Arvi Lind, 79, muistelee uransa alkuvaiheita. "Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun pääsin uutistenlukijan työhön."

Minusta piti alun perin tulla suomen kielen opettaja. Aloitin opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1962.

Urani Yleisradiossa, silloisessa Suomen televisiossa alkoi uutislähetysten tekstittäjänä vuonna 1965. Käänsin englanninkielisiä tekstejä ja kirjoitin uutisia uutistenlukijoille. Keväällä 1967 sain vakituisen reportterin paikan. Kesän aikana ryhdyin lukemaan yölähetyksiä ja elokuussa pääsin uutistenlukijaksi.

Jännitin kovasti ensimmäisiä suoria lähetyksiä. Suu oli kuiva kuin huopatossu. Lähetyksen jälkeen en muistanut lainkaan, miten se oli mennyt. Hiljalleen jännitys helpotti, kiitos Ylen erinomaisen koulutuksen. Heikki Kahila ja äskettäin edesmennyt Kari Toivonen olivat silloin uutistenlukijoista tunnetuimmat, ja Ilta-Sanomat teki elokuussa 1967 jutun, jossa minua tituleerattiin "uudeksi Kahilaksi".

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lähetyksen jälkeen en muistanut lainkaan, miten se oli mennyt.

Tunsin itseni todella etuoikeutetuksi, kun pääsin tällaiseen työhön ja sain lukea uutisia tyylikkäässä puvussa, jonka napitkin oli päällystetty puvunkankaalla! Sama tunne minulla oli aina vuoteen 2004, jolloin jäin eläkkeelle. Vaativaa työtä se kyllä oli: vielä kymmenen vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen näin painajaisia siitä, etten ollut ehtinyt kirjoittaa uutistekstejäni valmiiksi ennen lähetyksen alkua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin painajaisia siitä, etten ollut ehtinyt kirjoittaa uutistekstejäni valmiiksi ennen lähetyksen alkua.

60-luku oli minulle mullistava vuosikymmen: nuoresta opiskelijapojasta kasvoi uutistenlukija ja perheenisä. Menimme Mirjan kanssa naimisiin samana vuonna kun aloin lukea uutisia ja olemme olleet yhdessä 53 vuotta.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2020. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla