanolla harjoitellaan kerran viikossa, kotona soitan lähes päivittäin ja sitten keikat päälle.

Teksti jatkuu kuvan alla.

Valkeakosken soittokunnan kapellimestarit tuntevat soittajansa ja valitsevat heille kappaleita, jotka eivät päästä liian helpolla.

– Yllätyksekseni olen huomannut, että tässä kehittyy melkein koko ajan.

Valkeakosken soittokunnalla on vuosittaisia vakioesiintymisiä kuten vappukonsertti, marssikeikka Aitoossa, Työväen musiikkitapahtuma ja Kauneimpien joululaulujen säestys Valkeakosken kirkossa. Lisäksi on konsertteja tunnettujen solistien kanssa.

Soittokunnan seitsikko hoitaa satunnaiset keikat häistä markkinoihin ja läksiäisistä vuosikokouksiin.

Soittokunnan ikähaitari on 70 vuotta. Soittokunnassa on myös runsaasti naisia.

Aiemmin soittokuntaa tukivat paikkakunnan suuret tehtaat UPM ja Säteri sekä Valkeakosken kaupunki. Nykyään ainut tuki tulee kaupungilta, joka maksaa kapellimestarin palkan. Muut menot katetaan keikkatuloilla ja talkoilla.

Puheenjohtajalle soittokunnasta on tullut eläkevuosien tärkein harrastus.

– En tiedä mitä tekisin, jos tätä ei olisi. Onhan se melkoinen tyydytys soittaa sekä yksin että yleisölle.

Myös ystävyyssuhteet ovat tärkeä osa soittokunnan toimintaa. Soittokunnassa jaetaan ilot ja surut.

– Kaikki puhaltavat yhteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla