”Elämän tarkoitus on elää – täysillä!” muotoilija Eero Aarnio, 91, tekee töitä joka päivä

Soitan Eero Aarnion ovikelloa kello 13.01.

– Sähän ilmestyt tarkasti kuin kello. Minun piti mennä odottelemaan sinua pihakeinuun, mutta en ehtinyt. Lähdetäänpä kiikkuun nyt. Tule! Eero sanoo.

Aina suoraan kohteeseen!

Eero painelee keinuun suoraan pensasaidan läpi. Kun itse yhä mietin, pitäisikö istutukset kiertää, Eero ottaa jo vauhtia keinussa.

– Tule siitä vaan. Aina suoraan kohteeseen!

Tämä on Eero Aarnion kotitalo Kirkkonummen Veikkolassa, ja täällä mennään aina suoraan kohteeseen. Kun Eero saa idean, hän toteuttaa sen. Ei siinä ehdi pensaita kiertää.

Eero on nyt 91-vuotias ja tekee yhä töitä seitsemänä päivänä viikossa.

Kun Eero saa idean, hän toteuttaa sen. Ei siinä ehdi pensaita kiertää.

– Totta hitossa teen. Tietokoneeni on täällä, hän sanoo ja kopauttaa sormella otsaansa.

– Ja tulostimeni on tässä, hän sanoo ja näyttää oikeaa kättään.

– Pää ja kädet ovat paras käyttöliittymä, joka toistaiseksi on keksitty. Se toimii mulla yhä pirun hyvin.

Eero tuuppaa keinuun lisää vauhtia. Kaikki hänessä on nopeaa, niin jalat kuin ajatuksetkin.

– Idea tulee kuin nälkä, aina uudelleen. Jos en saa ideaa, en piirrä. Tai piirrän, mutta sitten ryttään sen ja laitan leivinuuniin.

Eero kiikkuu hetken hiljaa.

– Vaikka ikääntyminen heikentää, mielikuvitusmaailmaani ikä vain vahvistaa. Tänäkin aamuna piirsin semmoisen koiran päästäni veke. Se on työpöydällä. Mennään katsomaan!

Koti kuin elävä museo

Vaikka ei tietäisi, että tässä talossa asuu yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista sisustusarkkitehdeistä, sen voisi arvata.

Ikkunat ovat seinän kokoiset, valo tulvii eteiseen asti. Huoneet ovat täynnä värikkäitä, sisustuslehdistä tuttuja esineitä: Pallotuoleja, Poni-tuoleja, Puppy-tuoleja, Pastilli-tuoleja, Kupla-tuoleja, Ghost-valaisimia, Pingy-pingviinejä.

Ne kaikki ovat Eero Aarnion suunnittelemia. Eero on suunnitellut myös koko talon, rannassa olevan savusaunankin.

Eero puikkelehtii huonekalujensa välissä ja esittelee jokaisen niistä hellästi, kuin ylpeä isä.

Uusi koira odottaa häntä pystyssä työhuoneen pöydällä. Koiran Eero on piirtänyt isolle paperille ensin lyijykynällä, sitten huopakynällä. Piirtämisessä meni tunti.

– Eiks olekin söpö? Tästä voisi tehdä jakkaran. Varmasti ostaisit! Ideoita minulla on niin paljon, että suurin osa niistä on yhä toteuttamatta. Katsopas esimerkiksi tätä: luonnos kävelevästä kuorma-autosta. Tokko etenee. Tai tämä halaava nalle -jakkara, tekemättä tämäkin. Ja tossa on huono koira. Ihan liian pitkä vartalo. Sille tehdään näin.

Tästä voisi tehdä jakkaran. Varmasti ostaisit!

Eero rypistää vanhan koirapiirroksensa ja heittää sen roskikseen.

– Epäonnistumista en pelkää. Enkä muutakaan. Olen huomannut, että pelkääminen ei estä mitään pahaa tapahtumasta. Siis tuulta päin vain! Sitä paitsi epäonnistuminenkin on tavallaan onnistumista. Epäonnistumallahan saa selville, mitä ei halua ja mikä ei toimi. Eikös sekin ole jo aika paljon?

Elämän tarkoitus

Eero ei malta istua paikallaan kymmentä minuuttia kauempaa.

– Lähdetäänpä nyt saunalle, hän sanoo ja sujahtaa polkua alas rantaan.

– Tämä savusauna on suosikkipaikkani. Kahdella pesällisellä saa 140 asteen löylyt. Sen jälkeen menen järveen. Totta hitossa menen.

Totta hitossa, on Eeron lempivastaus.

Totta hitossa menen järveen, totta hitossa käyn savusaunassa, totta hitossa teen joka päivä töitä. ”Totta hitossa” on Eeron lempivastaus, kun häneltä kysyy, vieläkö hän jaksaa, viitsii, innostuu tai haluaa jotakin.

– Totta hitossa haluan ja innostun. En kestä olla hissuksiin. Tahdon toimia! Minusta elämän tarkoitus on elää. Täysillä. Ei siinä sen ihmeempiä ole. Mikä tuon puunkaan tarkoitus on muuta kuin kasvaa? Ja täyttää koko tontti rikkaruohoilla, Eero sanoo ja nauraa lujaa.

Lue Eero Aarnion haastattelu kokonaan ET-lehden numerosta 17/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.