Avioero ja yksinäisyys johtivat masennukseen. Nyt Eero on toipunut ja auttaa muita.
Avioero ja yksinäisyys johtivat masennukseen. Nyt Eero on toipunut ja auttaa muita.

Avioero tuli täytenä yllätyksenä hämeenkyröläiselle Eero Haarjärvelle, 67. Väsymysoireet havahduttivat etsimään oikeanlaista hoitoa. Nyt Eero haluaa auttaa muita kohtalotovereita.

Avioero vuosituhannen vaihteessa tuli minulle yllätyksenä. Kun vaimoni muutti pois yhteisestä kodistamme, meillä oli takana viikkoa vaille 25 vuoden pituinen hyvä avioliitto.

Vaimoni oli sairastunut vakavasti pari kolme vuotta aiemmin. Hän joutui jäämään pois työelämästä ja tarvitsi apuani päivittäisissä toimissa. Suostuin kaikkiin hänen vaatimuksiinsa paitsi yhteen: en halunnut muuttaa omakotitalosta kerrostaloon.

Hääpäivänä söimme päivällisen, jonka päätteeksi hän ojensi minulle avioeropaperit allekirjoitettaviksi. Kaksi viikkoa siitä kaikki oli sovittu omaisuuden jakamista myöten. Muutaman viikon kuljeskelin pihalla ja ihmettelin, että näinkö tässä nyt kävi. Minusta tuli yksinäinen mies.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Masennuslääkitys palautti voimat

Menin tanssikouluun. Ajattelin, että tansseissa saan kontakteja naisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kumppania ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Muutaman kanssa seurustelin, ja kaikki vaikutti aluksi hyvältä, mutta sitten naiset alkoivat jarrutella. Oli kova paikka tulla torjutuksi.

Väsyin. Yhtäkkiä en jaksanut ajaa autolla pariakymmentä kilometriä pysähtymättä, silmäni eivät pysyneet auki. En ymmärtänyt mikä minua vaivasi, eikä työterveyslääkäristäkään ollut apua.

Sitten luin lehdestä erään naisen kertomuksen masennuksestaan, ja se oli kuin minun kertomukseni.

Otin häneen yhteyttä, ja hän kertoi mistä lääkkeestä oli ollut apua. Menin uudestaan lääkäriin, ja nyt minua osattiin hoitaa. Olen monesti ollut kiitollinen, että näin tuon tekstin ja uskalsin ottaa yhteyttä. Sain lääkityksen, joka palautti voimani.

Elämän parasta aikaa

Tapasin nykyisen vaimoni tansseissa kesällä 2003. Meillä meni heti hyvin, eikä kumpikaan jarrutellut. Samaan aikaan töissä meni kuitenkin huonosti. Huoltoteknikon työhön tuli enemmän ja enemmän tietotekniikkaa, ja koin kaikenlaisten tilastojen laatimisen turhaksi. 57-vuotiaana irtisanoin itseni.

Teen muutamaa eri vapaaehtoistyötä, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella ihmissuhteisiin. Olin käynyt avioeron jälkeen eroryhmässä, josta sain todella paljon tukea. Silloin päätin, että jos tästä selviän, haluan auttaa muita vastaavanlaisessa tilanteessa olevia. Haluan auttaa, sillä minua on autettu.

Olen terve, ja minulla on sekä henkisesti että psyykkisesti hyvä olo itseni ja vaimoni kanssa. Tulemme taloudellisesti toimeen, meillä on yhteisiä harrastuksia ja joitakin omiakin. Matkustelemme yhdessä.

Avioerokriisin myötä elämänasenteeni muuttuivat paremmiksi. Aiemmin pidin itsestään selvänä, että elämä menee niin kuin olen suunnitellut. On tehnyt hyvää tulla nöyremmäksi elämän edessä. Elän elämäni parasta aikaa."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2017.

Vierailija

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Saman kokeneena olen kuitenkin huomannut, että kostonhimoiset ajatukset haittaavat ja kuluttavat vain minua, eivät häntä. Siksi niistä kannattaa pyrkiä kaikin voimin eroon ja katsella elämää aivan uusin silmin - ja uusiin silmiin! 

Caro2021

Mielenkiintoinen artikkeli. Upeaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia js saman kokevia.

Itse tulin lähes 30 v avioliittovuoden jälkeen käytännössä yhdellä ovenavauksella jätetyksi. Mies jätti sydämeni sekä perheen ja käveli ulos. Lähti muka miettimään asioita. Todellisuudessa hänellä oli toinen nainen. Jälkeenpäin mietittynä eniten sattui ettei hän kyennyt olemaan MIES eli rehellinen, luotettava ja minne katosi moraali, jonka luulin hänen omaavan. Lapset ja heidän jaksaminen huoletti. Miten mies pystyi olemaan niin itsekäs että teki kaiken omista tarpeistaan. Niin paljon hän oli valmis heittämään pois ja repimään hajalle - yhden naisen takia. Ei ollut edes halua yrittää ja korjata asioita. Ei tietysti kun naikkonen puski päälle. Ja tämä heikko aviomies lankesi häneen. Ei kyennyt sanomaan - ei. Monet ovat ihmetelleet, miten paljon mies menetti ja jätti taakseen.

Suosittelen eroryhmää kaikille eronneille. Itse sain siitä paljon apua ja erityisesti ryhmä oli parasta vertaistukea. Nyt olen tyytyväinen siitä, että suhde päättyi. En enää tunnista ihmistä jonka kanssa jaoin ja uskoin kaikkeen 30 v. Vastuullinen ja rakastava aviomies ja lasten isä ei käyttäydy näin. Näin hän tuli loppuelämäkseen naulinneeksi sen, että en voi enää luottaa enkä arvostaa häntä. Ei ole mitään tarvetta olla tekemisissä hänen kanssaan kuin minimin eli sopia lasten asioista. Onneksi sekin vähenee kun nuoret kasvavat.

Asioita voi hoitaa niin monella tavalla. Soisi että ihminen olisi edes ollut vastuullinen ja olisi osannut olla aikuinen, eikä munaton mies. Osannut hoitaa asiat suoraselkäisesti niin kuin aikuinen. Nyt tuntui, että hän vaipui teinin käyttäytymisen tasolle. Moni asia olisi ollut helpompi meille kaikille, jos mies olisi halunnut ja kyennyt hoitamaan asiat arvostavasti ja läheisiään kunnioittaen. Siihen hän ei kyennyt. Niitä hetkiä ja tekoja hän voi muistella ja katua kuolinvuoteellaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla