Anoppilassa Afrikassa – 76 kiloa tuliaisia ja palmuviinaa takakontista

Yhtäkkiä mieheni Serge Gbehan edessä on hänen veljensä. Tämän selän takaa ilmestyy vielä toinen veli ja yksi siskoista. Autojen välistä puikkelehtii lisää lapsia, serkkuja ja ystäviä värikkäissä vaatteissa.

Kaikki alkavat tanssia ja laulaa ja asettuvat piiriin ympärillemme lentokentän parkkipaikalla.

Tanssijat taputtavat käsiä tervetulolaulun rytmissä. Mieheni vastaa lauluun, ja mekin alamme tanssia. Veli avaa auton takaluukun ja kaivaa esiin palmuviinapullon ja kuusi pientä lasia.

Veli kaivaa takaluukusta palmuviinapullon.

Kohotamme maljan jälleennäkemiselle, eikä halauksista tule loppua. Siitä on viisi vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Olemme tulleet Beniniin tapaamaan puolisoni perhettä.

Vihdoin anopin luona

Emme ole käyneet Sergen kotimaassa Beninissä sen jälkeen, kun hän muutti Suomeen elokuussa 2016.

Tutustuimme vuonna 2012, kun olin stipendiaattina Villa Karossa, suomalaisafrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tanssin antaumuksella Villa Karon kuukausikonsertissa, ja lavan reunalla seisonut Serge ihmetteli, miten länsimainen nainen voi tanssia niin hyvin.

Jaana-Mirjam ja Serge löysivät toisensa tanssilattialla.

Tutustuimme, ja ystävyys muuttui rakkaudeksi. Serge esitteli minut jopa äidilleen Agathelle.

Kun olin palannut Suomeen, Sergen piti tulla vain käymään, mutta kun hän ei saanut viisumia kolmannellakaan yrittämällä, hän haki suoraan oleskelulupaa. Sen saatuaan Serge muutti Suomeen.

Ystävyys muuttui rakkaudeksi ja minut esiteltiin äidille.

Anoppini ja osa Sergen sisaruksista perheineen asuu Agbantossa, Sergen kotikylässä. Äiti on Beninissä kunnioitettu, jumalista ja Neitsyt Mariasta seuraava merkkihenkilö. Sergen veli perheineen asuu kävelymatkan päässä, samoin heidän sisarensa perheineen.

Alueella asuu kaikkiaan neljä tuhatta ihmistä, ja Serge muistaa vielä, kun kylään saatiin sähköt hänen lapsuudessaan. Vesi haetaan edelleen kaivosta.

Sisarukset ja heidän puolisonsa, lapset ja serkut odottavat meitä aidan vieressä. Tervetulolaulu ja rytmikäs taputus alkavat heti, kun he huomaavat meidät.

Äiti Agathe kävelee poikaansa vastaan, ja he tanssivat yhdessä kotitalon portilla. Sitten siirrymme pihaan, jossa Serge sytyttää kynttilät isänsä haudalle.

Yhdeksän kynttilää, yhdeksän sisarusta, kaikki elossa.

Hämmästyttävä Suomi

Pitkä pöytä on katettu pihalle katoksen alle. Anoppi on tyttärensä ja toisen miniänsä kanssa valmistanut kalaa ja pinaatti- ja tomaattikastiketta, paistanut banaaneja sekä keittänyt maissipuuroa ja riisiä.

Ruokajuomana on paikallista maissiolutta ja vettä, ja lapset juovat limsaa. Jälkiruoaksi on mehukkaita ananaksia. Vuohet, koira, kissa, kanat ja kukko pyörivät pöydän ympärillä.

Sergen äidillä Agathella on 9 lasta.

Meillä Sergen kanssa on mukana neljä matkalaukkua ja 76 kiloa tuliaisia. Mieheni suku on suuri, ja kaikki odottavat lahjoja Euroopasta: kenkiä, laukkuja, koruja, vaatteita ja parfyymeja. Beniniläiset ovat tyyli- ja muotitietoisia.

Tuliaisia on 76 kiloa,

Sergen veli ja sisko kysyvät vuoron perään kuulumisia. Kaikkia kiinnostaa, millainen maa Suomi on.

Ennen paluuta Beniniin Serge halusi oppia suomen kielen, hankkia koulutuksen, ammatin ja työpaikan. Sen hän tekikin, määrätietoisesti.

Serge, joka on alun perin muusikko, kuoronjohtaja ja englanninopettaja, oppi suomen kielen nopeasti . Hän valmistui viime vuoden alussa lähihoitajaksi Stadin ammattiopistosta.

Kerron sukulaisille Sergen tulkkaamana hänen saavutuksistaan, Suomen ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta, naisten ja miesten tasa-arvosta. Serge kertoo neljästä vuodenajasta ja siitä, miten turvallinen ja hyvin organisoitu maa Suomi on.

Beninissä kaikki taaperoista vanhuksiin tanssivat juhlissa.

Ilmainen terveydenhoito ja koulutus ihmetyttävät sukulaisia. Samoin progressiivinen verotus: se, että suomalaiset kustantavat itse nämä palvelut.

Talvi taas herättää kauhistusta. Kukaan ei usko, että autolla voi ajaa jäätietä pitkin. Mutta kalastuksesta, joka on Beninissä tärkeä elinkeino, halutaan kuulla lisää.

Anoppini Agathe istuu juhlapöydässä Sergen ja minun välissä. Halaamme häntä vuoron perään. Yhtäkkiä vanha rouva tokaisee Sergelle tyytyväisenä:

– Vaimosi taitaa pitää minusta.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 21/2021.