Ensimmäisen vakituisen työpaikan saatuani ostin neljä keittiöntuolia ja niihin sopivan pöydän.

Ne eivät olleet mitä tahansa mööpeleitä, vaan pitkään ihailemani Artekin satulavyötuolit.

Ostos nielaisi leijonanosan ensimmäisestä tilistäni, ja muistelen sitä vieläkin ylpeänä. Että pystyinkin! Olen nimittäin aina ollut tarkka rahankäyttäjä, ja aivan kelvolliset kalusteet olisi saanut neljäsosalla käyttämästäni rahasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muistelen vieläkin ylpeänä, miten pystyinkin käyttämään leijonanosan tilistäni.

Alvar Aallon suunnittelemat tuolit olivat ensimmäinen konkreettinen askel kohti tavoiteminää eli ihmistä, joka ostaa mieluummin hyvää ja harvoin kuin halvalla paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä on valintoja

Rahankäyttö on valinta. Tokaisemme herkästi, ettei ole varaa johonkin, mutta se ei aina tarkoita, että eurot olisivat kerta kaikkiaan lopussa.

Pikemminkin se kertoo siitä, mihin haluamme roposiamme käyttää.

Monen mielestä on hulluutta laittaa sata euroa yhteen ravintolaillalliseen, mutta tiukassa rahatilanteessa sinnittelevä ystäväni säästää joka viikko kaksi euroa purkkiin voidakseen kerran vuodessa tehdä juuri niin. Se on minusta hieno tapa olla tilanteensa herra.

Tuoleilla istuessa hymyilyttää yhä.

Oma keittiönpöytäostokseni tarkoitti vyön kiristämistä koko syksyksi, mutta ihanilla tuoleilla istuessa hymyilyttää yhä.

Kalusteet ovat olleet käytössä nyt parikymmentä vuotta, ja tuolien kangasosat on kertaalleen uusittu. Ei tullut mieleenkään heittää tuoleja roskiin, vaikka entisöimisen hinnalla olisi helposti ostanut kokonaan uudet tuolit.

Kirjoitus on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla