Kun Ella Laurikkalan, 68, pankkiura päättyi, hänestä tuntui, että hänen koko työuransa mitätöitiin. Työttömänä hän löysi kuitenkin uuden identiteetin kirjailijana. Tuorein romaani on tositapahtumiin pohjautuva kuvaus Australiaan lähteneistä siirtolaisista.

Kakkoskoti Floridassa, valkoinen Cadillac, rajattomasti aikaa pyöriä golfkentillä.

– Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että arkeni tulee olemaan tällaista, olisin tuuminut: ei ikinä.

Suorittamaan tottuneet naiset eivät tunnetusti salli itselleen helppoa elämää. Ei myöskään Ella Laurikkala, joka on perusluonteeltaan pihi, niukoissa lapsuusoloissa sellaiseksi kasvanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei tulisi mieleenkään mennä syömään kolmen ruokalajin päivällistä.

– Minulle ei tulisi mieleenkään mennä omaan piikkiin ravintolaan syömään kolmen ruokalajin päivällistä. Eniten nautin, kun teen edullisen löydön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itseironiseen tyyliinsä Ella myöntää, että löydöksi lasketaan myös tarjoushintainen Karibian-risteily.

Ristiriitaiselta kuulostava suhde rahaan ja vaurauden merkkeihin johtuu muustakin kuin lapsuudesta. Nykyinen luksus on omalla työllä hankittu, mutta siihen liittyy myös kipua. Ella työskenteli vuosikymmeniä pankkimaailman näköalapaikalla – ajolähtöönsä saakka. Kirjailija hänestä kuoriutui, kun arjelle ja minäkuvalle piti löytää uudet raamit.

Veropakolaiseksi on kyllä turha tulla haukkumaan.

Kirjoissaan Ella on pystynyt hyödyntämään tunteensa ja kokemuksensa. Mutta vieläkään hän ei tunne ansainneensa kaikkea saavuttamaansa.

– Nykyinen elämäntyyli melkein hävettää. Veropakolaiseksi on kyllä turha tulla haukkumaan. Vaikka asumme puolet vuodesta maailmalla, maksamme verot Suomeen.

Huone ja keittiö

Lapsuuskodissa Lahdessa ei ollut autoa. Äidin pyörää sai joskus lainata.

– Vanhemmiten olen oppinut olemaan ylpeä taustastani, Ella sanoo.

Luokkaeroista ja -loikista paljon puhutaan. Ellan kohdalla loikan mahdollisti vahva äiti, jolle lasten oppikouluun laitto oli statusasia. Isän mielestä likkoja ei olisi kannattanut kouluttaa.

Kaikilla perheillä oli tilaa saman verran lapsiluvusta riippumatta, yksi huone ja keittiö.

– Asuimme Rauma-Repolan tehtaan vuokrakasarmissa. Kaikilla perheillä oli tilaa saman verran lapsiluvusta riippumatta, yksi huone ja keittiö. Puilla lämmitettiin ja vesi kannettiin sisään, vessa oli pihan perällä. Isosiskon kanssa nukuimme kerrossängyssä.

Isä työskenteli höyläämössä, äiti ompelimossa. Silloin oltiin lauantaisinkin töissä, ja isän viikon kruunasi lauantaipullo. Ella ei sano kokeneensa lasista lapsuutta, mutta sitä perua on tiukka suhde alkoholiin. Ei maistu vieläkään.

Isästä tuli vanha mies ennen aikojaan. Ensimmäisen sydäninfarktin hän sai nelikymppisenä. Seitsemäs kohtaus tappoi hänet vähän yli viisikymppisenä, samana vuonna, jona Ella kirjoitti ylioppilaaksi.

En narissut turhista enkä kuvitellut saavani kaikkea.

Jo sitä ennen Ella oli pitänyt huolen, ettei hän tuottanut äidille lisämurheita. Oli halu ja pakko pärjätä.

– Ehkä tuo kaikki on jättänyt alitajuntaani jäljen. En narissut turhista enkä kuvitellut saavani kaikkea, mitä mieleeni juolahti.

Ella jatkoi opintojaan Tampereen yliopistossa, jossa hän suoritti toimittajatutkinnon. Jo ennen sitä hän oli pääsyt harjoittelijaksi Etelä-Suomen Sanomiin. Sinne hän valmistuttuaan myös palasi, kunnes suuntasi varmemman leivän perässä tiedottajan tehtäviin pankkipuolelle.

– Omassa elämässä on ollut mistä ammentaa: niukkuutta, ikäsyrjintää ja hulttioita.

Oikea hintalappu

Ella on ollut monesti oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mutta hän tietää senkin, miltä tuntuu olla väärään aikaan väärässä paikassa – ja väärän ikäisenä.

58-vuotiaana hän ei ollut vielä valmis nykyiseen vapauteensa.

Lähtiessään Nordeasta Ella oli Suomen viestinnän johtaja. 35 vuoden aikana titteli ja pankin nimi olivat ehtineet muuttua moneen kertaan. Erityisesti 90-luvulla, raskaiden pankkifuusioiden aikaan, Ellasta otettiin mittaa moneen kertaan. Elettiin kriisistä kriisiin.

Kun ihmisiä irtisanottiin ja pankkikonttoreita lakkautettiin, minun tehtäväni oli selittää musta valkoiseksi.

– Kun ihmisiä irtisanottiin ja pankkikonttoreita lakkautettiin, minun tehtäväni oli selittää musta valkoiseksi.

Joskus Ellan olisi tehnyt mieli sanoa kriittiselle toimittajalle, että olen kanssasi samaa mieltä. Mutta hänen rooliinsa kuului pitää kotipesä puhtaana ja rauhoitella myös tavallisia pankkiasiakkaita.

– Tuolloin tajusin, että minulla taitaa olla hyvät puhelahjat.

2000-luku toi uudet puhurit, työkieli vaihtui yhdessä yössä englanniksi. Ella oli tehokas ja taipuisa, mutta organisaatiomuutoksen jälkeen hän ei ollut enää tarpeellinen. Uuden esimiehen käynnistämän lähtölaskennan alkaessa Ella koki, että kysymys ei ollut vain merkittävästä virasta. Päällimmäisenä velloi tunne, että samalla mitätöidään pitkä työura. Piti taistella.

Konkreettisesti siinä riideltiin rahasta, mutta pelipöydällä oli koko minäkuva.

– Konkreettisesti siinä riideltiin rahasta, mutta pelipöydällä oli koko minäkuva. Millainen hintalappu minuun lyödään?

Kun sopimus viimein allekirjoitettiin, Ella lähti sanakaan sanomatta, ilman läksiäisiä.

– Hain vain henkilökohtaiset tavarani. Vanhoja kenkiäni en ottanut, mustia vähän potkittuja avokkaita jäi naulakon alle pitkä rivi.

Matkan päästä Ella on pohtinut eläkeikää lähestyvien naisten asemaa työmarkkinoilla laajemminkin. Kokeneen ketun on vaikeaa olla tyyni, kun parikymmentä vuotta nuoremmat keksivät pyörää uudestaan.

– Parasta on pitää suunsa kiinni. Siinä joutuu vähän teeskentelemään, mutta kaikkien kannalta on parempi, ettei nuorta intoa tapeta.

Huomasin taas hengittäväni vapaasti.

Tappi irti

Kirjailijan vapauteen tottuminen vei aikansa. Kustannussopimuksen saaminen vaati omanlaistaan sitkeyttä ja taistelua. Lahti-trilogiaksi kutsutun romaanisarjan ensimmäinen osa ilmestyi 2012.

– Silloin huomasin taas hengittäväni vapaasti. Eivät saaneet tapettua!

Aluksi luova kirjoittaminen tuntui oudolta ja vähän pelottavalta. Ella hakeutui kirjoittajakursseille. Vauhtiin päästyään hänestä tuntui kuin tappi olisi irronnut. Sisältä pulppusi purettavia möykkyjä.

Ella ei koe, että viha olisi ollut hänen käyttövoimansa. Tai että kirjoittaminen olisi jonkinlaista terapiaa. Ennen kaikkea hän haluaa olla väkevä tarinankertoja ja viihdyttäjä.

– Joskus kun seuraavana päivänä katson tekstiäni, ihmettelen mistä syvyyksistä se kaikki on kummunnut, kuin automaattikirjoitusta.

Lahti-trilogiassa esiintyvää hurmaavaa ketkua, ”Keijoa”, ei tarvitse kaukaa hakea. Hänen hahmonsa on imenyt vaikutteita Ellan nuoruudenrakkaudesta, patologisesta valehtelijasta.

– Tiedän kokemuksesta, että kun ihminen on jousen lailla äärimmilleen venytetty, hänestä voi singahtaa ulos mitä vain. Jos ex-mies olisi tullut vastaan pian eron jälkeen, olisin voinut tappaa hänet.

Erotessaan Ella oli yli kolmekymppinen ja niin rikki, että kävi pari vuotta terapiassa.

Rakastuminen Jokeen oli elämäni suurin riski.

Punaisella sohvalla

Varatuomari Jouko Laurikkalan kanssa Ella on ollut naimisissa 31 vuotta.

– Kaiken kokemani jälkeen rakastuminen Jokeen oli elämäni suurin riski. Muutimme yhteen kolmen viikon tuttavuuden jälkeen. Lapsetkin hankimme ripeästi.

Erityisen paljon Ella on oppinut Joukolta luottamuksesta. Miten se tyynnyttää ja vahvistaa, kun sitä on.

Kakkoskodin hankintaan Yhdysvalloista he rohkenivat ryhtyä autoiltuaan sitä ennen lomamatkoillaan maassa ristiin rastiin.

Kahville piipahtaminen vie minimissään neljä tuntia.

Jo ensimmäisenä talvena Ella huomasi, että Floridassa jokainen päivä on sunnuntai. Omilla kulmilla on sata laadukasta golfkenttää ja runsaasti samanhenkistä seuraa. Tärkeä syy Lake Worthin valintaan oli vireä suomalaisyhteisö.

– Tavallinen kahville piipahtaminen vie minimissään neljä tuntia.

Laurikkalat osuivat USA:n kiinteistömarkkinoille oikeaan aikaan. Rivitalonsa hinnalla, 43 000 euroa, he olisivat saaneet Helsingin seudulta heikkokuntoisen siirtolapuutarhamökin. Muhkean puiston ympäröimä talo on vaatinut remonttia, mutta käsistään kätevinä he ovat osanneet ja halunneet tehdä paljon itse. Parhaina päivinä rautakaupassa on asioitu kolme kertaa.

Kumpikin lähtee mielellään myös kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin. Useimmiten mukaan tarttuu vain kirja tai dvd-elokuva. Jos kohdalle osuu sopiva matto tai tuoli, jostakin vanhasta luovutaan saman tien. Laurikkalat pyrkivät pitämään kotiensa tavaramäärän vakiona.

Kaksi puhvelinnahkaista, hyvin pidettyä nahkasohvaa pariskunta osti äskettäin epäröimättä, koska nahka oli juuri oikeaa punaista.

Viime talvena kasvonsa pesi Floridan-kodin keittiö. Viisi talvea katseltu hopeanhohtoinen tapetti oli autenttinen muisto 80-luvulta, mutta pitemmän päälle heidän makuunsa turhan bling-bling – ainakin katossa.

Olen kummassakin paikassa kotonani.

Helsingin-talossa on toinen tunnelma, Alvar Aallon muodot ja värikartta. Molemmissa kodeissa puutarha liukuu isoista ikkunoista luontevasti osaksi sisätilaa.

– Enää en suuremmin vertaile maita keskenään. En väitä olevani amerikkalaisen yhteiskunnan asiantuntija, mutta olen kummassakin paikassa kotonani. Maassa maan tavalla.

Mitalinsa ansainnut

Lake Worthin Suomi-talon kirjasto on Ellalle erityisen mieluisa paikka. Kerran kuukaudessa siellä kokoontuu lukupiiri, jossa puheliaiden naisten joukkoa täydentää muutama mieskin.

Ellan uusin kirja, tositapahtumiin pohjautuva Siirtolainen, oli tekeillä neljä vuotta. Se vaati paljon tutkimusta ja taustatyötä, mutta kiihkeimpinäkään kirjoitusjaksoina Ella ei erakoitunut.

– Missä välissä sinä olet tämän kirjoittanut, kummasteli Jouko vaimonsa romaanin luettuaan.

Vähän ennen lähtöään Nordeasta Ella otti vastaan hänelle myönnetyn Valkoisen ruusun ritarikunnan ritarimerkin pitkästä ja arvokkaasta työpanoksesta.

Kauniit sanat menettivät merkityksensä.

– Pari viikkoa myöhemmin kauniit sanat menettivät merkityksensä. Arvelin tuolloin, etten tule kunniamerkkiä koskaan käyttämään.

Kymmenen vuotta on antanut sopivaa etäisyyttä tähänkin tapaukseen.

Lake Worthin suomalaispiireissä on tapana järjestää näyttävä itsenäisyyspäivän vastaanotto ja muita juhlia, joissa asuun kuuluvat kunniamerkit.

– Siellä olen kantanut mitaliani ylpeänä, kokenut sen ansainneeni.

Ella Laurikkala

 

Syntynyt 1949 Lahdessa. Asuu Helsingin Tapanilassa ja Floridan Lake Worthissa.

Työ Kirjailija.

Työskennellyt aiemmin toimittajana sekä Nordean Suomen viestinnän johtajana.

Perhe Aviomies ja kaksi aikuista lasta.

Harrastaa golfia, pihatöitä ja kirjoja.

Ajankohtaista Neljäs romaani Siirtolainen on tositapahtumiin pohjautuva kuvaus Australiaan 60-luvulla lähteneistä suomalaisista siirtolaisista (Reuna).

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2018

Sisältö jatkuu mainoksen alla