Juoru livahtaa suusta kuin itsestään. Niin käy siitä huolimatta, että haluaisi olla rehellinen ja luotettava. Miten toimia sen jälkeen, kun on näin mokannut?
"Ystäväni katkaisi välit, koska lavertelin."
Tilanne on monelle tuttu. Vatsassa kutkuttaa. Tuttavan kertoma juttu on niin mehevä, ettei sitä malta olla kertomatta eteenpäin.
Juoru livahtaa suusta kuin itsestään. Niin käy siitä huolimatta, että haluaisi olla rehellinen ja luotettava.
Me ihmiset olemme uteliaita olentoja, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala. Meitä kiinnostavat sellaisetkin asiat, jotka eivät välttämättä meille kuuluisi - ja toisinaan nimenomaan ne.
Uteliaisuus ei ole pelkästään huono juttu.
–Kun tiedämme, miten muut toimivat elämässään, se auttaa meitä rakentamaan myös omaa suhdettamme maailmaan.
Harva kuitenkaan haluaa tulla leimatuksi juoruilijaksi. Missä kuulumisten vaihdon ja juoruilun raja siis menee?
"En saisi kertoa, mutta ..."
Löydän itseni usein aloittamasta lauseen sanoilla "tätä minun ei kyllä pitäisi kertoa, mutta jos lupaat, ettet kerro kenellekään..." Joskus kaduttaa jälkikäteen, että olen mennyt päästämään suustani muiden asioita.
– Jotkut ihmiset ovat vuorovaikutuksessaan sillä tavalla avoimia, että suusta lipsahtaa asioita, vaikka ei pitäisi. Vähän samaan tapaan kuin jotkut myöhästyvät helposti,toisella kielenkannat ovat löysemmällä, Kohtala sanoo.
Jos oma käytös arveluttaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan, millainen ystävä haluaa muille olla. Kerronko toistuvasti muiden asioita eteenpäin? Haluaisinko olla luotettavampi?
Jos juoruilemisesta haluaa eroon, on alkuun hyvä muistaa, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin suhteessa. Mikä itselle tuntuu mitättömältä pikkuseikalta, voi jollekin toiselle olla kovinkin henkilökohtainen asia.
"Siksi juorukin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita."
Esimerkiksi toisen terveydentila ja ihmissuhteet ovat teemoja, joita Kohtala ei ensimmäisenä jakaisi muiden korville.
Huolesta vai ilkeydestä?
"Ystäväpariskuntani erosi pitkän yhdessäolon jälkeen. Tilanne tuli yllätyksenä minulle ja muille pariskunnan ystäville. Juuri eronneelta kaverilta en kipeässä tilanteessa viitsinyt udella kaikkea, mutta muiden kanssa pohdimme, millä tavoin ero on muuttanut ystäväämme."
Kaikki selän takana puhuminen ei tietenkään ole juoruilua. Keskusteluita voidaan käydä myös aidosti hyvällä tahdolla.
– Olennaista onkin kuunnella keskustelun sävyä, Kohtala sanoo.
Puhummeko toisesta ihmisestä ilkeästi vai onko taustalla esimerkiksi aitoa huolta? On eri asia naljailla, että näittekö minkä näköisenä eronnut ystävä oli kaupungilla kuin kertoa muille, että ystävä on puhunut huolestuttavankuuloisia asioita ja kaipaisi ehkä apua.
Läheskään aina emme tule ajatelleeksi, miksi oikeastaan puhumme toisten selän takana. Juoruilu voi esimerkiksi toimia liimana ihmisten välillä.
– Informaation jakaminen voi olla tarve vahvistaa sidettä siihen ihmiseen, jolle on asiaa kertomassa. Että meillä on yhteinen salaisuus.
Jonkun toisen tarinan siis ikään kuin uhraa todistaakseen keskustelukumppanille luottamusta hänen suuntaansa - tai vaikka näyttääkseen olevansa täynnä meheviä kertomuksia ja siten hyvää seuraa.
"Usein käsittelemme keskustelun kautta myös omaa elämäämme."
-Olemme tietyllä tavalla itsekkäitäkin. Ainahan me mietimme ja jaamme informaatiota myös sillä ajatuksella, että vaikuttaako esimerkiksi ystävieni ero jotenkin minun ihmissuhteisiini.
Ystävän erosta muiden kanssa keskusteleva saattaa samalla siis työstää ajatusta esimerkiksi siitä, voiko ystävän ex-puolisoon pitää edelleen yhteyttä tai kuinka yhteiset saunaillat jatkossa järjestetään.
Puolison puheille vai ei
"Jos ystävilleni tapahtuu jotain isoa, kerron siitä myös puolisolleni. En ajattele sen olevan juoruamista, sillä jaanhan puolisoni kanssa kaiken muunkin."
Puoliso on usein ikään kuin osa pakettia: kun jaamme arjen, jaamme myös kaiken muun. Oli se sitten ystävän kuulumiset tai kauppalistan sisältö.
Kohtala kuitenkin muistuttaa, että kahden ihmisen välisessä suhteessa puoliso on lähtökohtaisesti yhtä ulkopuolinen kuin kuka tahansa muukin.
– Voimme helposti ajatella, että asioiden kertominen ei ole ongelma, koska puoliso ei tapaa tätä ystävää. Että kun he eivät ole tekemisissä, ei haittaa, vaikka tieto on puolisollakin. Mutta vaikka asia olisi itselle ok, se ei tarkoita, että se olisi sitä myös ystävälle.
Joskus voi olla yhteisesti tiedossa, että ystävykset jakavat kuulumiset myös puolisoidensa kanssa. Toisinaan puolisotkin ovat osa yhteistä, läheistä ystäväporukkaa, jossa tiedon kulkeutuminen muiden korviin ei haittaa.
Siksi Kohtala kehottaa miettimään asiaa jokaisen ystävyyssuhteen kohdalla erikseen. Asiasta voi kysyä toiselta myös suoraan: Jos aiheesta tulee puolisoni tai muiden ihmisten kanssa puhetta, haluatko että pidän tiedon itselläni? Kun tietää, missä toisen rajat kulkevat, niitä on helpompi kunnioittaa.
Ystävä juoruaa, mitä teen
"Ystäväni kertoi minulle toisen ystävänsä erosta, josta juuri kukaan muu ei vielä tiennyt. Olin tavannut kyseisen henkilön vain pikaisesti, emmekä olleet missään tekemisissä. Tuntui väärältä tietää asiasta, jota hän ei ollut vielä itsekään kertonut kuin lähipiirilleen."
Jos ystävä alkaa kertoa toisen henkilökohtaisista asioista, tilanteen voi pysäyttää.
– Voi sanoa ihan suoraan, että tämä kuulostaa sellaiselta asialta, joka ei kuulu minulle, joten en varmaankaan halua kuulla.
Kun asiaa lähestyy omasta näkökulmastaan, välttää myös tilanteen, jossa toista syyttää juoruilusta. Jos taas tietää, että tietyn ihmisen seurassa tulee itsekin usein puhuneeksi ohi suunsa, voi varautua tilanteeseen etukäteen. Voi päättää, että jos keskustelu kääntyy tiettyyn yhteiseen tuttuun, silloin täytyy muistaa skarpata ja vaihtaa aihetta.
Välit poikki
"Ystävättäreni möläytti yhteiselle ystävällemme, mitä kolmas henkilö oli hänestä sanonut. Rikkinäinen puhelin jatkui, ja lopulta koko ystäväporukkamme oli osa soppaa. Se sai etenkin jutun aloittajan näyttämään selän takana juoruilevalta ja ilkeältä. Joku mietti jo, haluaako olla lainkaan tekemisissä hänen kanssaan vai pitäisikö välit laittaa lopullisesti poikki."
Jos tilanne on jo ehtinyt kärjistyä, ei luottamuksen rikkoneelle jää montaa vaihtoehtoa. Tilanteen korjaaminen vaatii nöyryyttä ja rehellisyyttä, Kohtala sanoo.
– Meidän on vaikea myöntää, että mokasin ja kantaa siitä vastuu. Usein yritämme tasata pelikenttää sanomalla, että et se sinäkään mikään puhdas pulmunen ole, koska silloin aiemmin kerroit minun asioistani. Siinä lähdetään helposti sellaiselle polulle, että tulee lisää riitaa ja hankaluuksia.
"On vaikea myöntää, että mokasin ja kantaa siitä vastuu."
Usein paras ratkaisu on pyytää rehdisti anteeksi ilman, että lähtee vierittämään syytä toisen harteille. Siten luottamus voi lähteä hiljalleen rakentumaan uudelleen, mikäli myös loukattu osapuoli on siihen valmis.
– Luottamus ei ole pelkästään lupauksia, vaan se on ajan kautta tulevia tekoja ja sitä, että se toinen pystyy pikkuhiljaa näkemään, että tämä ei tapahdu uudestaan.
Kohtala muistuttaa, että rehellisyys maksaa kuitenkin useimmiten itsensä takaisin.
– Paras tapa rakentaa luottamusta ihmissuhteissa on toteuttaa sitä periaatetta itse.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2022.
