– Pääsisinpä edes kerran kapakkaan tai julkisen rakennuksen vessaan näkemättä keinotekoisen kansainvälisyyden osoituksia, Teemu Keskisarja toivoo.

Potkupallojoukkueet tekeytyvät FC:iksi vailla hajuakaan englanninkielisistä faneista tai Euroopan kentistä. Helsingin keskustan kirjastoa ei todellakaan ristitty kansalliskirjailijamme mukaan. Jykevien merkitysten Kivi-nimeä kivempi oli raadin mielestä mitään merkitsemätön Oodi. Tohlopista tuli Mediapolis, kun Yle tamperelaisen toheloinnin asemesta yhdentyi antiikin Kreikkaan. Kaisaniemen metroaseman nimi vaihtui Helsingin yliopistoksi sikäli yllättäen, että korkeakoulujen osasiin tempaistaan järjestään jokin Aleksandria.

Mikseivät nimet enää kerro, mikä on homman nimi?

Helsingin ilotaloja olivat 1800-luvulla Eldorado, Alhambra, Hamburg, London, Paris ja Gröna Helvete. Toimivia, asiakaslähtöisiä nimiä, joiden eksotiikka viekoitti sisälle loskasta ja mudasta. Mieluusti miekkoset unohtivat maksavansa paljasjalkaisista stadintytöistä sekä Karjalan ja Hämeen maatiaisista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Verorahoitteiset nimet olivat ruotsinkielisiä mutta järjellisiä. Kyltistä näki, mitä oven takana oli. Kaupungissa asioivan talonpojan hermot eivät olisi kestäneet AVIen ja ELYjen pähkäilyä. Lääninhallitukset pysyivät lääninhallituksina miltei 400 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nimihistoriasta huokuu ajanhenki. Se, mikä kulloinkin oli väkevintä tai herätti luottamusta: Kansallis-Osake-Pankki, vakuutusyhtiöt Kaleva, Pohjola ja Suomi, Osuusliike Elanto. Näin maailma makasi ennen Suomen itsenäistymistä. Silloin kotoperäisyys ei ollut noloa.

Kirjoitan tätä kitinää vainoharhojen vallassa. Pahiten niitä ruokkii englannin kielen vyöry. Olenko ainoa, joka irvistää mäkihypyn Finnjumpingille? Suomalaisella rahalla, suomalaisten penkkiurheilijoiden iloksi se pistää ponnistukset kohdalleen saksankielisessä Keski-Euroopassa.

Pääsisinpä edes kerran kapakkaan tai julkisen rakennuksen vessaan näkemättä keinotekoisen kansainvälisyyden osoituksia. Ne rienaavat kuolematonta äidinkieltä, johon käyttäjien enemmistö ei ole kyllästynyt.

Muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava. Painajaisessani koneet ja niiden kielettömät ihmiskätyrit formatoivat elämän paikallisen omaperäisyyden. Nomen est omen, impivaaralaisittain: nimi on enne.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 6/2017

Vierailija kirjoitti:
Säälittävää tämä ulkolaisten nimien suosiminen kaikilla tasoilla. Mikä ihmeen alemmuudentunne suomalaisia vaivaa kun ei uskalleta käyttää tosi käyttökelpoisia suomalaisia nimiä? Olisi hienoa jos nuoret ottaisivat "kotimaiset nimet kunniaan" kampanjan omakseen.

Suomalaisuudella on selvästi jo jonkun aikaa ollut laskukausi. Uskon sen kuitenkin olevan vain jotta viisastuisimme vahvoiksi  suomalasiksi kaikenkirjavan kansalaisuuksien keskellä.

Uskon, että suomalaisuus nousee vielä voimalla, kunhan nyt on käyty tämä hinosteleva kaiken maailman kieli ensin ja näytetty, että osataanhan meilläkin.

Vierailija

Säälittävää tämä ulkolaisten nimien suosiminen kaikilla tasoilla. Mikä ihmeen alemmuudentunne suomalaisia vaivaa kun ei uskalleta käyttää tosi käyttökelpoisia suomalaisia nimiä? Olisi hienoa jos nuoret ottaisivat "kotimaiset nimet kunniaan" kampanjan omakseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla