Kun Arja Koriseva kruunattiin tangokuningattareksi, kukaan ei varoittanut julkisuuden huonoista puolista.

Elämäni mullistui heinäkuussa 1989, kun minut valittiin tangokuningattareksi. Olin valmistunut toukokuussa luokanopettajaksi, mutta en ehtinyt tehdä päiväkään työtä pätevänä opettajana.

Artistin ammatti tempaisi minut ihan täysillä mukaansa. Keikkoja ja televisioesiintymisiä oli valtavasti, ja urani alkuaikoina esiinnyin jopa 300 kertaa vuodessa.

En tuntenut Suomea siinä vaiheessa kovin hyvin. Nyt koko maa avautui minulle, kun pääsin laulamaan eri paikkoihin. Ajelin rauhassa pikkuteitä ja pysähtelin kyliin ja kaupunkeihin kahville ja syömään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Opin tuntemaan suomalaisen elämänmenon joka puolella maata.

Vaikka olin onnellinen unelmani toteutumisesta ja rakastin työtäni, julkisuuteen totuttelemisessa oli omat haasteensa. Yhtäkkiä minut tunnistettiin kaikkialla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kukaan ei varoittanut etukäteen, että myös vanhemmilleni ja läheisilleni soiteltaisiin. Heiltä tivattiin rakkauselämästäni ja siitä, millainen lapsi olin ollut.

Minusta se ei tuntunut mukavalta ja ohjeistin heitä olemaan vastaamatta uteluihin. Ei olisi ollut oikein, että he olisivat joutuneet kantamaan vastuuta minun julkisesta urastani.

Asuin siihen aikaan Jyväskylässä. Joskus ihailijat, toimittajat ja kuvaajat yrittivät selvittää asuinpaikkaani lähtemällä seuraamaan minua keikan jälkeen. Välillä se tuntui pelottavaltakin.

Harhautin heitä ajelemalla korttelirallia ympäriinsä ja huristelin kauas todellisesta kodistani. Niihin aikoihin minusta kehittyi erinomainen autokuski.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla