Harri Rahikka, 84, ratkaisi lähes sata henkirikosta – Bodominjärven murhat ja Ahveniston tragedia eivät unohdu
Kun Harri Rahikka vei ensimmäistä kertaa suruviestin, vastaanotto yllätti täysin. Pitkän poliisiuran varrelle mahtui lähes sata henkirikosta, suuronnettomuuksia ja tapauksia, jotka palaavat mieleen vielä eläkepäivinäkin.
Oven avasi nuori nainen. Elettiin 1960-luvun alkua ja Harri Rahikka työskenteli poliisina Helsingin liikkuvassa poliisissa.
Yövuoro oli juuri alkanut ja Harri oli saanut tehtäväkseen suruviestin viemisen. Hänen piti kertoa naiselle, että tämän puoliso oli kuollut liikenneonnettomuudessa.
Harri mietti, miten osaisi tukea yllättävässä surussa. Hän vei kuolinuutista ensimmäistä kertaa. Kun Harri kertoi, mitä oli tapahtunut, nainen vaikutti helpottuneelta.
– Hän sanoi, että on hyvä kerrankin tietää, missä se mies on. Hän oli epäillyt, että kaikki ei ole kunnossa, kun mies sanoi usein olevansa ylitöissä.
Sen jälkeen hän keitti kahvit.
– Opin silloin, että ei ikinä tiedä, miten ihminen ottaa jonkin uutisen vastaan, Harri sanoo.
Kolme pimeää rikosta
Harri Rahikka, 84, työskenteli poliisina 43 vuotta. Hän johti suuronnettomuuksien ja talousrikosten tutkintaa ja eteni keskusrikospoliisissa rikosylikomisarioksi.
Hänen työpöydällään oli vuosien aikana monta koko Suomen tuntemaa tapausta Heinon pariskunnan murhasta Mikkelin panttivankidraamaan ja M/S Estonian uppoamiseen.
Nyt Harri on ollut 21 vuotta eläkkeellä.
Harri ratkaisi urallaan lähes sata henkirikosta. Kolme jäi ratkaisematta. Tai pimeäksi, kuten Harri sanoo.
Yksi niistä oli Bodominjärven kolmoismurha. Mysteeriä siirrettiin tutkinnanjohtajalta seuraavalle aina, kun edellinen jäi eläkkeelle.
Harrilla se oli kymmenen vuotta. Sinä aikana kaikki uudet vihjeet tarkistettiin, mutta mitään uutta ei selvinnyt.
– Olisi ollut ihan lottovoitto, jos Bodomin murhat olisi saanut ratkaistua.
Ahvenisto ei unohdu
Yksi tapaus uran varrelta on jäänyt muita vahvemmin Harrin mieleen.
Toukokuussa 1984 Ahveniston moottoriradalla Hämeenlinnassa sattui onnettomuus, jossa yleisöä lennättänyt helikopteri syöksyi katsomoon kesken ratamoottoripyöräkilpailujen. Onnettomuudessa kuoli viisi ja loukkaantui lähes kolmekymmentä ihmistä.
Olisi ollut ihan lottovoitto, jos Bodomin murhat olisi saanut ratkaistua.
Harri oli onnettomuuden tutkijalautakunnan jäsen ja yritti selvittää, mitä oli tapahtunut. Hän keskusteli useamman kerran isän kanssa, joka oli ollut poikansa kanssa katsomassa kisoja.
Poika oli pyytänyt edellisen päivän harjoituksissa isää ostamaan katsomon kioskista muovisen formulan, Keke-auton. Isä ei ollut suostunut.
Illalla poika oli kysynyt, miksi isä ei ollut ostanut hänelle Kekeä. Isä oli luvannut, että seuraavana päivänä he menisivät katsomaan oikeita kisoja. Sitten hän ostaisi autonkin.
Niin he olivat tehneet.
– Poika istui katsomossa avaamaton autolaatikko sylissään, kun kopteri teki epäonnistuneen laskun katsomoon. Poika kuoli. Isälle ei tullut naarmun naarmua, Harri kertoo ja pitää sitten tauon.
Muistot tulevat joskus niin ikävästi.
Kertominen on kyynelten vuoksi vaikeaa.
– Muistot tulevat joskus niin ikävästi, hän sanoo.
– Aikoinaan minulta kysyttiin töissä monta kertaa, tulevatko nämä asiat uniin. Eivät koskaan. Mutta kyllä nämä asiat ovat herkistäneet minua aika paljon. Sen huomaa vasta tällä iällä.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 6/2026 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
