Seniorin sessio -blogia kirjoittava Maija-Liisa kertoo erostaan ja sen tunteista. Parisuhdevalmentaja ymmärtää, mistä voi olla kyse yleistyvässä ilmiössä - ja miten siitä selvitään.

"Elämässä tapahtuu aina välillä muutoksia. Jos ei omassa, niin jonkun toisen. Tänä päivänä saa melkein joka päivä lukea parisuhteiden hajoamisesta.

Eläkkeelle jääminen tuo suuren muutoksen elämään, kun joutuukin katsomaan toista koko päivän.

Se voi käydä hermoon. Varsinkin jos toinen on heittäytynyt sohvaperunaksi, joka vastustaa kaikenlaista muutosta ja toinen, energinen tekijä, jolla vielä riittää virtaa vaikka pienelle kylälle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Onkos se sitten ihme jos monet eroavatkin eläkkeelle joutuessaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On sääli, jos kuitenkin jäädään suhteeseen jossa ei olla tyytyväisiä. Mikä sitten estää eroamisen ?Ikä, yksinäisyys, raha vai pelko, ettei pärjää yksin ?

Ei varmaan ole helppo ottaa irtiottoa tässä iässä tai yleensäkkään missään iässä. Toiseen on tottunut vaikka rakkaus ehkä olisi jo hiipunut. Ja kuitenkin huoli toisesta jää kaivelemaan.

Minun parisuhteessani ero tuli ollessani 40:nen. Ei se helppoa ollut silloinkaan."

Näin kuvailee eron tunteita Seniorin sessio -blogia kirjoittava Maija-Liisa.

Miten voin taas antaa itselleni rakkauden ja rakastumisen mahdollisuuden, kun kävin läpi juuri rankan eroprosessin? Helppoa se ei ole, mutta kuitenkin mahdollista. Pitkän linjan terapeutti, hyvinvointiyrittäjä Sampsa Korhosen mukaan onni onnistuu, kun hyväksyy tilanteen.

- Ihmiset eivät usein ymmärrä tai edes osaa olla yksin. Olen ammatissani yli 20 vuoden ajan terapeuttina kohdannut etenkin miesasiakkaiden kohdalla kiirehtimistä.

Miehellä on hätä: jäänkö yksin?

Miehillä on joskus jopa hätä löytää uusi kumppani hyvin nopeasti, Korhonen kertoo.

- Totuus kuitenkin on se, että sinkkuna olisi kuitenkin paljon helpompi tutustua uudelleen itseensä. Jos ei anna aikaa vanhojen sidosten irrottautumiselle ja jättää erillisyyden lahjan kokematta, on vaara, että vie vanhan painolastin rasitteena uuteen suhteeseen.

- Arvostamani Fisher-eroseminaarit, joita tuhannet suomalaiset ovat käyneet, on rakentava ja lempeä tapa vertaisryhmässä käsitellä eron ’rönsyjä pois’. Siellä tulee tietoisemmaksi oikeista tarpeistaan ja ehkä myös irrottautuu siitä, mikä omalta osaltaan johti eroon.

Eroseminaarit kestävät muutaman kuukauden ja tarjoavat tuhannen taalan paikan keskittää huomio itsensä eheyttämiseen. Myös muun muassa Miessakit ry. järjestää erikseen vain miehille suunnattua monipuolista vertaistukitoimintaa.

Korhonen muistuttaa, että useimpien olisi annettava enemmän aikaa itselleen eheytyä ennen suinpäin uuteen suhteeseen hyppäämistä.

Myös mikä tahansa riittävä itse tehty muutos yhdellä alueella heijastuu aina kokonaisuuteen: eron jälkeen aloitettu kunto-urheilu, uiminen, jooga ja lenkkeily, voi parantaa huomattavasti minäkuvaa. Se taas tekee tutustumistilanteista aiempaa helpompia.

- Jokainen on tosin tässäkin tilanteessa erilainen. Kaikki eivät tarvitse erokursseja ja yksinoloa.

Mutta menisitkö talvella lumihangelle pakkaseen ruohonleikkurisi kanssa tai kesäiselle hellerannalle paksussa talviturkissasi hikoilemaan?

- Monet elävät myös tietoisesti vuosia yksin ilman rakkaussuhteita ja ovat täysin tyytyväisiä elämäänsä ja valitsemaansa elämäntapaan. Elämästä voi nauttia monin eri tavoin. Kulttuurimme ylikorostaa ’romanttisen rakkauden’ tuomaa onnea. Moni elää ihan tyytyväisenä ilmankin.”

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla