Max Seeck on tehnyt uraa liikemaailmassa. Kun hän päätti kirjoittaa trillerin, ekonomin aivot yhdistyivät luovuuteen. Seeck päätti kirjoittaa niin viihdyttävästi kuin osaa, sillä hänelle kirjaa ei ole olemassa ilman lukijoita.

Muutama vuosi sitten Max Seeck päätti kokeilla jotain uutta. Hän, liikemaailmassa työskentelevä ekonomi, halusi kokeilla, onnistuisiko kirjoittamaan vetävän trillerin. Mutkattomana miehenä hän ryhtyi tuumasta toimeen.

– Olen tosin aina tykännyt kertoa tarinoita. Lapsena ja nuorena tein kavereitteni kanssa erilaisia elokuvia, tarinankerrontaa sekin. Jostain kuitenkin kumpusi halua testata, saisinko ideoistani kasaan kirjan.

Trilleri valikoitui Seeckin lajityypiksi, ensinnäkin siksi, että hän pitää niistä.

– Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta, mutta aikuisiällä olen tykästynyt hyvin kirjoitettuihin trillereihin. Parhaimmillaan ne ovat älykästä ja mukaansatempaavaa viihdettä, joissa on mahdollista käsitellä myös suurempia teemoja, kuten ihmisen psyykettä, käyttäytymistä tai jotain historiallista tapahtumaa.

Toinen syy löytyy bisnesmiehen ajatusmaailmasta.

– Täytyy myöntää, että minun on vaikea tehdä mitään sellaista, jota en näe tuottavaksi. Halusin kirjoittaa kirjan, jota myös ostettaisiin.

Kaikki lähtee kohtauksesta

Muutaman vuoden uurastus kannatti, elokuussa Max Seeck julkaisi esikoistrillerinsä Hammurabin enkelit (Tammi). Ja kirjaa on myös myyty oikein mukavasti.

Mutta miten sitten kirjoitettiin vetävä ja myyvä trilleri?

– Periaatteessa kaikki lähtee aina yhdestä kohtauksesta, joka on pakko saada paperille. Ja kun tilanteen pukee sanoiksi niin hyvin kuin osaa, tulee sellainen fiilis, että koko kirjasta tulee vielä hyvä.

Max siis ikään kuin puski tarinaa eteenpäin, kohtaus kohtaukselta.

– Ensi alkuun kyllä, sitten juoni alkoi syntyä kirjoittaessa, pitkälti kronologisesti. Tosin, katselin sitäkin vähän kuin ylhäältä lintuperspektiivistä, kokonaisuutena. Koetin koko ajan miettiä, mitä halusin tarinalla viestiä, miten draaman kaari elää lukujen läpi.

Henkilöiden ja juonen ristipaine

Trillereissä usein henkilöt palvelevat juonta, ja juuri juoni paljastaa henkilöistä jatkuvasti jotain uutta. Tämän kanssa Max sai kuitenkin olla kirjoittaessa tarkkana.

– Oli koko ajan tärkeä muistaa, että loistava tarinakin menee hukkaan, jos henkilöt jäävät liian ohuiksi. Ja toisaalta herkulliset ja elämänmakuiset hahmot eivät pelasta tarinaa, jos juoni ei  vedä.

Silti Maxin mielestä jännityksen ja henkilöhahmojen välissä taiteilu ei ollut trillerin kirjoittamisessa vaikeinta.

– Vaikeinta oli kuitenkin hiomisen lopettaminen ja tekstistä irti päästäminen.

Max Seeck luetutti tekstiään hyvin pienellä kaveriporukalla ennen kuin tarjosi sitä kustantamolle.

– Halusin pienen koeyleisön. Ennen kaikkea tiedustelin lukijoilta, olivatko he arvanneet ennalta, mitä kirjassa oli tapahtumassa ja olivatko yllätykset onnistuneita. Olin iloinen, kun sain palautetta, että olin onnistunut tässä tehtävässä, uskalsin jatkaa tekstin parissa.

 

Lue lisää Max Seeckistä sekä hänen ystävästään, toimittaja-kirjailija Maarit Tyrköstä ET-lehden numerosta 3/2017. Digilehteen pääset tutustumaan täällä.