Mielenterveysongelmat ja monet muut entiset tabuaiheet ovat nykynuorille ihan tavallisia kuulumisia.

Parikymppinen lapsenlapsi kertoo sosiaalisessa mediassa käyvänsä terapiassa. Aikuinen veljenpoika kirjoittaa blogissa tulleensa ulos kaapista. Julkkis tilittää televisio-ohjelmassa vanhempiensa ongelmallista alkoholinkäyttöä.

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Kannattaisiko olla vähän varovaisempi, mitä kaikkea itsestään kertoo?

– Suuret ikäluokat kasvoivat Suomessa, jossa pahoja, ikäviä tai arkaluonteisia juttuja ei levitelty kylillä eikä ihmisten välillä ylipäätään, toteaa nuorempi tutkija Kitti Suoranta Itä-Suomen yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tabuja ovat olleet seksuaalisuus, raha, mielenterveysongelmat, riippuvuudet, epäonnistumiset ja heikkoudet.

Tällaisia tabuaiheita ovat olleet erityisesti seksuaalisuus, raha, mielenterveysongelmat, riippuvuudet, epäonnistumiset ja heikkoudet. Omat ja perheen asiat pidettiin itsellä: kuka on lapsen isä, kuinka paljon perit, miksi jouduit sairauseläkkeelle, menikö firma konkurssiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun nuori kertoo somessa mielenterveysongelmistaan, vanhemmat voivat miettiä, kääntyykö se joskus tulevaisuudessa häntä vastaan. Harmittaako häntä myöhemmin, että näin yksityisen asian löytää netistä kuka tahansa?

Mitä naapuritkin ajattelevat?

Läheistä voi hävettää myös omasta puolestaan. Mitähän naapurit ja sukulaisetkin ajattelevat, kun kuulevat että meillä on tällaista?

– Kärjistetysti voisi sanoa, että nuoret eivät pelkää maineensa kärsivän, koska luottavat, että töihin rekrytoivat ajattelevat samalla tavalla kuin he. Avautuminen on nuorille pikemmin meriitti kuin häpeä.

Yksityisasioiden jakamisella on myös huojentava vaikutus. Kun niistä puhuu ääneen, toisetkin voivat rohkaistua kertomaan omista kokemuksistaan. Tulee tunne, että omat ongelmat eivät olekaan niin harvinaisia tai hävettäviä, vaan ihan samoja kuin monilla muillakin.

Uudet rajat, uudet lait

Suorannan mukaan säädyllisyyden etiikka juontuu 1800-luvulta. Se liittyi erityisesti sukupuoli- ja intiimiasioihin, mutta myös yleisiin moraalikäsityksiin ja käytöksen rajoihin.

Moraalikoodit kirjattiin myös lakeihin.

Moraalikoodit kirjattiin myös lakeihin. Niissä määriteltiin säädyllisyyden ja sukupuolikurin rajat sekä rangaistukset niiden rikkomisesta. 1960-luvun lopussa nuoret radikaalit lähtivät ajamaan tasa-arvoa ja arvojen vapauttamista.

– Hyvä esimerkki on homoseksuaalisuuden normalisoitumisen. Se poistettiin rikoslaista 1971, sairausluokituksesta 1981 ja kehotuspykälä 1999, Suoranta luettelee.

Lainsäädännön painopiste on siirtynyt yhteisön etujen puolustamisesta yksilön oikeuksien turvaamiseen.

– Uusi sukupolvi vetää hyväksyttävyyden rajat uuteen asentoon, toteaa taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta.

Some antaa vauhtia

Taiteella, yhteiskuntakritiikillä, politiikalla ja perinteisellä medialla oli vaikutuksensa läpi 70- ja 80-lukujen. Tänä päivänä korostuu sosiaalinen media.

– Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus ihmisten arjessa on vähentynyt 2000-luvulla. Yhteydenpito on siirtynyt digivälitteiseen ja sosiaaliseen mediaan. Jotta yhteisyyttä ja ystävyyttä voisi siellä syntyä, pitää avautua henkilökohtaisista asioista. Muuten seuraajille ei tule kokemusta läheisyydestä, Suoranta sanoo.

Puhutaan verkottuneesta individualismista ja henkilökohtaisista yhteisöistä. Nykymaailmassa monet ihmissuhteet perustuvat vastavuoroiselle omien sisimpien asioiden kertomiselle, ”sielunsa avaamiselle”.

Vanhempien arvoesikuva on heikentynyt.

Vanhempien arvoesikuva on heikentynyt nuorten silmissä.

– Oppia otetaan mediasta, jossa joku samanikäinen avautuu elämänsä vaikeuksista ja antaa esimerkkiä, miten voi ja pitää toimia. Nuori ei luo arvomaailmaansa vain kodin perusteella, Räsänen sanoo.

Yksi on ja pysyy

Nykytilannekaan ei ole pysyvä. Suoranta näkee eroja jo kaksi- ja kolmekymppisten välillä.

Siinä missä vuosina 1981–1997 syntyneet milleniaalit loivat identiteettiään avautumalla sosiaalisessa mediassa, heidän jälkeensä syntynyt täysin diginatiivi Z-sukupolvi on kriittisempi.

– He ovat syntyneet erilaisten somealustojen maailmaan ja tietävät, että kaikkeen verkossa olevaan ei kannata uskoa.

Nyt ovat vallalla palvelut, joissa postaus katoaa yhdellä katsomisella tai on katsottavissa vain vuorokauden. Se koetaan turvallisemmaksi. Avautuminen on tietoista ja valikoivaa.

Ihannekuvan luominen itsestä Facebookissa nähdään keski-ikäisten ja sitä vanhempien juttuna.

Jotkut parikymppiset luopuvat älypuhelimesta eivätkä vietä aikaa sosiaalisessa mediassa. Ihannekuvan luominen itsestä ruoka- ja lomakuvineen Facebookissa nähdään keski-ikäisten ja sitä vanhempien juttuna.

Entä onko jokin tabu pitänyt pintansa läpi vuosikymmenten?

– Ehkä raha on asia, josta puhumista karsastetaan sukupolvesta toiseen. Palkastaan tai varallisuudestaan haluaa harva haluaa edelleenkään avautua, Suoranta toteaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 20/21.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Saako 72 vuotias harrastaa seksiä

Ei siihen tarvitse keneltäkään lupaa kysyä, kuuluu normaaliin elämään myöskin iäkkäillä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla