Olin 12-vuotias, kun innostuin hyönteisistä, niin perhosista kuin koppakuoriaisista ja varsinkin takku-äkämäpistiäisestä. Se oli nimensä kaltainen.

Tainnutin ötökät etikkaeetterillä. Sen tempun opin luonnosta kertovasta Suvisaaren kirjasta (WSOY 1954).

Tainnutin ötökät etikkaeetterillä.

Teos vaikutti minuun niin, että hankin lasikantisen hyönteislaatikon. Lävistin kuolleet perhoset ja koppakuoriaiset neuloilla, kuivasin ne ja laitoin sitten laatikkoon, jossa niitä sai ihailla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olin ylpeä saavutuksestani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosien myötä laatikko seurasi minua muutoissa, joita riitti. Lopulta se päätyi piiloon talomme ullakolle. Ehkä siksi, että kaikilta perhosilta olivat siivet pudonneet.

Myös vaimoni on ihastunut ötököihin, mutta hieman eri tavalla kuin minä nuorena. Hän osoittaa rakkauttaan kameran avulla. Makroputkella hän vangitsee ihmeellisiä näkyjä pienoismaailmasta, joka jalkojen juurelta löytyy.

Laatikko päätyi vintille, koska perhosilta olivat pudonneet siivet.

Nämä pyjamaluteet, jotka eivät ihmisiä piinaa vaan ovat kauniita ja kuvauksellisia, pysyvät hengissä ja lisääntyvät pitääkseen lajinsa elossa ihmiskunnan tavoin.

Tämä korona-aikamme kietoo ihmisiä yksinäisyyteen ja eroon lajitovereistaan. Luonnossa on toisenlaista elämää ja ihmisillä sentään vapaus liikkua metsissä ja mailla, kunhan etäisyys säilyy. Suomi on onneksi edelleen harvaan asuttu maa.

Meidän lähinaapureitamme ovat kauriit, ketut, supit, hirvet ja ilvekset. Ja linnut!

Kun kuuntelen kaulushaikaran yökaudet kestävää kumppania etsivää kumeaa kutsua, toivon, että vaimo löytyisi sillekin. Ja pian!

Poikkesin rautakauppaan ja satuin näkemään aikamme modernin tuotteen, hyönteishotellin. Vaimoni oli haaveillut sellaisesta, joten kuvasin sen kännykällä ja näytin otosta kotona. "Katso, tuommoinen. Vaan olipa se kallis!"

Olin varma, että 43 euron hinta kauhistuttaisi häntä, mutta ei, hänestä hotelli oli ihana, ja meidän olisi heti hankittava se. Ötökät olivat heränneet ja kameran makroputkella olisi siten todellista käyttöä.

Olin varma, että hinta kauhistuttaisi vaimoani.

No niin, hyönteishotelli on nyt meillä. Kiinnitin sen puuhun, jonka juurelle laitoimme multaa ja istutimme kaikenlaisten hunajakukkien siemeniä. Siten perhosillakin olisi enemmän mahdollisuuksia jatkaa sukuaan.

Kaiken tämän tein kuitenkin mielelläni, sillä jotenkin hyönteishotelli vertautuu tähän nykyiseen tilanteeseemme. Kunpa myös ihmiskunnalle löytyisi keino, jolla maailman saisi taas järjestykseen.

Kolumni on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla