Kun sairaus murtaa iäkkään vanhemman omatoimisuuden ja muuttaa persoonan, aikuinen lapsi on pulassa, johon on vaikea löytää apua. Antti Tuuri kaipaa aikuisen lapsen neuvolaa.

Arvo Ylppö perusti aikoinaan Suomeen lastenneuvolat, ja neuvolatoimintaamme pidetään yhtenä maailman parhaista. Valitettavasti lastenneuvoloissa ei kuitenkaan neuvota aikuisia lapsia, jotka ovat neuvottomia joutuessaan vuorostaan hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan.

Isän tai äidin hoidon tarve kehittyy yleensä hitaasti ja paljastuu lapselle vähitellen. Omatoiminen vanhus ei enää olekaan omatoiminen, mutta itsepäinen on, eikä suostu myöntämään, että tarvitsee apua. Hän valittaa, kuinka vaikeaa siivoaminen jo on, mutta kun siivousapua hankkii, vanhus ei päästä siivoojaa huoneistoonsa ja ilmoittaa jyrkästi, että hänen kotiinsa ei vieras ihminen tule touhuamaan.

Vanhus saattaa valittaa kipuja, jotka valvottavat yökaudet, mutta kun häntä muistuttaa lääkärin määräämistä kipulääkkeistä, hän aivan kauhistuu: hän ei halua tulla lääkeriippuvaiseksi. Niin kuin yli 90-vuotiaalle ihmiselle suurta vaaraa enää olisi siitä, että ottaa kipulääkkeitä geriatriaan erikoistuneen lääkärin ohjeitten mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vähitellen tilanne muuttuu yhä hankalammaksi, ja lapsi on entistä neuvottomampi. Vanhus laihtuu, mutta ei suostu ottamaan vastaan ateriapalveluja. Ruoka on hänen mielestään pahaa, ja hänellä on se käsitys, että pystyy yhä valmistamaan itse ruokansa, jos joku vain käy kaupassa hänen puolestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhus ihmettelee huoneistosta kuuluvaa outoa vinkunaa.

Ja lopulta kattila jää hellalle, palaa pohjaan, palohälyttimet soivat ja naapurit hälyttävät palokunnan. Vanhus ihmettelee sen tuloa ja myös omituista vinkunaa, joka huoneistosta kuuluu.

Vanhukselta katoaa myös käsitys rahasta. Hän pyytää tuomaan pankkiautomaatista käteistä, vaikka piironginlaatikossa on tuhansia euroja. Jos joku sukulainen silloin saa puhutuksi mummon antamaan rahojaan, mummo ei enää ymmärrä, mitä todella tapahtuu, ja lapset ihmettelevät, mihin mummon rahat katoavat.

Jossakin vaiheessa lapset ymmärtävät, että isä tai äiti on sairastunut Alzheimerin tautiin tai johonkin muuhun vanhuuden sairauteen, joka on muuttanut hänen käytöksensä. Hänelle on hankittava edunvalvoja, mutta missään ei oikein neuvota, kuinka se tapahtuu ja koska edunvalvoja olisi syytä hankkia.

Sitten isä tai äiti onkin jo saatava palvelutaloon. Kohta käydään ehkä sairaalassa, josta vanhus palautetaan muka tervehtyneenä takaisin kotiinsa. Jokainen hoitohenkilökunnan jäsen tajuaa, että tämä vanha ihminen ei enää kotona selviä, vaikka vanhus itse ei sitä ymmärrä. Ja taas palataan sairaalaan, kunnes vanhus on valmis hoitokotiin.

Eikä missään ole lasten neuvolaa, jossa kerrottaisiin, mitä lapsen on tehtävä ja miten toimittava, kun omat vanhemmat muuttuvat lapsiksi jälleen.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 15/2018 

Onneksi monessa kunnassa alkaa olla neuvolan keskitetty palveluohjaus, yhden puhelinnumeron takaa löytyvä apu. Sinne soittamalla pääsee lapsi yhdessä iäkkään vanhempansa kanssa selvittämään avun tarvetta ja keinoja saada apua.. Itspäisyyttä sekään ei poista mutta neuvoin voivat ainakin aluksi helpottaa tilannetta. Intenetistä on myös moneksi....

Sisältö jatkuu mainoksen alla