Paula Salmela toivoo yli 60-vuotiaita eroryhmien ohjaajiksi. – Heissä olisi elämänkokemuksen ansiosta valtava voimavara.
Paula Salmela toivoo yli 60-vuotiaita eroryhmien ohjaajiksi. – Heissä olisi elämänkokemuksen ansiosta valtava voimavara.

Eron jälkeen Paula Salmela, 61, alkoi tutustua uudelleen itseensä. "Ensin pitää siivota murheet, sitten voi antaa elämän yllättää iloisesti."

Espoolaisen Paula Salmelan 20 vuotta kestänyt avoliitto päättyi eroon kymmenen vuotta sitten.

Paula ja hänen miehensä alkoivat seurustella yli kolmikymppisinä, iässä, jossa ensimmäiset suhteet on jo kipuiltu. Perheeseen syntyi kaksi lasta, ja arki oli eläväistä elämää. Kun suhde hiipui lasten ollessa teini-iässä, Paulan oli pakko miettiä, mitä hän itse oli tehnyt toimivan parisuhteen eteen.

– Vastaus oli, että tuskin mitään. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, eikä kukaan lähde liitosta helposti.

Hidas matka itseen

Eron jälkeen Paula sai ystävältään Bruce Fischerin kirjan Jälleenrakennus – kun suhteesi päättyy. Kirja on opas parisuhteen ymmärtämiseen ja erosta selviytymiseen, mutta Paula ei ollut valmis kirjan opeille.

– Minulla oli silloin niin vahva kieltämisvaihe, etten pystynyt kirjaa lukemaan. Ero oli minulle kärsimysnäytelmä, jossa piti piehtaroida.

Käänteentekevä hetki tuli vuosi eron jälkeen, kun kirja osui uudelleen Paulan käsiin. Hän avasi sen sattumanvaraisesti, ja silmiin osui lause: "Vihaan sinua, senkin paskapää." Hän jatkoi lukemista ja tajusi, että kirjassa on sanoitettu hänen tunteitaan tavalla, johon hän ei itse ollut vielä pystynyt.

– Sen jälkeen suostuin aloittamaan hitaan tutustumisprosessin itseeni.

"Rankinta on, että työ täytyy tehdä itse."

Prosessi kesti melkein viisi vuotta. Paula imi voimia luonnosta ja erilaisista luovista menetelmistä. Ystävistä ja vertaisryhmistä hän taas sai peilejä, joiden avulla hän näki itsestään uusia puolia.

– Rankinta on, että työ täytyy tehdä itse. 50–60-vuotiaana eletään vielä aktiivista elämää. Olisi sääli, jos sitä työtä ei kävisi läpi.

Vertaistuki avaa tunteet

Nelisen vuotta sitten Paula huomasi ilmoituksen, jossa Suomalainen eroseminaari etsi uusia ohjaajia koulutukseen. Koska seminaari pohjautuu pitkälti Bruce Fischerin kehittämään toimintamalliin, Paula lähti mukaan. Sen jälkeen hän on ohjannut useita eroseminaareja.

Eroryhmissä on eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Mukana on sellaisiakin, jotka vasta pohtivat eroa tai ovat hakemassa tietoa parisuhteen ylläpitämiseksi.

Eroryhmät kokoontuvat kerran viikossa yhdentoista viikon ajan.

– Monen hektiseen elämänmenoon tottuneen ajatus on, että erosta toipuminen pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, koska kiireen keskellä ihmisellä ei ole aikaa olla heikko.

"Iäkkäämmät ovat uskomattomia! Heillä on vilpitöntä halua oppia toisilta."

Eroseminaari ei ole terapiaa, vaan vertaistukea. Ohjaajakin on tasavertainen ryhmän jäsen, vaikka vastaakin aikataulusta ja kurssin rakenteesta.

– Pidän itseäni rinnalla kulkijana, Paula sanoo.

Paulan seminaareissa ikäjakauma on ollut alle kolmikymppisistä miltei seitsemänkymppisiin. Enemmistö osallistujista on naisia. Ylisukupolvisissa ryhmissä erotarinoita ei arvoteta esimerkiksi suhteen pituuden mukaan.

– Iäkkäämmät ovat uskomattomia! Heiltä puuttuu kokonaan kyllä minä tiedän –asenne. Heillä on vilpitöntä halua oppia toisilta.

Moni osallistuja kokee tarvitsevansa sanoja omien tunteidensa käsittelyyn ja esittämiseen.

– Ryhmässä oivalluksia tulee paljon enemmän kuin yksin miettiessä. Siinä on seminaarin voima. Sen avulla eroprosessista voi piirtää paljon monipuolisemman kuvan.

"Ensin pitää siivota menneet murheet, sen jälkeen voi antaa elämän yllättää iloisesti."

Tapaamisten välillä ryhmäläiset voivat pitää yhteyttä esimerkiksi WhatsApp-viestiryhmässä. Kun ajatuksia ja tunteita voi jakaa pitkin viikkoa, tapaamisiin ei tulla valtavan tunnekuorman kanssa. Monille tuo helpotusta pelkästään tieto ryhmän olemassaolosta, vaikka sinne ei kirjoittaisi yhtään viestiä.

– En olisi uskonut, miten avoimesti ihmiset pystyvät puhumaan henkilökohtaisista asioista ventovieraille ihmisille. Ketään ei pakoteta kertomaan tilanteestaan, mutta kun ryhmässä löytyy avoimuuden ja luottamuksen ilmapiiri, jokainen haluaa keventää kuormaansa.

Yksi eroseminaarin tavoitteista on auttaa osallistujia olemaan uhriutumatta ja katkeroitumatta. Jokainen vanhempi ja isovanhempi on nuoremmille polville roolimalli siitä, miten hyvää elämää kohti edetään.

Koska seminaarin aikana pohditaan myös tulevaa, ryhmässä etsitään rakennuspalikoita uuden rakkauden löytämiseen.

– Ensin pitää siivota menneet murheet, sen jälkeen voi antaa elämän yllättää iloisesti.

Kaikki Suomessa alkavat eroseminaariryhmät löytyvät osoitteesta suomalaineneroseminaari.fi.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehdessä 5/2017.

Fakta: Erot Suomessa 

  • Vuonna 2016 solmittiin 24 464 avioliittoa. Eroja oli 13 541.
  • Avioerojen määrä yli kaksinkertaistui vuodesta 1965 vuoteen 1974. Siitä lähtien se on ollut melko tasaisesti reilut 10 000 vuodessa.
  • Avioliittoja on solmittu viime vuosikymmeninä vuosittain 24 000–30 000.
  • Vuonna 1987 eronneiden joukossa oli 1 298 yli 55-vuotiasta, vuonna 2016 heitä oli 3 784, lähes kolminkertainen määrä. Yli 65-vuotiaista eroon päätyi viime vuonna 869 henkeä. Luvuista puuttuvat avoliitoista eronneet.
  • Suhteellisesti eniten yli 55-vuotiaiden eroja on Kainuussa, Etelä-Karjalassa ja Ahvenanmaalla, vähiten Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa.
  • Vuonna 2016 avioliiton solmi 3 764 yli 55-vuotiasta. Yli 65-vuotiaana meni naimisiin kaikkiaan 1 024 henkilöä.
  • Avioliitto pidentää miehen ikää. Naimisissa olevan miehen elinajanodote on 80 vuotta, eronneen 73 ja leskeksi jääneen 74 vuotta.