Luontoharrastus kulkee usein suvussa. ET:n päätoimittajan Katriinan lapset perivät kiinnostuksen luontoon mummiltaan. Mummi oli myös apuna, kun lasten oli aika koota kasvio alaluokilla. Mutta miten ihmeessä pieni pörröinen maskotti joutui kasvioon?
Kiinnostus luontoon on tärkeimpiä asioita, jonka anoppini on opettanut lapsilleni. Tyttäret ovat viettäneet paljon aikaa mumminsa kanssa lintuja tunnistaen ja luontoa tarkkaillen. Harakka ja varis eivät koskaan olleet heille pelkkiä lintuja, vaan jo puhumaan oppiessa halakoita ja valiksia.
Mummin apu oli korvaamaton, kun lasten piti koota kasvio alaluokilla. Kasvien kerääminen oli lapsille melkoinen urakka, mutta anopille kasvit ja niiden tunnistaminen oli tuttua puuhaa. Hänen kasvinsa olivat aina kukoistaneet niin mökkipihalla kuin kaupunkiasunnon ikkunalaudoilla.
Mummin apu oli korvaamaton, kun lasten piti koota kasvio.
2000-luvun kasviot opettivat mummiakin. Kasveja ei enää kerätty kuten 50-luvulla: silloin prässätty kasvi liimattiin paksulle paperille, arkeista koottiin herbaario pahvikansien sisään ja koko paketti solmittiin kiinni mustilla kanttinauhoilla.
Nyt kasveista otettiin digikuva, ja kuvista koottiin sähköinen esitys lajinimineen. Todistuksena keräämisestä kasvin viereen asetettiin kuvattaessa oma avaimenperä tai pieni maskotti.
Yhteinen sävel löytyi kuitenkin nopeasti, ja paras paikka kasvien keruulle oli isovanhempien kesämökki. Sieltä löytyi mummin opastuksella kymmeniä kasveja päivässä. Esikoisen kerätessä vesikasveja mummi oli vuoroin airoissa, vuoroin veneen kokassa roikottamassa lummetta ja maskottia. Nuori kasvitieteilijä kuvasi.
Mökin pihaan on istutettu puu jokaiselle lapsenlapselle. Juurelle on kaadettu kastemaljan vesi.
Muutkin lastenlapset ovat olleet mökillä täydentämässä herbaarioitaan. Kaikille lastenlapsille on myös istutettu pihapiiriin oma puu: siellä kasvaa nyt kolme lehtikuusta, kaksi tammea, kaksi hevoskastanjaa ja yksi douglaskuusi. Puut on istutettu kunkin lapsen syntymän jälkeen, ja nuoren taimen juurelle on kaadettu vesi kastemaljasta.
Appivanhemmat seuraavat mökillä nuorten puiden juurtumista, vahvistumista ja sitkeää kasvua täysikasvuisiksi - niin kuin he seuraavat lastenlastensakin kasvua.
Lämmintä kesää, hyvä ET:n lukija. Nautitaan vehreydestä!
Teksti on julkaistu ET-lehden numerossa 13/2019.
Päätoimittaja
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
