Vuosien kokemuksella ET:n päätoimittaja Katriina aloittaa uuden vuoden taas täynnä toivoa. Sitä ennen hän kuitenkin kertaa menneen vuoden arvokkaimmat hetket.

Tätä olen harjoitellut paljon. Joka joulukuu, vuoden pimeimpään aikaan, korkkaan uuden kalenterin ja katson toivoa täynnä uuteen vuoteen – aina yhtä luottavaisesti. Tiedän valon pian lisääntyvän ja luonnon heräävän.

Katson kuitenkin myös taaksepäin ja muistelen kuluneen vuoden hyviä ja huonoja hetkiä. Mitä olen oppinut? Mikä minua on vahvistanut?

Välillä olen kyllästynyt ”tartu hetkeen” -vouhotukseen.

Välillä olen kyllästynyt ”tartu hetkeen” -vouhotukseen. On tärkeää olla läsnä tässä hetkessä, mutta menneitäkin tapahtumia on hyvä muistella. Niiden arvon ymmärtää usein vasta jälkeenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämän lehden välissä tilaajamme saavat vuoden 2019 seinäkalenterin. Kalenteria koristavat ihanat kuvat ja kauniit runot, joita keräsimme kesän kilpailussa. Saimme yli tuhat runoa – lämmin kiitos kaikille osallistujille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Runojen lukeminen oli upea elämys. Keskustelut raadissa runoilija Risto Ahdin kanssa avasivat minulle aivan uuden maailman. Hän kertoi, mitä runossa kannattaa sanoa, millä aloittaa ja mihin lopettaa. Nyrkkisäännöksi Ahti antoi: ”Älä kerro sitä, minkä kaikki tietävät. Kerro se, minkä vain sinä tiedät.”

Hän tarkoitti tällä kirjoittajan aistimuksia. Vain ne ovat ainutlaatuisia ja omia, edes tunteet eivät yllä samaan. Ahdin sanoin: ”Tunteet tottelevat sanoja, monesti jopa syntyvät sanoista. Runoilijan on tarkkaan harkittava, mitä sanoja hän käyttää synnyttääkseen tunteita ja kuvatakseen omiaan.”

Keskellä vuoden pimeintä aikaa tunnen lämpimän järviveden jaloissani.

Runokisan nuorin oli 9-vuotias Miina Oulusta. Hän kirjoitti kesän tunnelmastaan näin:

Oli lämmin kesäpäivä.

Linnut lauloivat, aurinko paistoi

ja joutsenet uivat järvessä.

Istuin laiturilla, jalat vedessä mietiskelemässä:

On ihanaa kun on kesäloma.

Keskellä vuoden pimeintä aikaa tunnen lämpimän järviveden jaloissani. Huljuttelen jalkojani ja tunnen, miten vesi kutittaa jalkapohjia. Kiitos, Miina, runostasi. Loit hetken, joka vei minut kesään ja lämpöön.

Onnea ja rauhaa vuoteen 2019, hyvä ET:n lukija!

Teksti on julkaistu ET-lehden numerossa 24/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla