– Minulla ei ole hirveästi ystäviä. Minulla on perhe, Martti sanoo.
– Minulla ei ole hirveästi ystäviä. Minulla on perhe, Martti sanoo.
–On hyvän suhteen merkki, että yhdessä ollessa on varaa myös huonoihin hetkiin, Mika sanoo.
–On hyvän suhteen merkki, että yhdessä ollessa on varaa myös huonoihin hetkiin, Mika sanoo.
Korona-aikana Martti ja Mika ovat tavanneet harvoin. – Oli kiva päästä kertomaan Martille, että voin hyvin, kun olen saanut korjailla nurkkia ja pötkötellä sohvalla kissa mahan päällä, Mika sanoo.
Korona-aikana Martti ja Mika ovat tavanneet harvoin. – Oli kiva päästä kertomaan Martille, että voin hyvin, kun olen saanut korjailla nurkkia ja pötkötellä sohvalla kissa mahan päällä, Mika sanoo.

Mika Nuojua ja Martti Suosalo nauravat yhdessä paljon. Silti hienointa on, että syvässä ystävyydessä toisen kanssa ei tarvitse olla pärjäävä ja vahva.

Ensin vasen sukka ja kenkä jalkaan, vasta sitten oikea. Martti Suosalo tietää, että Mika Nuojua tekee niin aina.

Kiviä taskussa -näytelmän alkuun on pari tuntia, ja Mika puolestaan tietää, että pian Martti alkaa seistä käsillään.

– Alusta asti päätimme, että menemme lavalle joka kerta kuin ensimmäistä kertaa. Siksi me jumppaamme, höpöttelemme ja hoilaamme tai kikatamme kuin pikkutytöt. Virittäydymme semmoiseen ­tilaan, jossa kaikki on mahdollista, Mika sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kikatamme kuin pikkutytöt.

Kun katsomo vielä humisee tyhjyyttään, Martti käy pötköttelemään lavalle. Mika tulee perässä, sanoo ”plop, terve” ja mukamas astuu vahingossa Martin kädelle. ”Ai sori”, Mika sanoo. Samalla lailla vuodesta toiseen, ennen jokaista esitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minulla ei ole kovin paljon ystäviä. Minulla on perhe, sanoo Martti Suosalo.
– Minulla ei ole kovin paljon ystäviä. Minulla on perhe, sanoo Martti Suosalo.

Ennen kuin yleisö pääsee sisään, järjestäjä komentaa kaikki näyttelijät pois lavalta. Kaikki näyttelijät tarkoittaa Marttia ja Mikaa.

Martti poistuu lavalta ensin, kuten on poistunut ensin jo yli 820 kertaa aiemmin. Kun aina samoin tekemällä on mennyt hyvin, ei kannata tehdä eri lailla.

Kiviä taskussa on tehnyt suomalaista teatterihistoriaa. Näytelmää on esitetty nyt 19 vuotta. Niinä vuosina näytelmä on hitsannut Martin, 59, ja Mikan, 54, yhteen.

Tuota miestä ei unohda

Kun Martti Suosalo tapasi Mika Nuojuan ensimmäisen kerran, juttelu jäi lyhyeksi. Tuolloin 1980-luvun lopulla Martti oli vastavalmistunut näyttelijä ja katsomassa Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden esitystä. Huomio kiinnittyi Mikaan.

– Mika teki vain pienen pyrähdyksen lavalla, mutta näin heti, että tuohon hahmoon katsoja jää kiinni. Esityksen jälkeen menin kiittämään vaikuttavasta suorituksesta. Mika totesi ”Mitä sitten?”. Se oli ­ensimmäinen keskustelumme.

Hyvän suhteen merkki on, että on varaa myös huonoihin hetkiin, sanoo Mika Nuojua.
Hyvän suhteen merkki on, että on varaa myös huonoihin hetkiin, sanoo Mika Nuojua.

Martti oli silloin töissä Helsingin Kaupunginteatterissa, ja sinne päätyi näyttelijäksi myös Mika.

Kun Mikalta vuonna 2002 kysyttiin, kenen kanssa hän haluaisi lavalle uudessa Kiviä taskussa -esityksessä, hän tiesi heti: Martin. He olivat jo olleet näyttämöllä yhdessä. Lisäksi molemmat ovat syntyisin Oulusta. Se yhdistää.

Molemmat ovat Oulusta. Se yhdistää.

– Perusmurre tulee meillä molemmilla Pohjois-Pohjanmaalta. Muokkasimme Martin kanssa näytelmän tekstiä oman suun mukaiseksi tyyliin ”Se nylykee sut tuppeen, jos et oo kunnolla.”

Ensi-ilta oli lokakuussa 2002. Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava ennusti näytelmälle ”pitkää ikää ja loppuunmyytyjä esityksiä”. Ensimmäiset kuusi vuotta ennustus toteutui Helsingissä. Sitten aloitettiin kiertue-esitykset ympäri Suomen. Mika ja Martti uskalsivat jäädä freelancereiksi.

Tirsat, pullaa ja hautausmaalle

Kun Martti ja Mika saapuvat Kiviä taskussa -näytelmän kanssa uuteen paikkaan, he käyvät hyvissä ajoin tarkistamassa esitystilan. Martti kävelee edellä pukuhuoneeseen, Mika perässä.

Martti saattaa jäädä ottamaan pukuhuoneeseen torkut, ennen kuin lähtee kaupungille.

Korona-aikana ystävykset ovat tavanneet vain harvoin.
Korona-aikana ystävykset ovat tavanneet vain harvoin.

– Etsin gluteenittoman kahvilan tai leipomon, otan suolaista ja makeaa. Lappeenrannassa torin ­kioskista saa gluteenitonta vetyä ja atomia ja Seinäjoella kahvilasta voisilmäpullaa. Oulussa valitsen pannukakkua, Martti sanoo.

Mikan kävelylenkki vie usein metsään tai hautausmaalle. Siellä hän lukee hautakivien tekstejä ja miettii ihmiskohtaloita.

Kiviä taskussa -näytelmä sijoittuu irlantilaiseen pikkukaupunkiin, jossa filmataan amerikkalaista elokuvaa. Näytelmä on traaginen komedia, ja Martin ja Mikan roolit vaihtuvat usein silmänräpäyksessä.

Luulin saavani sydänkohtauksen, mutta ajattelin, että kyllä Mika hoitaa.

– Lavalla kahdestaan luottamus toiseen on kaikki kaikessa. Luottamus on sitä, että ei tuomitse, vaikka toinen tekisi virheen, Mika sanoo.

19 vuoden ajalta jotkut näytökset ovat jääneet erityisesti mieleen. Martti muistaa illan Ähtärissä.

– Esitin juuri vanhaa miestä ja kuljin kyyryssä. Yhtäkkiä tuli olo, että saan sydänkohtauksen. Aloin hakata olkaani ja katsoin Mikaa tiukasti silmiin. En tiennyt, pystynkö seuraavaan kohtaukseen, jossa tanssimme reipasta rivitanssia. Ajattelin, että kyllä Mika sen hoitaa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 18/2021.

Keitä he ovat?

Mika Nuojua

  • Syntynyt 1967 Oulussa, asuu Kempeleessä.
  • Puoliso Teija Nuojua, kaksi aikuista lasta ja kouluikäiset pojat Veli-Matti, Lauri, Leo ja Antti.
  • Kiviä taskussa -näytelmän 20. esitysvuosi alkaa. Huomenna hän tulee -näytelmän ensi-ilta on Turussa marraskuussa.

Martti Suosalo

  • Syntynyt 1962 Oulussa, asuu Helsingissä.
  • Puoliso Virpi Suutari ja lapset Iivari, Siiri ja Aino.
  • Kiviä taskussa -näytelmän 20. esitysvuosi alkaa. Huomenna hän tulee -näytelmän ensi-ilta on Turussa marraskuussa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla