Päivi Hietanen on syöpälääkäri ja psykoterapeutti.
Päivi Hietanen on syöpälääkäri ja psykoterapeutti.

ET:n kolumnisti Päivi Hietanen pohtii, mikä saa ihmisen lähtemään suhteesta, jossa on eletty yhdessä myötä- ja vastoinkäymiset.

Nuorena sitä luulee, että vanhan elämä on tasaista ja rauhallista. Elämä opettaa, että ikäihmisillä vasta tunteita onkin. Kolme ystävääni on eronnut eläkeiässä. Tilastokeskuksen mukaan avioerojen määrä on pysynyt tasaisena, mutta yli 60-vuotiaiden erot ovat parin vuosikymmenen aikana lähes kaksinkertaistuneet.

Mikä saa ihmisen lähtemään suhteesta, jossa on eletty yhdessä myötä- ja vastoinkäymiset? Ehkä moni herääkin kysymään, kuinka yhdessä. Eläkkeelle siirryttäessä suhde joutuu uuteen tarkasteluun: aiemmin maton alle lakaistu vaatii tulla esiin. Työelämän ruuhkaiset vuodet ovat takana ja on pakko tarkastella omia ja toisen tarpeita, pakoteitä ei ole. Omassakin liitossani on viimeisen vuoden aikana puhuttu tunteista enemmän kuin edeltävien 40 vuoden aikana yhteensä.

Monille tulee yllätyksenä, että toiveet ovatkin erilaiset. Toinen odottaa leppoisaa yhdessäoloa, toisen mielessä elävätkin uudet suunnitelmat: nyt vasta voi harrastaa tai jatkaa mieluisia tehtäviä. Toista kiinnostaa kulttuuri, toista kuntosali. Toinen haluaa helpompaa asumismuotoa, toinen tahtoo pysyä vanhassa omakotitalossa. Kumpi päättää?

Seksuaalisuuden muutokset vaativat tunteiden käsittelyä.

Kehon vanheneminen tuo myös haasteita parisuhteeseen. Psykoanalyytikko Pirkko Siltala on kirjoittanut, että ihmisen ruumis on ihmiselle uskollinen: se osoittaa meille elämän realiteetit. Seksuaalisuuden muutokset vaativat tunteiden käsittelyä. Tarvitaan joustoa, jotta läheisyys voisi olla molemmille osapuolille tyydyttävää. Ikääntyminen voi tapahtua eri tahtiin. Tavallista ja evoluutiobiologian kannalta järkeenkäypää on, että miehen halu säilyy voimakkaampana kuin naisen. Miksi nainen tuntisi samaa halua kuin nuorena, kun hän ei voi tulla enää raskaaksi?

Sairaudetkin ovat ikääntyessä väistämättömiä. Eroottisen suhteen muuttuminen hoivasuhteeksi on inhimillisesti katsoen elämän vaativimpia tilanteita. Miten voi rakastaa kumppania erilaisena kuin ennen? Roolien vaihtuminen edellyttää suremista ja kypsymistä. Rakkaus voi kannatella yhteiseloa sen viime vaiheissakin, jos jaksetaan sietää ajoittain viheliäisiäkin tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ikääntyessä monelle tulee tarve toteuttaa niitä puoliaan, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Se, joka on aina joustanut, ei enää välttämättä tyydy osaansa. Yksi eronneista ystävistäni kyllästyi rooliinsa miehen projektien peesaajana. Hän on tyytyväinen ratkaisuunsa, mutta kaipaa läheisyyttä ja etsii uutta kumppania. Toinen ystäväni palasi entisen vaimonsa luokse. He ovat nyt onnellisempia, mutta paljon kipua tarvittiin, ennen kuin uutta syntyi.

Yhä useampi sanoo myös tahdon elämänsä ehtoopuolella. Kolmas ystäväni erosi rakkauden vuoksi. Hän elää nyt elämänsä parasta parisuhdetta, vaikka tuntee syyllisyyttä entisen puolisonsa jättämisestä. Silloin, kun rakkautta on ilmassa, on syytä hengittää syvään.

Päivi Hietasen kolumni on julkaistu ET-lehdessä 9/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla